Hej.
En ole kuollut, koomassa tai kirjoitustaidoton. Muutamassa viikossa elämä on vain ottanut sellaisia pyrähdyksiä suuntaan jos toiseenkin, että perässä on vaikea ollut pysyä – saati pukea ajatuksia sanoiksi.
Lyhyesti kuitenkin.
1) Ihmissuhde, jonka lopulta koittanutta toteutumista puoli Tamperetta tuntui odottaneen. 2) Aika isoja ratkaisuja blogin ja oman kirjoittamiseni tulevaisuuden suhteen. Ja ah, kuinka innostavia sellaisia. 3) Parantunut työtilanne, aavistuksen muuttunut työnkuva ja sitä myötä kohentunut motivaatiotaso. 4) Aika yllättävä globaali kiinnostus omaa musiikkiani kohtaan – juuri sillä tavalla kuin halusinkin.
Jos loka-marraskuuta pelkäsin etukäteen vähän korostetunkin paljon, tuntuu loppusyksy 2010 jonkin ihmeen kautta olevankin nyt sitä elämän kevättä. Fiiliksen mukaisesti tänä iltana heilutaan taas Valon Indiaaniklubilla – ja tällä kertaa parhaalla mahdollisella teemalla.
Arvasitte oikein; tänään kuunnellaan pelkkiä Ruotsi-biisejä. Hur kul!
Välkommen!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Säkert. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Säkert. Näytä kaikki tekstit
13. marraskuuta 2010
18. marraskuuta 2009
Onsdag: Markus Krunegård
Jos Jens Lekman on maailman ihanin poika, ei Markus Krunegård jää siitä ihan hirveän kauaksi. Tornionjokilaaksolainen on ehtinyt tekemään jo vaikka mitä – paikoin aika vaihtelevalla menestyksellä. Pari kappaletta on kuitenkin tehnyt aika lähtemättömän vaikutuksen; napataan ensiesimerkiksi vaikkapa Jari Haapalaisen tuottaman Laakso-yhtyeen huiman intensiiviseksi paisuva High Drama muutaman vuoden takaa.
Hello Saferiden Annika Norlinin sivuprojekti Säkert!:in parin vuoden takaisen albumin yhteisveto Det Kommer Bara Att Leda Till Nåt Ont ei ole levyn paras biisi (Vi Kommer Att Dö Samtidigt on), mutta toimii silti.
Menneen kesän yhteistyö Kleerupin kanssa ei vaikuta huonolta sekään. Lead Singer Syndrome EP on tosin pätkiä lukuunottamatta vielä kokonaisuudessaan kuulematta.
Lokakuun puolessavälissä ulos paukahti sitten kerralla Markuksen toinen ja kolmas sooloalbumi – Lev Som En Gris Dö Som En Hund ja Prinsen Av Peking. Odotukset olivat kovat, vaikka määrä vähän pelottikin – ja oikeastaan ihan syystä. Yhdeksi levyksi puristettuna kokonaisuus olisi ihan toimiva, mutta näin heikompia biisejä on jäänyt paketteihin turhan reilusti. Levyt maistuvat turhan paljon vähän huonolla tavalla kasarille ja mielikuvituksettomalle perussoittelulle, vaikka molemmat ihan kuunneltavia ovatkin. Kohokohdat ovat silti kohokohtia – ja useampiakin semmoisia onneksi löytyy. Esimerkiksi nyt vaikkapa nimikappale Lev Som En Gris Dö Som En Hund ensin mainitulta levyltä ja Hela Livet Var Ett Disco jälkimmäiseltä.
Mikään ei kuitenkaan ylitä sitä edellisen Markusevangeliet-albumin avausraitaa, jota olen kuunnellut täydellisen pakkomielteisesti pidemmän aikaa – ja soittanut useimpien kyllästymiseen asti. Jag Är En Vampyr on uskomaton kappale, jota en osaa tunteista irroitettuna tai ilman jonkinasteista rikki menemistä enää kuunnellakaan.
Jag är en vampyr, jag suger och spyr. Låt mig komma in, jag vill bli din.
Tasapainotetaan vadelmavenepakolaisuuttani vielä sen verran, että hain tänään postista vähän myöhäiseksi jääneen ja kaikkiaan toisen valmistumislahjani. Harri Koskisen Block on aika ihhh (istuessaan maaotteluhenkeen sopivasti Ikean Lackilla, eh). Tykkään.
// Markus Krunegård MySpacessa
// Lev Som En Gris Dö Som En Hund -albumi Spotifyssa
// Prinsen Av Peking -albumi Spotifyssa
Hello Saferiden Annika Norlinin sivuprojekti Säkert!:in parin vuoden takaisen albumin yhteisveto Det Kommer Bara Att Leda Till Nåt Ont ei ole levyn paras biisi (Vi Kommer Att Dö Samtidigt on), mutta toimii silti.
Menneen kesän yhteistyö Kleerupin kanssa ei vaikuta huonolta sekään. Lead Singer Syndrome EP on tosin pätkiä lukuunottamatta vielä kokonaisuudessaan kuulematta.
Lokakuun puolessavälissä ulos paukahti sitten kerralla Markuksen toinen ja kolmas sooloalbumi – Lev Som En Gris Dö Som En Hund ja Prinsen Av Peking. Odotukset olivat kovat, vaikka määrä vähän pelottikin – ja oikeastaan ihan syystä. Yhdeksi levyksi puristettuna kokonaisuus olisi ihan toimiva, mutta näin heikompia biisejä on jäänyt paketteihin turhan reilusti. Levyt maistuvat turhan paljon vähän huonolla tavalla kasarille ja mielikuvituksettomalle perussoittelulle, vaikka molemmat ihan kuunneltavia ovatkin. Kohokohdat ovat silti kohokohtia – ja useampiakin semmoisia onneksi löytyy. Esimerkiksi nyt vaikkapa nimikappale Lev Som En Gris Dö Som En Hund ensin mainitulta levyltä ja Hela Livet Var Ett Disco jälkimmäiseltä.
Mikään ei kuitenkaan ylitä sitä edellisen Markusevangeliet-albumin avausraitaa, jota olen kuunnellut täydellisen pakkomielteisesti pidemmän aikaa – ja soittanut useimpien kyllästymiseen asti. Jag Är En Vampyr on uskomaton kappale, jota en osaa tunteista irroitettuna tai ilman jonkinasteista rikki menemistä enää kuunnellakaan.
Jag är en vampyr, jag suger och spyr. Låt mig komma in, jag vill bli din.
Tasapainotetaan vadelmavenepakolaisuuttani vielä sen verran, että hain tänään postista vähän myöhäiseksi jääneen ja kaikkiaan toisen valmistumislahjani. Harri Koskisen Block on aika ihhh (istuessaan maaotteluhenkeen sopivasti Ikean Lackilla, eh). Tykkään.
// Markus Krunegård MySpacessa
// Lev Som En Gris Dö Som En Hund -albumi Spotifyssa
// Prinsen Av Peking -albumi Spotifyssa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)