Flow'hun on aikaa reilun viikon verran ja jo nyt on selvää, että tulossa on ainakin lineupillisesti kaikkien aikojen kotimainen festari. Kun järjestelyiden toimivuuteen voi kolmen aiemman festarin perusteella luottaa ja puitteetkin ovat aika ihkut, ovat odotukset aika korkealla.
Etkoillaan tänään viidellä plus yhdellä pakahduttavimmilla Flow-elämyksellä tähän saakka.
5. Crystal Castles - Crimewave (2008)
Ikävät myöhästelytkään eivät haitanneet, kun lopputuloksena oli intensiivisin keikka ikinä.
4. Vampire Weekend - M79 (2009)
Pienoisen pettymysvuoden ehdottomin huippuhetki. Muut isot onnistujat olivat odotetusti Ladyhawke ja Lily Allen, mutta edellisvuosien tenhoon ei viimeksi ihan ylletty.
3. Architecture in Helsinki - Heart It Races (2007)
Hetki, jolloin löysin itseni indiepopista ja ihmisenä.
2. Kings of Convenience - I Don't Know What I Can Save You From (2008)
Maagisin keikka ikinä, auringonlasku ja yleisön reaktiot alun eri vaiheissa – ihh.
1. Cut Copy - Out There on the Ice (2008)
En ole ikinä hyppinyt yhtä paljon. Upeutta potenssiin kymmenen.
+ Cut Chemist - the Garden (2007)
Vangitseva keikka niin katsottuna kuin kuultunakin. Tietyllä tapaa myös hellien jäähyväisten jättö kokonaiselle genrelle, joskin tapailemme edelleen epäsäännöllisesti.
Huomenna vilkuillaan sitten läpi kiinnostavimmat esiintyjät tulevilta festeiltä. Varaudu siis megapostaukseen!
// Flow Festival
// Flow 2009
// Flow 2008
// Flow 2007
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Crystal Castles. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Crystal Castles. Näytä kaikki tekstit
5. elokuuta 2010
27. huhtikuuta 2010
Tiistai: Crystal Castles
Eletäänkö uudestaan eilisiltani? No eletään.
Huippareiden jälkisurffailuissa huomasin Crystal Castlesin toisen nimikkoalbumin ilmestyneen 3VOOR12:een kuultavaksi. Yhtyeen oli tarkoitus julkaista levy vasta kesäkuussa, mutta se vuoti onnistuneesti nettiin jo pari viikkoa sitten ja päätettiin julkaista digitaalisessa muodossa jo nyt. Ennen korkkausta päätin fiilistellä vielä parilla edellisen nimikkolevyn biisillä.
Kun yhtye paljastui esiintyvän vuoden '08 Flow'ssa, en ollut kuullut siitä vielä mitään. Ensimmäisenä raitana vastaan tullut Crimewave kuitenkin mykisti; se kuulosti samaan aikaan hirveän tutulta ja aivan käsittämättömän tuoreelta. Samoin esimerkiksi kokaiininhuuruinen Untrust Us.
Albumin makuun pääsin nopeasti, vaikka sen epätasaisuus olikin heti selkeää. Lisäksi biisien kaavamaisuus tuntui rasittavalta; toisaalta useimmissa raidoissa oli jokin huiman puoleensavetävä koukku, jonka hypnoottisessa tahdissa niskakipu oli vähintäänkin automaattinen seuraus. Toisaalta kappaleet eivät biiseinä olleet useimmiten mistään kotoisin – parilla idealla ratsastavia, tunteettomia ja ilmeettömiä jumituksia. Mutta ah, niin hyviä sellaisia.
Ylipitkän albumin alkupuoli hakee oikeasti vertaistaan – ja vaikka olo jokaisen kuuntelun jälkeen olikin oudon tyhjä, ei yhtyeen hurjasta voimasta ollut kysettäkään.
Kun nämä muutamat kappaleet oli eilen kertailtu, oli aika siirtyä uuden levyn pariin. Ennakko-odotukset olivat vähintäänkin korkealla.
Ensimmäisten kappaleiden jälkeen olo ei ollut hyvä. Fainting Spells särki ja ahdisti. Dream pop -henkinen Celestica oli aika ok, mutta heikompi kuin mikä tahansa debyytin tavisraidoista – hiteistä puhumattakaan. Celestican tavoin Doe Deerin olin kuullut jo aiemmin, eikä negatiivinen mielikuva kirkastunut tippaakaan.
Baptismista alkaen raidat rupesivat kumminkin kummasti toimimaan. Kasibittinoisen ohella vähän electroclash-henkinen Year of Silence sytytti ja unipop-henkisyys kappale kappaleelta tuntui yhtyeen tapauksessa kovinkin raikkaalta. Suffocation alkaa tavanomaisen tympeällä full on -meiningillä, mutta paljastuukin joksikin muuksi. Sama fiilis koitti useamman laulun äärellä.
Crystal Castles on vuonna 2010 yhtä hajanainen kuin vuonna 2008. Yllätyksen tarjosi kuitenkin se, että se on edelleen yhtä mielenkiintoinen. Biiseihin on löytynyt uusia puolia ja vaikka hypejuna saattoikin tiputtaa tyypit laiturille, on sopivasti kypsyneessä soundissa edelleen intoilun aihetta.
Seuranneilla kuunteluilla albumi on vielä parantunut. Jos edellinen levy oli kiinnostava paketti irrallisia raitoja, voi jälkimmäisen niputtaa huoletta samaan pinkkaan. Yllättävän kova levy.
--
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Crystal Castles - Crimewave
Valinta saattaa vaikuttaa tavanomaistakin mielikuvituksettomammalta, mutta kun ajatukset pyörivät CC:ssä, eivät muut vaihtoehdot vain tuntuneet kovin luontevilta.
Odotukset tulevan kesän Flow'ta kohtaan ovat katossaan, mutta omassa festihistoriassani on kolme kovaa aiempaa kokemusta, joista jokaisen kammetakseen saa tehdä melkoisen työn. Vuonna '08 listasta löytyi useampi huikea juttu, mutta itselle kovin keikkakokemus oli telttaillut Crystal Castles. Olin levyä kuunnellut melko tiuhaan ja ihastunut useampaan raitaan – kuten oli tehnyt yleisön edustajista useampi muukin. Rumasti viivästynyt aloitus ja vähintäänkin epäsovinnainen lavaesiintyminen aiheutti eräissä kristallivitutusta, mutta kun soitto alkoi, olin itse aivan myyty.
Crimewaven kohdalla samassa jumittavassa tahdissa hyppinyt tiivis yleisömassa vei mukanaan, enkä ole nyrkkiä hakannut ilmaan koskaan yhtä kovaa. CC-kokemus lienee aggressiivisin, siistein ja ennen kaikkea intensiivisin ikinä ja tuo Flow'n vanha, pieni teltta muistuu joka kerta mieleen kun Crimewaven kuulen. Huh edelleen.
--
// Crystal Castles MySpacessa
// Crystal Castles (II) -albumi 3VOOR12:ssa
Huippareiden jälkisurffailuissa huomasin Crystal Castlesin toisen nimikkoalbumin ilmestyneen 3VOOR12:een kuultavaksi. Yhtyeen oli tarkoitus julkaista levy vasta kesäkuussa, mutta se vuoti onnistuneesti nettiin jo pari viikkoa sitten ja päätettiin julkaista digitaalisessa muodossa jo nyt. Ennen korkkausta päätin fiilistellä vielä parilla edellisen nimikkolevyn biisillä.
Kun yhtye paljastui esiintyvän vuoden '08 Flow'ssa, en ollut kuullut siitä vielä mitään. Ensimmäisenä raitana vastaan tullut Crimewave kuitenkin mykisti; se kuulosti samaan aikaan hirveän tutulta ja aivan käsittämättömän tuoreelta. Samoin esimerkiksi kokaiininhuuruinen Untrust Us.
Albumin makuun pääsin nopeasti, vaikka sen epätasaisuus olikin heti selkeää. Lisäksi biisien kaavamaisuus tuntui rasittavalta; toisaalta useimmissa raidoissa oli jokin huiman puoleensavetävä koukku, jonka hypnoottisessa tahdissa niskakipu oli vähintäänkin automaattinen seuraus. Toisaalta kappaleet eivät biiseinä olleet useimmiten mistään kotoisin – parilla idealla ratsastavia, tunteettomia ja ilmeettömiä jumituksia. Mutta ah, niin hyviä sellaisia.
Ylipitkän albumin alkupuoli hakee oikeasti vertaistaan – ja vaikka olo jokaisen kuuntelun jälkeen olikin oudon tyhjä, ei yhtyeen hurjasta voimasta ollut kysettäkään.
Kun nämä muutamat kappaleet oli eilen kertailtu, oli aika siirtyä uuden levyn pariin. Ennakko-odotukset olivat vähintäänkin korkealla.
Ensimmäisten kappaleiden jälkeen olo ei ollut hyvä. Fainting Spells särki ja ahdisti. Dream pop -henkinen Celestica oli aika ok, mutta heikompi kuin mikä tahansa debyytin tavisraidoista – hiteistä puhumattakaan. Celestican tavoin Doe Deerin olin kuullut jo aiemmin, eikä negatiivinen mielikuva kirkastunut tippaakaan.
Baptismista alkaen raidat rupesivat kumminkin kummasti toimimaan. Kasibittinoisen ohella vähän electroclash-henkinen Year of Silence sytytti ja unipop-henkisyys kappale kappaleelta tuntui yhtyeen tapauksessa kovinkin raikkaalta. Suffocation alkaa tavanomaisen tympeällä full on -meiningillä, mutta paljastuukin joksikin muuksi. Sama fiilis koitti useamman laulun äärellä.
Crystal Castles on vuonna 2010 yhtä hajanainen kuin vuonna 2008. Yllätyksen tarjosi kuitenkin se, että se on edelleen yhtä mielenkiintoinen. Biiseihin on löytynyt uusia puolia ja vaikka hypejuna saattoikin tiputtaa tyypit laiturille, on sopivasti kypsyneessä soundissa edelleen intoilun aihetta.
Seuranneilla kuunteluilla albumi on vielä parantunut. Jos edellinen levy oli kiinnostava paketti irrallisia raitoja, voi jälkimmäisen niputtaa huoletta samaan pinkkaan. Yllättävän kova levy.
--
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Crystal Castles - Crimewave
Valinta saattaa vaikuttaa tavanomaistakin mielikuvituksettomammalta, mutta kun ajatukset pyörivät CC:ssä, eivät muut vaihtoehdot vain tuntuneet kovin luontevilta.
Odotukset tulevan kesän Flow'ta kohtaan ovat katossaan, mutta omassa festihistoriassani on kolme kovaa aiempaa kokemusta, joista jokaisen kammetakseen saa tehdä melkoisen työn. Vuonna '08 listasta löytyi useampi huikea juttu, mutta itselle kovin keikkakokemus oli telttaillut Crystal Castles. Olin levyä kuunnellut melko tiuhaan ja ihastunut useampaan raitaan – kuten oli tehnyt yleisön edustajista useampi muukin. Rumasti viivästynyt aloitus ja vähintäänkin epäsovinnainen lavaesiintyminen aiheutti eräissä kristallivitutusta, mutta kun soitto alkoi, olin itse aivan myyty.
Crimewaven kohdalla samassa jumittavassa tahdissa hyppinyt tiivis yleisömassa vei mukanaan, enkä ole nyrkkiä hakannut ilmaan koskaan yhtä kovaa. CC-kokemus lienee aggressiivisin, siistein ja ennen kaikkea intensiivisin ikinä ja tuo Flow'n vanha, pieni teltta muistuu joka kerta mieleen kun Crimewaven kuulen. Huh edelleen.
--
// Crystal Castles MySpacessa
// Crystal Castles (II) -albumi 3VOOR12:ssa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)