Flow '10: ensimmäiset kiinnitykset

Tänään piti kirjoitella jostain muuusta, mutta aamumurojen väärään kurkkuun menemisen aihe tuntuu oleelliselta jaettavalta myös täällä.

Siispä: Flow Festival julkaisi tänään ensimmäisen osan kiinnityksistään. Lista ei ole pelkästään hyvä; se on niin hyvä, että se pesee lattiaa mennen tullen viime vuoden pääosin kädenlämpöisillä kiinnityksillä. Niin hyvä, että odotan seuraavaksi meneväni ala-asteen historiankokeeseen – ilman housuja.

Ennakkokonsertin esiintyjä tuli tietoon jo aiemmin; LCD Soundsystem kiinnostaa toistaiseksi itseäni eniten sen takia, että se kiinnostaa kaikkia muita. Vasta ilmestynyt albumi ei ole vielä kuuntelussani ollut. Ehkäpä tähänkin alkaa innostus pian nousta.



M.I.A.:n kohdalla olo on vähän kuin edellä mainitussa. Hassulta tuntuu se, että muistan elävästi kun viime vuonna metrolla Kalasatamaan mentäessä tunsin pakottavan halun saada kuulla Pull up the Peoplen ja pakko se olikin iPodista esiin kaivaa.



Samoin ennakkoon oli tiedossa Marina and the Diamonds, joka ei parin tykkäillyn biisin jälkeen ole enää hirveästi innostanut. Ulver tuntuu omituiselta kiinnitykseltä ja Major Lazer ei-niin-omalta-teekupilta. Airin suhteen tykkäilyä, vaikka Flow'n suhteen se jotenkin erikoiselta vedolta tuntuikin.



Mutta sitten tähän aamuun. Siihen hetkeen kun leuka loksahti auki, eikä ole ylös enää noussut.

The xx.



Jónsi. (Miksi listauksessa muuten roikutetaan tuota Sigur Rósia perässä? Onhan tämä ihan soolokeikka, eikä joku combo? Toki sekin kelpaisi.)



Four Tet.



The Radio Dept.



Beach House.



The Drums.



Surfer Blood.



Girls.



Husky Rescue.



Hannulelauri.



Villa Nah.



+ muutamia vieraita nimiä. Tällä kertaa poikkeuksellisesti suurin osa artisteista on paitsi mukavan tuoreita, myös jo itselleni tuttuja – ja siis hirmuisen kovia.

Flow '10 on niin 'Sparksia, ettei se tunnu missään määrin enää todelliselta. Kun Facebookissa minua varoiteltiin vielä jostain isosta ja omasta artististani, on olo tässä vaiheessa aika lailla puulla päähän lyöty.

Joku oli muuten eksynyt blogiini googlettelemalla hakusanayhdistelmää "French Horn Rebellion + Flow Festival"...

Diggailua ja arvostusta artistien valkkaajien suuntaan. Jos kaipaatte apua vielä parissa poiminnassa, olen käytettävissänne.

// Flow Festival

Suomi, 2010

Skenepostaus! Vuosi 2010 tulee olemaan suomalaisen elektronisen musiikin juhlaa. Ihan oikeasti.

Villa Nahin esikoispitkä ilmestyy maaliskuussa, samoin uusi Jaakko Eino Kalevi (TSEK!). 'Sparks-suosikki TV OFFin debyytti-ep tuli ulos maanantaina, Helsinki 78-82:n huikeaakin huikeamman Cruising-biisin postailin tänne taannoin – samoin kuin MVSEVM-hehkuttelua. Superkovan Zebra & Snaken käyn re-tarkistamassa tänään Klubilla (samoin kuin aiheen vierestä Joensuu 1685:n ja Norman Palmin). LCMDF:n kokopitkää on odoteltu niin kauan, että intokin on ehtinyt jo vähän laskemaan. Tohtisikohan Eero Johannekselta ja KA SO RE:ltakin odotella uutta materiaalia – TV Off-remiksauksien lisäksi siis?

Jos ylläoleva lista ei vielä vakuuttanut, niin napataanpa esille vielä kolme äärimmäisen lupaavaa tulokasta. Näillä mennään tänä vuonna.

Regina-tyyppien ainakin näennäisen hölmösti nimetty Shine 2009 -sivuprojekti kuulostaa aika erinomaiselta. Semmoista 90-luvun alun Pet Shop Boys -pehmoilua housepianoineen ja letkeine rumpulooppeineen. Supersiistiä. Kaikki kolme biisiä vakuuttavat, enkä huhtikuista Jyrock-festin keikkaa malta oikein odottaa (julkaiskaapas nyt sitä ohjelmaa, jookos).



Viileysaste vähintään yhdentoista pinnan kohdalla.

Tuoreimmassa Imagessa poimittiin esille Dinosauruxia-duo, joka on pitänyt tarkistaa jo kun sen biting the hand that feeds -blogista joskus bongasin. Tänään sitten lopulta ja aika vaikuttuen vieläpä. Safe on jo oiva raita, ja Sky (Time Is Unfolding) samalla tavalla kiehtovaa. Imagessa käskettiin painottaa että noi on tyttöjä ja noi on outoja, mutta semmoinen taidekoulumuotiblogityttöfiilis taisi olla kuitenkin päällimmäinen tunne. Jos en nyt väärin ymmärtänyt, niin Safe on lafkaksi muuttuneen Misf*tsin toinen sinkkujulkaisu – tyyppien remiksaus on oikeasti ihan järkyttävän kova. MySpace-pakkotsekkailu, hei.



Viileysaste ainakin A.

Z&S:n the Colours-remiksauksesta tutuksi tullut hannulelauri on vähintään yhtä siistiä kuin kaikki aiemmin mainitut artistit yhteensä ikinä. Helppoa houseilua mainioilla soundeilla ja pienillä kikoilla – tykkään. Uuden Seahorse & Castle -labelin julkaisemien kahden vinyyli-ep:n kannet ovat vieläpä niin siistejä jotta ah ja ihh – asialla muuten Suomen ykkösvientituote Eero Johannes. Super Monkeyn lisäksi Metropol-ep:n a-puoli Sorcerer kuulostaa MySpacessa sen verran hyvältä, että saatan joutua kontaktoimaan taas Äx-kontakti-ihmistäni (Tampereen levykauppa-angst, äh).



Plus remix.



Viileempää kö meikän patterit.