Oodi suorille sanoille

Pidän suoraan sanomista aika korkeassa arvossa, vaikken taitoa kovin hyvin itse hallitsekaan. En välitöntä palautetta kuule kovinkaan monelta ihmiseltä, kun en montaa niin lähelle päästettyä henkilöä elämässäni omista. Ne muutamat sanovatkin sitten osuvimmin – oli kyse sitten kummasta nykyelämäni perusprinsiipistä tahansa; töistä tai ihmissuhteista.

Ennen tätä päivää kuulin viimeksi totuuden rippeitä tammikuun 22. päivä. Silleen aika osuvasti. Sitä ennen ehti joku järkyttämään itsesäälini ja -keskeisyyteni alttareita hiukan ennen joulua.

Joka kerta ovat kaikki olleet oikeassa – tarkkanäköisyytensä ja nostaradamusointinsa huomioon ottaen jopa pelottavan.

Olisi helppoa nostaa kädet pystyyn, vetää peitto pään päälle ja valittaa elämää vaikeaksi, mutta kun eihän tämä minun takki auki surffailuni mitään vaikeaa ole. Eikä ainakaan pitäisi yrittää joka vaiheessa tehdä parhaista asioistakin hankalia.

Siispä suorille sanoille se osuvin oodi.

Torstai: High Highs

Jei muistilaput.

Tyydyn toimistolla kuuntelemaan vain Radio Helsinkiä, joten työpäivän aikana netissä vastaantulleet biisit jäävät aina kuulematta. Niinpä kopsailen vain nimiä Macin muistilapuille, jotta voin myöhemmin sitten tutustua audiaalisestikin.

Lappujen selailu on kuin karkkikaupassa sokkona käymistä. Muistissa on ainoastaan nimi, joka ei yleensä sano mitään. Niinpä kun kirjoittelin tänään osoitekenttään myspace high highs, ei minulla ollut aavistustakaan mistä olen sen löytänyt – tai mitä tuleman pitää.

Jotta te tiedätte paremmin, kerrottakoon että High Highs on alunperin australialainen, sittemmin newyorkilaistunut kaksikko, joka tekee hissuttelevaa indiefolkia pienillä elektronisilla mausteilla. Ja kuulostaa hyvältä näin tehdessään.

Lempikappale Open Season löytyy YouTubesta aussimainostoimisto Colman Rasicin (jei mainossedät) showreeltaustana.



Phone Call kolahtaa myös kovasti, mutta Tube-raita Ivykin on aika kiva.



Nättiä. Esikoisalbumi on tekeillä, ilmestynee vuoden aikana.

--

Day 03 - A song that makes you happy
the Sounds - Seven Days a Week

Tehtävät tuntuvat toinen toistaan vaikeammilta, tai sitten pohdin näitä vähän turhankin perusteellisesti puhki. Selailin sivukaupalla scrobblailemiani raitoja löytääkseni jonkun, joka kerta toisensa jälkeen tekisi minut iloiseksi ja jota en olisi vielä turhan moneen otteeseen täällä jakanut.

Vastaus löytyi Ruotsista. Kas kummaa.

The Sounds on yhtye, jonka yksittäisistä raidoista tykkään ihan hirveästi, mutta jolta en ole kuunnellut yhtään kokonaista levyä. Vuoden 2003 single on semiuusiuusiaaltopoppia ihan täydellisimmillään ja tarinastaan huolimatta iloiseksi tekevyyttä kolmeen minuuttiin puristettuna.

Jos olen allapäin, tee minulle pannukakkuja, uhkaa ruveta pelleilemään tai soita Seven Days a Week. Toimii aina.



Vi älskar Maja Ivarsson.

--

// High Highs MySpacessa

Lauantai: bongauksia

Tälle viikolle on osunut muutama pieni ja mukava musiikkiaiheinen löytö.

Friscolainen Dirty Ghosts kuulostaa pirun siistiltä ja lupaavalta. Tiukkaa, likaista autotallifunkkia, biiteissä itse Aesop Rock. Kovat suosittelut.

Tein torstaina ehkä siisteimmän kirpparilevylöydön: Mikko Saarela & Organ - Kundi Meikkaa 7". Nimibiisi on sitä suomalaista futurismia ihan parhaimmillaan, kovat Gary Numan -vaikutteetkin kuuluvat. Seiskat on sitäpaitsi niin siistejä muutenni. Nyt harmittaa vaan niin pirusti, että tuo Organin Flow-keikka tuli missattua, pahus.

TV OFFin kotisivuilta löytyi linkki tyyppien kasailemaan, aika kivaan Spotify-soittolistaan. Ei mitään kauhean yllättäviä biisivalkkauksia sinänsä, mutta ihan toimiva setti. Mixtapeakin on näköjään jossain vaiheessa tulossa, mutta sitä itse albumia odottelen edelleen kovasti.

Klubin keikkakalenterista löytyi joulukuulta the Sounds, mikä on jo itsessään ihan kiva juttu - kun en ole aiemmin livenä nähnytkään. Mutta kah, lämppäämässä näkyykin olevan Matt & Kim! Jos ja kun Daylightin soittavat, saatan joutua vähän hyppimään. Iii!

Ai niin, Paperfangs saattaa olla muuten hyvää sekin. Sillä ei ole tosin edes MySpace-sivua. Vielä.