Näytetään tekstit, joissa on tunniste Little Dragon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Little Dragon. Näytä kaikki tekstit

14. joulukuuta 2010

Joulukalenteri: Run Me Over; Still Sound; Texico Bitches; Ace of Hz; Don't Cry; Sun Was High (So Was I); If You Return; Sur la Planche

Joulukalenteridropout? Pyh. Koitetaan vielä.

Ekaksi Brooklyniin: yhden Vivian Girls -tyypin sivuproggis the Babies on juuri niin lo-fi ja garage kuin kulunut vuosikin ja iskee sävellyspuolen purkallaan oikein kovaa. Sinkku ulkona, täyspitkä alkuvuodesta.

The Babies - Run Me Over

Alkuvuodesta ilmoille tupsahtaa myös uutta Toro y Moita. Debyytti oli epätasaisuudessaankin yksi vuoden lemppareista, eikä esimaku lupaa jatkostakaan hassumpaa. Pientä särmää jää ehkä vielä kaipaamaan, mutta groove on kova.



Joulukuun alussa teki taas mieli Berliiniin – tavallistakin enemmän. Lemppariblogi No Fear of Popin ensimmäisen eventin FB-kutsuun ei millään hennonut vastata kieltävästi, mutta niin vain joutui passaamaan. Lavalla olisi ollut manchesterilainen Star Slinger, joka on ollut taas yksi niistä vuoden hehkutetuimmista jutuista. Itselleni tuotannon kolahteluaste on ollut koko ajan niinku melkein muttei ihan. Broken Social Scenen Texico Bitchesistä tehty remiksaus kuitenkin iskee kuin ne korkkarin voltit.



Ikisuosikki Ladytron ei nyt aiemminkaan ole ollut ehkä se uugein suosikki, mutta uuden sinkun sijoitus FIFA '11:n soundtrackille tuntuu vain jotenkin... Äh. Ehkä mieltä kalvaa yhä FIFA World Cup '98:ssa ollut Chumbawamba. Anywho, tuore Ace of Hz on perus, mutta hyvis.



Synttäriluukku! Kuninkaankadun mustateemaisiin pippaloihin kerääntyi kymmenisen kivaa tyyppiä, joiden kesken syötiin, juotiin, leikittiin ja jatkettiin vielä Dorikseen. Hirmuisen mukavaa oli, ehkäpä paras ikääntyminen ainakin hetkeen. Taustalla soittelin lähinnä neljännesvuosisadan ikäisiä levyjä, mutta tuoreempaa tavaraa soittolistalla edusti ainakin Deerhunter. Hyvä on. Enkä itkenyt.



Sisko teki äskettäin ensimatkansa Lontooseen ja muisti, ah, levyillä. Supersuosikki Time to Wanderin lisäksi hyllyyn kotiutui mainio Small Black. A-puolen hieno Photojournalist oli tuttu jo entisestään, mutta kääntöpuolelta paljastunut Best Coast -cover Sun Was High (And So Was I) on ollut viime aikojen suurimpia rakkauksia – musiikillisia siis. Kansi on muuten myös mitä kaunein.



Vähän turhaan tarkkaan tuotettua, Maximum Balloonin syyskuussa ilmestynyttä s/t:tä on tullut kuunneltua silloin tällöin, mutta lopulta yksi biisi on ollut ylitse muiden – eikä syytä tarvitse etsiä taas Göteborgia kauempaa: Little Dragon -feattaus If You Return kun iskee ja koukuttaa salakavalan tehokkaasti, eikä repeatia tulekaan välttää. Nice.



Lopuksi rokataan, koska niin ne vanhat sedät tekee. Pariisilainen La Femme kaahaa, surffaa ja uusiaaltoaa sydämeen aika hengästyttävällä tahdilla. Debyytti-ep Podium #1 on ulkona digitaalisena ja kymppituumana, ota haltuun.



Huomenna luvassa muuten aika isoja uutisia. Kannattaa poiketa.

5. maaliskuuta 2010

Perjantai: Plastic Beach

Pidän niin hirveästi jutuista, joita kokiessa ei vain voi olla sanomatta itsekseen viiden minuutin välein jotta ei helevetti kun mä tykkään tästä.

Tällä kertaa se juttu on aika äärimmäisen yllättäen uusi Gorillaz-albumi Plastic Beach. Ensi-irroitus Stylo ehti Bobby Womackin ja Mos Defin feattauksineen iskemään jo heti alkuvuodesta, mutta levyltä löytyy useita muitakin täysosumia. Ei tasapaksuutta, ei varmanpäälleyttä – vaan tyyppien paras levy tähän mennessä ja hienointa Albarnia viiteentoista vuoteen.



Super Furry Animalsista tutun Gruff Rhysin ja De La Soulin kaappaaminen Superfast Jellyfish-raidalle on ihan parhautta.



Seuraava, kevyempi Empire Ants -veto yhdessä Little Dragonin kanssa kasvaa lopulta ihan yhtä siistiksi. Kun myös Some Kind of Nature iskee hirveän osuvasti yhdessä Lou Reedin kanssa, on albumiformaatille yleensä hankala keskivaihe ihan parhaimpia ikinä.





Kokonaisuus kärsii aavistuksen verran kestosta. Yhtään heikkoa kappaletta levyllä ei ole, mutta kuudentoista biisin paketista olisi saanut kasattua vieläkin tiiviimmän ja täydellisemmän setin – semmoisista kun pidän aina yli kaiken. Yllättävän lähelle yhtye pääsee jo nyt ja kas kummaa, lopputulos taitaa olla Contran ohella se vuoden kovin lemppari tähän mennessä. Loppuun vielä lempiraidaksi noussut tanssifiilistely On Melancholy Hill. Komeaa!



// Gorillaz MySpacessa
// Plastic Beach -albumi 3VOOR12:ssa