Perjantai: Subiza

Edessä on kiireinen viikonloppu: Cannes Young Lions -kilpailuun osallistuminen, Dinosauruxian (-xien?) keikka tänään Telakalla ja huomenna vielä dj-soittelut Valon Indiaaniklubilla. Niin ja tänään voisi juhlia vielä nimipäivääkin, jei.

Ehdin intoilemaan espanjalaisesta Deloreanista jo loppusyksystä. Nyt viimevuotinen ep-täydellisyys Ayrton Senna on saanut rinnalleen Subizan, yhtyeen ensimmäisen pitkäsoiton.

Avaussingle Stay Close tuntui ensimmäisillä kuunteluilla vähän pettymykseltä, mutta vakuutti myöhemmin. Nyt raitaa tulee tahkottua lähestulkoon pakkomielteisesti.



Suunnilleen samoin kävi kokopitkän kanssa. Siinä missä Ayrton Senna iski ihan välittömästi, tuli Subiza viiveellä – mutta kovaa tulikin. Biisi toisensa jälkeen toimii, esimerkkinä vaikkapa Simple Graces.



Last.fm:ssä joku kuvaili Deloreania Cut Copyn ja Animal Collectiven yhdistelmäksi. Ensimmäiseen yhdyn pienellä varauksella, mutta jälkimmäinen tuntui istuvan kuin nenä päähän. En tiedä, onko muualla yhtäläisyyksiä huomattu, mutta nyttemmin en voi levyä kuullessani olla mieltämättä raitoja vähintäänkin AnCo-vaikutteisiksi.

Ja mikäs siinä. Esimerkiksi päätösraita It's All Ours toimii ihan loistavasti – samoin Real Love. Subiza ilmestyy fyysisenä kesäkuussa ja voisi olla aika pakkohankinta – Ayrton Sennan löytäminen vinyylimuodossa puolestaan olisi aika unelma.



Kovaa tykkäilyä tälle. Esittelin Deloreanin viimeksi uutena espanjalaisena suosikkibändinäsi – jos silloin et vielä nyökkäillyt niin tämän jälkeen viimeistään. Eiksni?

Yksi Ayrton Senna -raita vielä muistutukseksi. Huhhuh.



--

Day 04 - A song that makes you sad
Nick Drake - Fly

Jos iloiseksi tekevän biisin löytäminen oli hankalaa, oli surullisen sitten vielä asteen verran haastavampi suoritus.

Pidän ehkä kaikkein eniten kappaleista, jotka vaikuttavat loputtoman surullisilta, mutta joista sitten lopulta löytyy se pieni ja hento toivonkipinä. Melankoliavollotus on tylsää, lähes pohjaton lohduttomuus on kauneinta. Kappaleen käyttö the Royal Tenenbaumsissa Richien yhteydessä ei luonnollisesti ainakaan pienennä tunnekuohua – kuin ei myöskään laulajansa kohtalo.



--

// Delorean MySpacessa
// Subiza-albumi Spotifyssa

Maanantai: Delorean

En tiedä yhtään itselleni vähemmän mielenkiintoista keskustelunaihetta kuin autot – mikä ei pienellä paikkakunnalla kasvaessa ollut sosiaalisuuden kannalta paras mahdollinen tilanne. Yhteen merkkiin on helppo kuitenkin löytää edes ripaus kiinnostusta – tosin ainoastaan sen populaarikulttuuristatuksen takia. Mutta kukapa ei DeLoreanista sen vertaa innostuisi?

Siinä missä Paluu Tulevaisuuteen on lapsuudesta asti ollut maailman siistein elokuvatrilogia, on sen koneellista pääosaa esittäneen automerkin poimiminen yhtyeen nimeksi aika selkeä takuu samasta tasosta. Espanjalainen Delorean lunastaa odotukset ja kesällä julkaistu Ayrton Senna -ep on äärimmäisen huikea. Näin vähän myöhässäkin löydettynä ehkä kaikkein parasta juuri nyt.



Helppoa, tarttuvaa, hyvänkuuloista. Tämä on uusi espanjalainen suosikkiyhtyeesi.



Tuleva ikääntyminen rupesi ahdistamaan, tällä kertaa lähinnä sen merkitsemättömyyden vuoksi. Tavallaan olisi ihan kivaa että edes omat vanhemmat olisivat kiinnostuneita käymään, kun nyt suhteellisen pyöreitäkin ja silleen. Ei sit.

// Delorean MySpacessa
// Ayrton Senna -ep Spotifyssa