Keskiviikko: 80kidz

Kappas, hyvää musiikkia Japanista!

Ilkikurisuus sikseen, mutta en ole aiemmin löytänyt juurikaan itseäni kiinnostavaa musiikkia tuolta lempparimaastani. Ainoat aiemmat positiiviset kokemukset lienevät DJ Krushista ja Electric Eel Shockista - J-pop itsessään kun ei ole koskaan pahemmin säväyttänyt.

Mutmut: 80kidzin bongailin taannoin ekaan Indiaaniklubiin soiteltavaksi ja muutaman viikon olen hyppinyt kotosalla Frankie- ja Miss Mars -biisien tahtiin. Kovin Ed Reciä ja kovin Kitsunéa (jonka kokoelmalta jälkimmäinen biisi löytyykin) - ja ainakin Miss Marsin jälkeen on aina pakko soitella aina tovi sitten hehkuttamani Lo-Fi-Fnk:in Want U. Timanttisuutta! Yllätyksekseni huomasin tänään yhtyeen olevan japanilaista perää; vaikkei se hipsterielektrosoundissa juuri kuulukaan, on tuo ainakin kiva kuriositeetti eteenpäin pädettäväksi.



Oheisen Miss Marsin lisäksi esimerkiksi Frankie on kaikessa ärsyttävyydessäänkin takuuvarma koukuttaja ja skideillä on levyllinen samantasoista mainstreamin ja Justice-pastissoinnin välillä tasapainoilevaa elektrohousea valmiina ja ulkona. Huhtikuussa Japanissa julkaistu debyyttilätty This Is My Shit soi allekirjoittaneen iTunesissa hetki sitten ensimmäisen kerran läpi ja viivähtänee kesän aikana omilla listoilla muutenkin aika tiuhaan. Pop, hyvä.

// 80kidz MySpacessa