2009: levyt (20-11)

20. Pintandwefall - Hong Kong, Baby!

Pinttien kakkosalbumi on monipuolisempi ja -ulotteisempi kuin Wow! What Was That, Baby? -esikoinen, mutta ei pakettina kuitenkaan ihan yhtä tiukka. Tasainen, laadukas kokonaisuus ja laulunkirjoitustaidot ovat edelleen ihan huipussaan. Tigerbombsin Pepe Troublen tuotantojälki on samoin yhä hirmuisen nautittavaa.



19. Passion Pit - Manners

Listan todennäköisin albumi, jota ei tule enää parin vuoden kuluttua kuunneltua – mutta Passion Pitin esikois-lp on siitä huolimatta varsin maistuva paketti. Pari erinomaista raitaa (vaikka mielettömin Sleepyhead löytyikin jo edellisvuoden Chunk of Change -ep:ltä) ja niin 2009-soundit. Pakkodiggailu. Tällä paikalla olisi voinut olla myös Calvin Harrisin Ready for the Weekend, entten tentten siis.



18. Jenny Wilson - Hardships!

Kevään suursuosikki jäi loppuvuonna vähemmälle kuuntelulle, turhaan. Mainio, tasainen kokonaisuus vei artistin uudelle tasolle ja oli ruotsalaiset naiset -ilmiön toiseksi kirkkain helmi.



17. Animal Collective - Merriweather Post Pavilion

Kova – muttei kuitenkaan kovin. Animal Collectivesta tuli tällä levyllä se bändi, joten myöhempiä kuunteluja on sävyttänyt tietty vastareaktiokin. Oikein hyvä levy joka tapauksessa.



16. Grizzly Bear - Veckatimest

Spoilattakoon jo nyt, että GB:n huima Two Weeks on vuoden biisieni kärkikahinoissa – tuskin ylläri. Vaikka albumilta useampi muukin kohokohta löytyy, ei se kokonaisuutena nouse ihan samalle tasolle. Korkealle kylläkin.



15. Fever Ray - s/t

Jennyäkin korkeammalle nosti riman siis the Knife -vokalisti Karin Dreijer Andersenin hämärä sooloiluproggis Fever Ray. Huima esikoisalbumi ei tipahda erikoisuudessaan itsetarkoituksellisen väärälle puolelle, vaan pysyy tiukasti kasassa. Oma keikkavuoteni oli loppujen lopuksi sen verran laimea, etten jaksanut niitä ruveta enää listaamaan – mutta Fever Rayn maaliskuinen Tavastia-kokemus olisi ollut kolmen isoimman joukossa.



14. Camera Obscura - My Maudlin Career

Ensimmäisillä kuuntekerroilla koettu epävarmuus paikoittaisen tilankäytön överiksivetämisen ja turhankin tasaisuuden suhteen hälveni myöhemmässä vaiheessa. Edellisen Let's Get Out of This Country -albumin tasoinen taidonnäyte. Huikeus.



13. Charlotte Gainsbourg - IRM

Odotettu Beck-kollaborointi oli onnistunut. Kappaleiden tyylillisen epätasaisuuden vastapainoksi useampi raita on enemmän kuin hyvä ja ylittää laadukkuudellaan paikoin 5:55-debyytinkin.



12. Real Estate - s/t

Loppuvuoden löytö osoittautui äärimmäisen tykkäiltäväksi. Komea ja kaunis albumi. "Hipster surf rock", ah.



11. Regina - Puutarhatrilogia

Tasaisen vahva albumisarja täydentyi keväällä kolmannella osalla, jossa entuudestaan tutut elementit yhdistyivät entistä tyylikkäämmin. Pinttien ohella luullakseni eniten keikoilla tänä vuonna kokemani yhtye on myös livenä ihan erinomainen.



// Levyt 10-1
// Vuoden levyt esimerkkibiiseillä Spotifyssa

Alkukesäretrospektiivi

Kuten aina blogien kanssa kohdallani tuppaa käymään, koittaa alkuinnostuksen jälkeen sisällöllinen taantuma ja postaustiheys romahtaa - niin näköjään tälläkin kertaa. Pieni kertaus olkoon paikallaan.

Parin kuukauden sisään olen käynyt aika laiskasti keikoilla - ainoat tähän hätään mieleen tulevat klubikeikat ovat Digitaalimiesten kohtaaminen Doriksessa taannoin toukokuussa ja Jenny Wilson Klubilla suunnilleen samoihin aikoihin - upeita esityksiä molemmat. Livekokemuksia sain kuitenkin kartutettua, kun minut onnistuttiin houkuttelemaan viiden vuoden tauon jälkeen Provinssirockiin. Vaikka isojen yleisfestareiden artistikattaukset eivät minua aina oikein puhuttelekaan, löytyi Provinssista possellemme helposti kiireinen aikataulu lauantain ja sunnuntain ajaksi. Hyviä muistoja kertyi erityisesti the Crashista (viimeinen näkemäni keikka sitten ikinä, nyyh), Le Corpse Mince de Françoisesta, the Ting Tingsistä, Egotripistä ja yllätyksekseni myös Vesa-Matti Loirista. Muutama aika täydellinen hetki tuli taas koettua.

Olen jatkanut dj-kokeilujani kahteen otteeseen, ensin toukokuussa TAF-etkoilla kahvila Valossa ja eilen organisoimamme Indiaaniklubin yhteydessä samassa lokaatiossa. Kiireinen valmistuminen eiliseen tosin tarkoitti sitä, että soittolistoissakin oli lievää samankaltaisuutta, mutta joka tapauksessa molemmat soittokerrat ovat sujuneet vallan leppoisasti. Eilisen setti näytti seuraavalta:

Hot Chip - Wrestlers
The Black Ghosts - I Want Nothing
Cut Copy - Unforgettable Season
Ladyhawke - My Delirium
Daft Punk - Crescendolls
Black Kids - Hit the Heartbrakes
We Are Fans - Into My Life
Phoenix - Consolation Prizes
Rapture - I Need Your Love
PNAU - Baby
80kidz - Frankie
CSS - Beautiful Song
MGMT - Weekend Wars
the Shins - Know Your Onion!
Laakso - High Drama
Vampire Weekend - Walcott
Wave Machines - Keep the Lights On
These New Puritans - Elvis
Anna Järvinen - Leena
Blur - There's No Other Way
Blikk Fang - Nupital Eagles Sharpened
M83 - Graveyard Girl
Passion Pit - the Reeling
Empire of the Sun - Half Mast
Datarock - Give It Up
Annie - Heartbeat
Belle and Sebastian - Judy Is a Dick Slap
Calvin Harris - Acceptable in the 80's
Hot Chip - One Pure Thought
the Teenagers - Wheel of Fortune
Editors - Blood
Joy Division - Disorder
the Horrors - Who Can Say
the Undertones - Teenage Kicks
Talk Talk - Talk Talk
the Smiths - Cemetery Gates
the Magnetic Fields - Absolutely Cuckoo
Matt & Kim - Daylight
Klaxons - Atlantis to Interzone (Crystal Castles Remix)
Ladytron - Weekend
PNAU - Embrace
Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)
the Ting Tings - Be the One
the Crash - Stay

Indiaaniklubia jatkamme seuraavan kerran Laternassa ja Valossa Tammerfestin yhteydessä. Loppukesän ohjelmassa puolestaan kuuntelijan roolissa olisi toki myös Flow, johon osallistumista vielä pohdin.

Vaikeus, ah. Hömhöm.

// Indiaaniklubi #1 -soittolista Spotifyssa

Tiistai: Fever Ray

Koitin kääntää empatiamasentuneisen tiistaini kivemmaksi Tavastialla, mutta artistivalinta ei ollut tarkoitukseen ehkä paras mahdollinen. Svarte Greinerin "akustinen doom" - eli käytännössä valitettavan tylsä ambient ei lämppärinä iskenyt sitten alkuunkaan, mutta itse Fever Ray olikin kyllä varsin mainio. Ah, mitä synkistelyä!


S/t-debyyttialbumi on soinut spotifyssani aika reippaasti alkuvuoden, mutta ihan lemppariksini ei tämä projekti vielä yllä. Kuten aiemmin hehkuttamallani Jenny Wilsonin Hardships!-levyllä, on Karinillakin rytmiikkapuoli aivan valloittavaa, mutta kokonaisuus jää paikoin vähän tylsäksi. Tavaramerkkinen lauluääni ei pääse kaikkine pitchshiftauskikkoineen täysin oikeuksiinsa ja erityisesti melodiaosastolla levy on jopa valitettavan valju. Live-esitys oli tosin aivan mainio paketti erityisesti mahtavan valopuolensa ansiosta (LASEREITA! PEILEJÄ!) ja tunnelmallisuudessaan Tavastian-keikka menikin listojeni kärkipäähän. Siltikin nautin Karinista yhä mieluummin the Knifen tai Röyksoppin uutukaisen parissa.

// Svarte Greiner MySpacessa
// Fever Ray MySpacessa
// Fever Ray -albumi Spotifyssa

Jälkimmäinen krapulapäivä: Playground Love

Mitä musiikkia soitettiin Tampereen ainoan elävän pojan tupaantuliaisjuhlissa? Ihan tarkkaa kirjaa ei tullut pidettyä, mutta levylautasella tarjoilin ainakin Pop Leviä, the Shinsiä, Beach Boysia, Pintandwefallia, Gary Numania, Reginaa, Empire of the Sunia, the Smithsiä, Jenny Wilsonia, Duran Durania, Pet Shop Boysia, Micragirlsiä, MGMT:tä ja Eero Johannesta. Kivaa musiikkia kivoille ihmisille - varsin mukavaa olisi päästä pian taas jotain vastaavaa järjestelemään. Viikottainen levyilta Kuninkaankadulla, anyone?



Tupareista oli tarkoitus suunnata Klubille kuuntelemaan ruotsalaista elektropop-akti MFMB:tä, mutta harvennut joukkomme ehtikin paikalle vasta Hang the DJ!:n ajaksi. Eipä sillä etteikö kyseinen disko riemastuttaisi aina erinomaisen paljon - esimerkiksi jo etkoilla kuullun PSB-klassikko West End Girlsin muodossa. Ykkösbiisiksi jäi kuitenkin Airin iki-ihana Playground Love, jonka tahtiin oli parhautta tanssiskella kivoimman kaverin kanssa tiettävästi ekat viimeiset hitaani ikinä. Ei ole päässä soiminen sittemmin helpottanutkaan.

Maanantai: Jenny Wilson

Vuosi on alkanut useammallakin mainiolla albumilla, mutta hyvät keikkakokemukset ovat jääneet vielä vähäisiksi. Viimeisimmän semipettymyksen aiheutti Mykaboom, jonka perfoilu TTVO:n filkkaribileissä jäi valitettavan tylsäksi. Taidokasta soittoa - erityisesti basistin osalta - mutta kokonaisuus oli melkoisen mielenkiinnotonta. Sääli, noista olisi ollut kiva pitää.


Jenny Wilsonin Hardships! iskee sitä vastoin allekirjoittaneeseen kuin ne kuuluisat miljoona volttia ja toukokuiselta Tampereen-keikalta odotankin suuria. Albumin mainio rytmiikka hakee vertaistaan ja Jennyn sielukas vokalisointi on mitä mainiointa mannaa korville. Levyn ykkösbiisiksi on itselläni noussut Like A Fading Rainbow, joka on jättänyt varjoonsa myös tummasävyisen The Wooden Chair -sinkkujulkaisun. Mikä parasta, on albumi kokonaisuudessaan kuultavissa niin MySpacesta kuin Spotifystakin.

// Jenny Wilson MySpacessa
// Hardships! -albumi Spotifyssa