2009: levyt (10-1)

10. Neon Indian - Psychic Chasms

Kesän ja alkusyksyn eniten ylistämäni uusi juttu muotoutui varsin kiitettäväksi paketiksi esikoisalbumillaan. Samannimisestä ep:stä turvotettu albumi on tämäkin niin 2009, vaikka eri tavalla. Kiteytyköön koko chillwave-vuosi nyt tähän yhteen artistiin.



9. jj - n° 2

Yhden kulmat kurtussa -kuuntelun jälkeen täysi ihastuminen; mysteeriyhtye jj:n ensimmäinen täyspitkä tasapainoilee huikeuden ja korniuden välillä ja on oikeasti aika mieletön. Göteborg on osoittautunut lempimusiikin mekaksi.



8. Empire of the Sun - Walking on a Dream

Walking on a Dreamin a-puoli räjäyttää pään ja olisi sellaisenaan maailman paras ep ikinä. Vaisumpi b-puoli toimii kyllä sekin ja yhtälö näyttääkin lähes pelkkää plussaa. Vuoden toiseksi eniten hyppytanssittu yhtye ja kaikkien aikojen masentavimman aprillipilan aihe.



7. Discovery - LP

Vampire Weekend ja Ra Ra Riot -yhtyeiden jäsenten muodostama kaksikko jäi lopulta suurelle yleisölle valitettavan huomaamattomaksi. Muutaman kuuntelukerran jälkeen täydellisesti uponnut esikoinen on siisteyden ja kömpelöyden imelä duetto. Levy ansaitsisi paikkansa listalla jo pelkästään Osaka Loop Line -raidan synavallilla, mutta kun Jackson 5 -coverkin on vielä aika lailla parhautta, ei tästä voi loppujen lopuksi kuin pitää ihan täysillä.



6. Miike Snow - s/t

Äärimmäisen tasainen, laadukas ja viilattu kokonaisuus joka on ennen kaikkea ylistyslaulu muodolle. Jo semmoisenaan ihan huikea.



5. Röyksopp - Junior

Yhtyeen kolmonen on paitsi upea kokonaisuus itsessäänkin, auttoi se myös nostamaan edellisen the Understanding -lätyn arvostusta omissa korvissani. Hauska, hieno, hölmö ja siisti on yhtä kuin Röyksopp. Nuoruuden suosikkien kolmas tuleminen oli enemmän kuin täysosuma.



4. the Pains of Being Pure at Heart - s/t

Puolittainen sokko-ostos osoittautui riittävän tahkoamisen jälkeen silkaksi hienoudeksi. Niin ihanan melodramaattista ja ylitsepursuavaa tunnetta, ettei ihastumatta vain osaa olla. Shoegaze-vaikutteet olivat niitä tämän vuoden kovimpia juttuja myös.



3. the Drums - Summertime!

Huiman musiikkivuoden huimin tulokas. Ep-statuksestaankin huolimatta Summertime! on kärkikahinoissa – seitsemän biisin kokonaisuus on tarttuvinta koskaan. Sopivasti uutta, sopivasti lainattua ja ihan älyttömän hyviä kappaleita. The Drums on noussut nopeasti suosikkiyhtyeideni joukkoon.



2. the Raveonettes - In and Out of Control

Vanhan semilempparin uusi tuleminen on lähes täydellinen pop-albumi. Jesus and Mary Chain ja the Velvet Underground -pastissointi viimeiseen asti hiottuun purkkaan yhdistettynä muodostavat komean kombon. Yhdessätoista raidassa on lähes yhtä monta potentiaalista sukupolviklassikkoa.



1. Phoenix - Wolfgang Amadeus Phoenix

Phoenix oli se yhtye, joka julkaisi yhden kivan albumin ja kaksi mainiota singleä vuosituhannen alussa ja jonka laulaja käväisi vetämässä vokaalit yhden klassikkoleffan tunnariin. Sitä seurasi kaksi korkeimmillaankin kädenlämpöistä albumikokonaisuutta, eikä kukaan neloslevyä enää luultavimmin odottanut.

Wolfgang Amadeus Phoenix tuli nurkan takaa ja on oikeasti ihan täydellinen levy. Indiepopin Pet Sounds on klassikko jo nyt. Vuoden levy.



// Levyt 20-11
// Vuoden levyt esimerkkibiiseillä Spotifyssa

Torstai: the Golden Filter

Blogit ovat hauskoja. Vielä hauskempia ovat kuitenkin blogifeedeistä niitä kaikkein kuumimpia juttuja parsivat sivustot - siis Hypem ja We Are Hunted nyt päällimmäisinä. Kuumien bändien uudet biisit leviävät niin älyttömän tehokkaasti; yhtenä päivänä se entuudestaan tuntematon tai hiljaiseloon vaipunut artisti keikkuukin taas haetuimpien kärjessä ja parin päivän selaustauon jälkeen on koko kasti taas vaihtunutkin. Juuri nyt pidän tästä hektisyydestä.

Ja juuri nyt pidän the Golden Filteristä. Newyorkilaiseen tyttö + poika -kaksikkoon tykästyin jo kesällä ja taisin hienoa Solid Gold -biisiä jossain setissäkin koitella soitella. Simppeliä, tyylikästä popdiskohouseilua.



Blogilistojen etsityimmäksi the Golden Filter pääsi taas pari päivää sitten uudella Thunderbird -biisillään. Melko lailla samaa kaavaa edellisen kanssa noudattava biisi ei ole lainkaan hassumpi.



Ehdottomasti testaamisen arvoisia ovat myös mainio Favourite Things (tosin mikä tahansa Sound of Music -viittailu tekee meikästä sulaa vahaa), toimiva Empire of the Sun -remiksailu We Are the People, näppärä Peter Bjorn and John -versiointi Lay It Down ja samanmoinen vielä vaikkapa Cut Copyn Far Awaysta. Tunnistettava, tyylitietoinen soundi iskee.

Tyylitietoista soundia olin mukana kuulostelemassa myös eilen Klubilla. Jälkimmäisenä (edeltänyt Shannon Rowley oli aika epäkiinnostavaa) soitellut Heroin and Your Veins oli oivallisen elokuvallista rautalankahurmeilua. Tykkäsin aika kovasti. Yleisön pyynnöstä videovalinnaksi the Trigger - tosin en nyt yhtään tiedä soiko tämä eilen, kun biisit olivat poikkeuksetta itselleni entuudestaan tuntemattomia. Ehkä. Hyvä kuitenkin, niinkö keikkakin.



// the Golden Filter MySpacessa
// Solid Gold -sinkku Spotifyssa
// Heroin and Your Veins MySpacessa

Maanantai: Without You

Kaikista kuluvan vuoden musiikkilöydöistä yksi mieluisimmista on ollut aussiduo Empire of the Sun. Vaikka Walking on a Dream -albumi onkin biisijärjestyksensä vuoksi kokonaisuutena epätasainen (aika lailla identtisesti MGMT:n Oracular Spectacularin tapaan), on sillä muutama melkoisen täydellinen biisi. Uusi videoirroitushidastelu Without You on visuaalisesti sopivasti samassa linjassa edellisten kanssa. Ultratyylikästä tai roskaa - tai molempia. Toimii kuitenkin taas hienosti.

Jälkimmäinen krapulapäivä: Playground Love

Mitä musiikkia soitettiin Tampereen ainoan elävän pojan tupaantuliaisjuhlissa? Ihan tarkkaa kirjaa ei tullut pidettyä, mutta levylautasella tarjoilin ainakin Pop Leviä, the Shinsiä, Beach Boysia, Pintandwefallia, Gary Numania, Reginaa, Empire of the Sunia, the Smithsiä, Jenny Wilsonia, Duran Durania, Pet Shop Boysia, Micragirlsiä, MGMT:tä ja Eero Johannesta. Kivaa musiikkia kivoille ihmisille - varsin mukavaa olisi päästä pian taas jotain vastaavaa järjestelemään. Viikottainen levyilta Kuninkaankadulla, anyone?



Tupareista oli tarkoitus suunnata Klubille kuuntelemaan ruotsalaista elektropop-akti MFMB:tä, mutta harvennut joukkomme ehtikin paikalle vasta Hang the DJ!:n ajaksi. Eipä sillä etteikö kyseinen disko riemastuttaisi aina erinomaisen paljon - esimerkiksi jo etkoilla kuullun PSB-klassikko West End Girlsin muodossa. Ykkösbiisiksi jäi kuitenkin Airin iki-ihana Playground Love, jonka tahtiin oli parhautta tanssiskella kivoimman kaverin kanssa tiettävästi ekat viimeiset hitaani ikinä. Ei ole päässä soiminen sittemmin helpottanutkaan.