Kylhän sie tiiät

Tuntuu siltä, että blogissa ja Tarinassa on lopulta kyse vain yhdestä hetkestä. Yhdestä hetkestä ja kahdesta ihmisestä.

Olen viime päivinä lueskellut vanhoja postauksia, mitä en yleensä juurikaan harrasta. On hassua huomata kaikki ne pienet viittaukset, jotka yleensä tagitetaan sanalla elämä ja jotka useimmat ymmärtävät jollain tavalla, mutta jotka se yksi ymmärtää siten kuin ne on sille yhdelle kirjoitettukin.

Kuukauden takaisen eron jälkeen huomasin olevani taas kerran Uskollisen äänentoiston Rob. Loin patterneja elämäni ihmisistä, some-stalkkailin ja tein listoja merkittävyyksistä. Kun tuota jatkoi tarpeeksi kauan, muistui mieleen ensin yksi Kappale ja seuraavaksi yksi Hetki. Ne, joita ei voi unohtaa, mutta joita voi olla muistelematta.

Joita olin muistelematta puolen vuoden ajan.

Muutamaa päivää ennen viimeisintä vuodenvaihdetta löysin Kappaleen. Sen, jonka ensikuuntelemalla tiesi olevan osa Tarinan ääniraitaa. Laulun, jonka unohdin – tai jota olin muistelematta – puoleen vuoteen, mutta joka oli yhden katkeramman virren ohella se joulukuun lopun obsessioraitani numero yksi. Sen, joka soi päässäni uudenvuodentansseissa viimeisillä hitailla, kun erehdyin liikkumaan epämukavasti jonkun humalassa sopertaneen randomtytön kanssa ja mietin jokaisella askeleella jotain muuta.

Sitten tapasin jonkun toisen ja olin hetken aikaa ihan onnellinen.

Kun viime päivinä olen kuunnellut kappaletta taas samanlaiseen yliannostustahtiin, on se mielessäni yhdistynyt aiempaan ajankohtaan. Yhteen kaukaiseen aamuyöhön.

Silloin – kuten yleensä aina – olin miettinyt koko illan, mitä haluaisin sanoa. Suun avaaminen tuntui mahdottomalta. Sydämen avaaminen siinä vaiheessa, kun ei ole aavistustakaan siitä, mitä toinen ajattelee, on pelottavin tunne ikinä – mutta kun sanat saa lopulta ulos, on tunne oikeastaan silmänräpäyksen ajan helpottunut.

Sitten ymmärtää, ettei ole osannut ajatella että se toinen voisi vastatakin jotain. Sitten jännittää.

Sanoin yhdeksän sanaa, joista kolme ensimmäistä oli kylhän sie tiiät.

Kuulin kuusi sanaa, joista kaksi ensimmäistä oli itse asiassa.

Sitten pidettiin kiinni pidempään kuin koskaan aiemmin.

Se oli Hetki. Se ei jäänyt ainoaksi, mutta isoimmaksi ja todellisimmaksi. Myöhemmät olivat vain heikkoja jälkikaikuja. Eikä mitään koskaan tapahtunut.

Mutta siinä missä elämä on vain loputtomien syklien piirileikkiä ja murhaajakin palaa aina rikospaikalle, on rikkinäistä levyä imitoiva mieli ruvennut pyörimään uuden hetken ympärillä.

Hetki 2.0.

Jos löydät itsesi aamuyöllä Kuninkaankadun edessä ja huomaat hermostuneen pojan kaivavan esille seuraavan kappaleen, tiedät ehkä mitä tehdä.



Minä tiedän.

Kylhän siekin, edelleen.

Perjantai: 1,2,3

Netti on amywinehouseillut viime päivät, joten kirjoittaminen ei ole oikein luonnistunut. Toivottavasti kukaan ei ole menettänyt yöuniaan.

Mut hei, ootteks kuullu tätä?

1,2,3 on paitsi melkeinpä rasittavimmin nimetty bändi ikinä, myös aika hiton koukuttava semmoinen. Pittsburgh / LA -akselilta geografiallisesti ja vaikkapa nyt Beatles / Yeasayer -aksulta musiikillisesti ponnistava kaksikko on jotain aikas äärimmäisyyttä. Hienossa päässä, siis.



Erittäinkin iskevää.

Confetti -single ulostuli digitaalisena jo helmikuussa. Esikoisseiska Going Away Party ilmestyy Chess Clubin avustuksella kuun 30. päivä.



Tykkääts? Mäki.

Toissa-aamuna lisää artisteja julkaissut Flow jatkaa ihan mielettömällä linjalla. Festari alkaa – ainakin näin henkilökohtaisesta näkökulmasta – piestä lähes kaikki eurovastineensakin. Uusista nimistä kiinnostavat erityisesti...

Broken Bells



Robyn



Aeroplane



Miike Snow



Junip



Owen Pallett



Kaikkien aikojen kekkerit, luulen ma.

PS. Lady GaGaa olen ehtinyt blogissani hypettää jo kaikkien kyllästymiseen asti, mutta ruotsalaisesta the Sound of Arrowsista en ole varmaan vielä puhunut? Tai jottai. Kolmikko fuusioitui yhden Alejandro-remiksin ajaksi ja vaikkei hienous nyt ihan sen Penguin Prison -uudelleentyöstön tasoista olekaan (onko mikään tässä maailmassa?), on biisi ihan ok:hko. Ehkäpä pohjalla jotenkin hämää tuo turhan vahva mainstream, ihan niin hyvin tSoA ei tässä kuulu kuin haluaisin.

Jos sen vielä sinne Flow'hun saisi? 1,2,3 voisi tulla myös.

// 1,2,3 MySpacessa
// Confetti -single Spotifyssa
// Flow Festival

Keskiviikko: Jamie Long

Texas osoittaa taas yllättävän kykynsä tuottaa ilmoille toinen toistaan hurmaavampia indieakteja. Tänään kyseessä ei ole kuitenkaan vakkari-Austin, vaan Houston, josta iloksemme saapuu kahden ep:n ja yhden singlen Plastiq-labelille julkaissut Jamie Long.

Kivan kevyesti shoegazeileva Pools on tuoreen the Never Years -ep:n avausraita. Vahvaa M83-tunnelmaa, mukavaa kasvua ja silkkaa keväisyyttä – pakkotykkäily.



Yhtä lailla toimii vielä astetta utuisempi kakkosraita Monaco. Sopivan tuttua ja helppoa, mutta silti hirmuisen kiehtovaa. Tykkään.

Siltä varalta, että olo jäi vielä kylmäksi, varmistetaan massafaniutumiset maailman parhaan the Sound of Arrowsin remiksauksella Years-biisistä. Kaikki mihin Oskar ja Stefan koskevat, ei ole näköjään ainoastaan kultaa, vaan kimmeltävien sateenkaarien ja lentävien ponien kehystämää... parhautta. Tuntuu aika kovasti siltä, että se kaksikon tuleva ensimmäinen pitkäsoitto tulee olemaan vuoden suosikkilevyjä ja enemmän minua kuin mikään aikoihin. Oh, kuunnelkaa nyt tuota!

// Jamie Long MySpacessa

Lauantai: Penguin Prison

Penguin Prison on Chris Glover. Se on New Yorkista ja se on kavereita Girl Talkin ja Holy Ghost!:in kanssa. Se on remiksaillut Sébastien Tellieriä, Marina & the Diamondsia ja the Golden Siversiä. Sen ensimmäinen single Neon Goldille ilmestyi marraskuussa ja on aika oiva.

Seiskan a-puoli, Animal Animal:



Seiskan b-puoli, A Funny Thing:



Ihan käsittämätöntä parhautta on kuitenkin "tekis-mieli-sanoa-lemppareikseni" the Sound of Arrowsin remiksailu Animal Animalista. Heti kun pääsen hipsterindiediskoa järjestämään niin voi olla varma, että illan viimeiset kaulailut tapahtuvat tämän taustoittamana. Huh ja ihh.

// Penguin Prison MySpacessa
// Neon Gold Records

2009: laulut (10-1)

10. the Drums - I Felt Stupid

Vuoden tulokkaan repertuaarissa ei ole yhtään erinomaista heikompaa raitaa – mutta I Felt Stupid nousee tuostakin joukosta ykköseksi. Leni Riefenstahl -henkisestä, tuoreesta musiikkivideosta diggailua myös.



9. the Sound of Arrows - Into the Clouds

Varsin ruotsalaisen vuoden ihanin ylläri on paluu lapsuuteen. Yhtye, jonka jokaista liikettä seuraan juuri nyt aika tiukasti. (+ ne haki myspacessa kiertuekiipparistia ja näin unta että meikä siihen valkattiin)



8. Bat for Lashes - Daniel

Vähän hyvä.



7. Matt & Kim - Daylight

Ja synariffi '09. Vuoden lempparivideo myös, ai ai tuota Kimiä. Kuluneen kahdentoista kuukauden ehkäpä eniten ihh biisi, aiheuttaa pientä hyppimistä.



6. the Raveonettes - Last Dance

Hurjan hienon ja tasaisen albumin ensimmäinen irroitus. Sopivan kasari, sopivan pehmo ja täydellisen ihana noin niinku muutenki.



5. Dan Black - Symphonies

Indie-anthem '09. Huima.



4. Röyksopp - Happy Up Here

Uuden albumin ensimmäinen single ei antanut kokonaisuudesta loppujen lopuksi kovin kattavaa kuvaa ja tuli kuunneltua alkukeväästä niin puhki kuin mp3:n vain kuunnella voi. Parliaments-kierrätyksineen kaikkineen ihan erinomaisen hyvä joka tapauksessa.



3. Girls - Lust for Life

Se kappale, jonka ajaksi on aina pakko jättää kaikki muu ja vain kuunnella.



2. Grizzly Bear - Two Weeks

Beach Boys -pastissointia ei voi paremmin tehdä. Ihastus ensi kuulemalta.



1. Phoenix - Lisztomania

Vuoden yhtye, vuoden levy ja vuoden laulu. Bridge aiheuttaa tajuttoman kuuntelumääränkin jälkeen huimat kylmät väreet. Mahtavimmista kasarileffoista leikattu musiikkivideo on täydellinen.

Kappale, joka on saanut minut päättyneen vuoden aikana hymyilemään useammin kuin mikään muu asia.



// Laulut 30-21
// Laulut 20-11
// Vuoden biisit Spotifyssa

Keskiviikko: Into the Clouds

"We're no longer called Sonic Death Monkey."

Huomasin eksyneeni elämään ainakin hetkiksen ajaksi elokuvahyllyni kulmakiveä, tosin ehkäpä hitusen laimennettuna. Joka tapauksessa sitä samaa, joka koostuu musiikilla pätemisestä, mixtapeista, haastattelupyynnöstä, dj-keikoista, tuottamisesta, ihmissuhderetrospektiiveistä – ja ennen kaikkea levyistä. Toki huonomminkin olisi voinut valita.

"We're on the verge of becoming Kathleen Turner Overdrive – "

Uusimman ja kauneimman hyllyntäydennyksen, the Sound of Arrowsin valkoisen Into the Clouds -12":n kävin poimimassa tänään postista. Täydellisen nimikkovideon jaoinkin jo aiemmin, mutta B-puolelta löytyvästä Fear of Tigersin suoraviivaisemmasta remiksauksesta löytyy samoin mainio visuaalinen versio. Ylimakean ja -ihanan musiikkivideon pohjaksi paljastui pienellä googlettelulla kasarileffa Explorers, joka itselläni meni välittömään lataukseen.



Aiemmin rinnastettujen Pet Shop Boysin ja Empire of the Sunin lisäksi löysin tällä kertaa yhtyeestä vielä aimo annoksen Wildlifen ja Melodraman aikaista the Crashia – siis sitä parasta musiikkia mitä Suomessa on ikinä tehty. Sit ko nää pojat on vielä ni söpöjä ni kuka tästä ei tykkäis!



Pari muutakin suosittelua lopuksi; eilen kuunnelluista itselle uutuuksista subpopilaisen No Agen tuoreehko Losing Feeling ja kanadalaisen Dark Meanin huhtikuinen Frankencottage (ilmaiseksi ladattavissa bändin kotisivulta) osoittautuivat toimiviksi EP:iksi. Eka on enempi punk, toka indie. Hyviä molemmat, siis – eli niitäpä vielä.





" – but just for tonight, we are Barry Jive and his Uptown Five."

// the Sound of Arrows MySpacessa
// No Age MySpacessa
// Dark Mean MySpacessa

Keskiviikko: the Sound of Arrows

Luulin löytäneeni eilen jotain upouutta, mutta ilmeisesti tämä onkin ollut ainakin NME:n tiedossa jo tovin. Niin mieletöntä kumminkin.

Gävleläinen the Sound of Arrows on häpeilemättömän ihanaa popmusiikkia. Se on vähän kuin Pet Shop Boys + Empire of the Sun, mutta = vielä vähän enemmän. EotS:iin yhdistää paitsi soundimaailma, myös vahvasti fantasiahenkinen visuaalisuus, joka videoissakin on upean ylitsepursuavaa. The Sound of Arrows on paitsi uskomatonta korva-, myös silmäkarkkia.





Yksi tämän syksyn tulevista lemppareista, ehdottomasti. Supermukavan Labradorin julkaisemaa pitkäsoittoakin pitäisi jossain vaiheessa ilmestyä.

Tänään Naamat!

// the Sound of Arrows MySpacessa
// the Sound of Arrows the Hype Machinessa