Torjantai

Torjantai on se päivä, kun kalenteri näyttää jo perjantaita, mutta työviikkoon onkin yhtäkkiä ilmestynyt yksi pakollinen, ylimääräinen työpäivä. No mutta, kyllä se kohta taas helpottaa.

Ja kas, hehän ovat kuin kaksi marjaa:

Something Good - Ride



Helsinki 78-82 - Cruising



Sillä erotuksella, että Suomi-vedoista jälkimmäinen on edelleen ehkä suurimpia 'Sparks-lemppareita ikinä ja ensimmäinen melkoisen väsähtänyttä. Videon loppuosan tsiksimehustelu erityisesti.

Hassua kuitenkin.

--

Day 28 - A song that makes you feel guilty
Glasvegas - It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry

En ole päätynyt elämässäni tekemään juuri asioita, joista minulle tulisi jälkeenpäin ajateltuna syyllinen olo, eikä siksi ole juuri kappaleita, jotka tuommoisista vaiheista muistuttaisivat. Niinpä scrobblailluimpien biisieni selailu tuntuu vähän hyödyttömältä – en kai minäkään semmoinen velloja sentään ole, että haluaisin koko ajan syyllisyyttä tuntea.

Glasvegasin ahdistusaaria It's My Own Cheating Heart That Makes Me Cry on näennäisistä samaistumattomuusvaikeuksista huolimatta kuitenkin niin valtavan vahva kappale, että jopa jotain empatiasyyllisyyden tunnetta löytyy usein sivuoireina.

Kappale, jota ei voi kuunnella liian lujalla.



Sitä paitsi; Emily ja Naomi – ihh.

--

PS. Jos olisin huomenna Turussa – eli vähän etuajassa sillä elämäni ensimmäisellä Åbo-ekskursiolla – menisin katteleen Kioskin avajaisia. Supersiistein Polkka Jam on tuossa näköjään ainakin jotenkin mukana, plus musaa ja pelei ja kaikkee. Mailiini napsahti pienimuotoista lehdistötiedotetta (näköjään joissain turkulaisissa piireissä edustan lehdistöä, sigh) ja siistiltä vaikuttaa. Kannattanee tarkistaa!

Aatonaatto: Glasvegas

Kun silloin tällöin satun listailemaan mielessäni itselleni tärkeimpiä bändejä, ei Glasvegas tunnu ikinä kärkisijoille yltävän. Mutta joka kerta, kun yhtyettä edes biisinkin verran satun kuulemaan, tuntuu aina siltä että se on jumalauta tässä. Itkurock ei ole kuulostanut minkään muun yhtyeen kohdalla yhtä hyvältä – ja skottiaksenttiin yhdistettynä kappaleet ovat parhaimmillaan suorastaan maagisia.

Joulu-ep A Snowflake Fell (And It Felt Like a Kiss) ilmestyi jo vuosi sitten, mutta kun se edelleen vaan kuulostaa niin älyttömän hyvältä – ja on myös mainioin lisä tuohon kaipaamaani indie-joulusoundtrackiin – niin poimitaan se vielä tännekin. Komeasta paketista nousee esiin erityisesti nimikappale.





Kuunnellaanpa vielä tuo huikean s/t-debyytin komein kolmikko. Tätä saa huudatella, vaikka vähemmän jouluista onkin.







Tiedän kyllä ettei pääni tule Glasvegasia kuuntelemalla paranemaan, mutta juuri nyt se tuntuu ainoalta sopivalta lääkkeeltä.

Siirryn lyhyelle lomalle / tauolle. Hyvää joulua, kaikki.

// Glasvegas MySpacessa
// A Snowflake Fell (And It Felt Like a Kiss) -ep Spotifyssa
// Glasvegas-albumi Spotifyssa