Flow '10: ensimmäiset kiinnitykset

Tänään piti kirjoitella jostain muuusta, mutta aamumurojen väärään kurkkuun menemisen aihe tuntuu oleelliselta jaettavalta myös täällä.

Siispä: Flow Festival julkaisi tänään ensimmäisen osan kiinnityksistään. Lista ei ole pelkästään hyvä; se on niin hyvä, että se pesee lattiaa mennen tullen viime vuoden pääosin kädenlämpöisillä kiinnityksillä. Niin hyvä, että odotan seuraavaksi meneväni ala-asteen historiankokeeseen – ilman housuja.

Ennakkokonsertin esiintyjä tuli tietoon jo aiemmin; LCD Soundsystem kiinnostaa toistaiseksi itseäni eniten sen takia, että se kiinnostaa kaikkia muita. Vasta ilmestynyt albumi ei ole vielä kuuntelussani ollut. Ehkäpä tähänkin alkaa innostus pian nousta.



M.I.A.:n kohdalla olo on vähän kuin edellä mainitussa. Hassulta tuntuu se, että muistan elävästi kun viime vuonna metrolla Kalasatamaan mentäessä tunsin pakottavan halun saada kuulla Pull up the Peoplen ja pakko se olikin iPodista esiin kaivaa.



Samoin ennakkoon oli tiedossa Marina and the Diamonds, joka ei parin tykkäillyn biisin jälkeen ole enää hirveästi innostanut. Ulver tuntuu omituiselta kiinnitykseltä ja Major Lazer ei-niin-omalta-teekupilta. Airin suhteen tykkäilyä, vaikka Flow'n suhteen se jotenkin erikoiselta vedolta tuntuikin.



Mutta sitten tähän aamuun. Siihen hetkeen kun leuka loksahti auki, eikä ole ylös enää noussut.

The xx.



Jónsi. (Miksi listauksessa muuten roikutetaan tuota Sigur Rósia perässä? Onhan tämä ihan soolokeikka, eikä joku combo? Toki sekin kelpaisi.)



Four Tet.



The Radio Dept.



Beach House.



The Drums.



Surfer Blood.



Girls.



Husky Rescue.



Hannulelauri.



Villa Nah.



+ muutamia vieraita nimiä. Tällä kertaa poikkeuksellisesti suurin osa artisteista on paitsi mukavan tuoreita, myös jo itselleni tuttuja – ja siis hirmuisen kovia.

Flow '10 on niin 'Sparksia, ettei se tunnu missään määrin enää todelliselta. Kun Facebookissa minua varoiteltiin vielä jostain isosta ja omasta artististani, on olo tässä vaiheessa aika lailla puulla päähän lyöty.

Joku oli muuten eksynyt blogiini googlettelemalla hakusanayhdistelmää "French Horn Rebellion + Flow Festival"...

Diggailua ja arvostusta artistien valkkaajien suuntaan. Jos kaipaatte apua vielä parissa poiminnassa, olen käytettävissänne.

// Flow Festival

Perjantai: Four Tet

Päällimmäinen Four Tetistä mieleen tuleva juttu on edelleen tyypin liven missaus Telakalla vuonna 2004, silloin uunituoreena tamperelaisena ja ei-niin-keikkaihmisenä. Juttuja, jotka nyttemmin luonnollisesti harmittavat. Albumikokonaisuuksista olen tätä ennen koitellut oikeastaan vain Everything Ecstaticia ja ainakin aiemmin olen hahmottanut osan tuotannosta minulle vähän liian näppäräksi teekupiksi. En olekaan oikein varma, kumpi on ottanut askeleen toista lähemmäksi – Kieran Hebden vai minä itse. Todennäköisesti jälkimmäinen, aina tukkaa myöten.

Oli selitys mikä hyvänsä, kuulostaa uutuuslevy There Is Love in You juuri nyt korviini aika erittäin hyvältä. Näppärää, muttei itsetarkoituksellisen. Jumittavaa, muttei liian. Albumi tasapainoilee miellyttävästi leppoisan ja hektisen välillä.

Parhainta Tet on kivoimmillaan. Rasittavan yksinkertainen, päähän takuulla soimaan jäävä Sing on riemastuttavan hauska raita ja yksi levyn kohokohdista.



Itse ihastuttavuus on puolestaan This Unfolds, joka heittää puolessavälissä uuden vaihteen päälle ja aiheuttaa paitsi kontrolloimatonta hymyilyä, myös varovaista heiluntaa. Lempikappale siis. Herkullinen on samoin jo loppusyksystä irroiteltu Love Cry -single teknovivahteineen. "Soitetaas vähä."



Kovassa nosteessa olevan Joy Orbisonin remiksaus edellisestä on muuten vielä vähän parempi. Huippua suorastaan! Missä tätä pääsee tanssimaan?



Yhdeksän kappaletta pitävät tiukasti otteessaan ja lopputulos on oikein miellyttävä. Varovainen ennakkoasenne väistyköön, tätä voin suositella jo rohkein mielin. Loppuun vielä lemppari siltä puolen vuosikymmenen takaiselta EE:ltä, And Then Patterns. Diggailua!



// Four Tet MySpacessa
// There Is Love in You -albumi 3VOOR12:ssa