Joulukalenteri: 10 Mile Stereo

Blogin viimeisten kuukausien teema on jo tässä vaiheessa aika selvä: ympyröiden sulkeutuminen. Olo on viime aikoina ollut kuin episodielokuvissa, joissa irralliset tapahtumat nivoutuvat lopussa yhteen, juuri niin kuin ne oli aina suunniteltukin.

Puolitoista vuotta sitten koin elämäni ensimmäisen – ja tähän mennessä ainoan paniikkikohtauksen. Yhdestä pienestä asiasta kasvoi päässäni niin valtava, että silmät, suu, sydän tai keuhkot eivät enää toimineet. Seisoin pikkutunneilla parvekkeella haukkomassa henkeäni ja päätin siirtää asiani seuraavaan aamuun. Yöllä en nukkunut.

Eilen illalla taas yksi ympyrä sulkeutui. Löysin itseni samasta paikasta kuin sinä seuranneena aamunakin ja kuulin sanat, jotka itse olin viimeksi haparoiden saanut ulos.

Paniikkikohtauksesta muistutti vain se, että jalat eivät tälläkään kertaa kantaneet.



Yksi uusista suosikeistani tänä vuonna on ollut Beach House. Luomoavin Flow-keikka on yhä tuoreessa muistissa ja Teen Dream -albumi on soinut sekä päässä että soittimissa tiuhaan. Tropic Thunderin astetta menevämpi remiksaus 10 Mile Stereosta vetää puoleensa hunajan lailla.

Ehkä heikot jalat kohtaavat joskus tanssilattialla tämän tahdittamina.

Torstain lempiasiat

Torstai on täynnä lempiasioita.

Blogin ilme uudistui tänään – palautetta ja parannusehdotuksia saa antaa. 'Sparks löytyy nykyään myös Facebookista, joskaan en sen käyttötarkoituksesta ole vielä täysin varma. Jotain kuitenkin. Tykkää jos tykkäät!

Päivän keikkabongaukset koostuivat yhdestä innostuttavasta uutisesta ja yhdestä tajuamisesta. Kesäisten uussuosikkien French Filmsin ja Jukka Ässän Monsters of Pop -varaslähtökeikka Dorkassa elokuun lopulla innostuttaa jo etukäteen. Parasta uutta kotimaista juuri nyt kumpainenkin – ja MOPista tullee oletettavasti muutenkin ihan järkyttävän kova.

Seuraavaksi huomasin, että parin viikon päästä Tavastian valloittavalle Cut Copylle on pistetty lämppäriksi supersupermainio French Horn Rebellion. Cuttersista olen jo yksistään ihan valtavan innoissani, mutta jenkkiranskisten näkemistä odotan kyllä melkein yhtä paljon. Lempparibiisit molemmilta:



Yes no maybe.



Eikä tässä vielä kaikki.

Maailman ihanin poika, Jens Lekman heitti kotisivuilleen eilen mixtapen. A Summer in 3/4 Time -paketin idea lähti Au Revoir Simonelle tehdystä, ihan mahtavasta Shadows-remiksauksesta. Samaisista uudelleentyöstöistä lisää vielä myöhemmin, mutta tuo Jensin versio vielä tässä mixtapeteaserina – koko 'tapen voi latailla kotisivuiltaan (suora linkki).



Jens on kyllä eniten ihh ikinä. Tuo remiksaus samaten. Ja mixtape. Hienoa, että joku muukin on tajunnut elokuvadialogien välttämättömyyden kokoelmien teossa.

Tänään purin vielä vähän mieltä ja sain lopputuloksena paremman olon; kiitos. Samaa teki jalkapallo – toinen pelikerta oli ihan yhtä rankka kuin edellinenkin ja huomista ylösnousemusta voi ajatella jo valmiiksi kauhulla. Edelleen on silti ihmeellistä, kuinka hyvältä pallon potkiminen oikein koko kropassa tuntuukaan.

Uskonpa että nukun tänään hyvin.

Sunnuntaipiilo

Sunnuntai oli kiva; puistoilin, kävelin, söin jätskiä, rusketuin, uin, tein kasvispiirakkaa ja löysin ehkä maailman parhaimman piilopaikan. Sinne pian toistekin.

Heinäkuun eka pyhäpäivä kuulostaa...

Airin remiksaamalta MGMT:ltä.



Wild Nothingilta.



Au Revoir Simonelta.



Mutta ei kuitenkaan vielä ihan tämän kesän parhaalta kappaleelta.



Jotain siis puuttuu – ja tiedänkin kyllä mitä. En vain jaksaisi aina laskea päiviä.

Sunnuntain kesähitti: Moon Theory

Kotimaan musablogit tuntuvat hullaantuneen kesämusiikkiin, ihanaa! Allekirjoittanut jatkaa sopivasti eilen alkanutta kesähittitarjokasputkea Miami Horrorin avustuksella.

Tyyppien Sometimes on tunnetusti ehkäparasbiisi ja ainakin parasvideoikinä, mutta yhtään hullumpi ei ole uutuussingle Moon Theorykaan. Eikä video!



Voi kyllä!

Sometimesiin verrattuna vähän pehmeämpi biisi ei pidä sisällään samantasoista killeririffiä, mutta koukuttaa aika oivasti jo pulputtelukertsillään. Tosiaan huiman kauniissa videossa on sopiva ripaus psykedeliaa ja visuissa jotain samaa kuin the Sound of Arrowsin meiningeissä.

Vitsit kun tekisi mieli kaleidoskooppia. Muistaakseni penskana olen semmoisella leikkinytkin, mutta enää ei tunnu yksilöä olevan olemassa. Listataan siis lahjavinkit-osioon, ehkäpä.

Napataan loppuun vielä vähän kierrätetympi kesähittiehdokas, eli supermainion GLOVESin instruremiksailu tuosta alussa hehkutetusta Sometimesista. Löytyy 'Sparksin ja ylipäänsä siistien tyyppien kesälistalta, luonnollisesti.



Oheen voisi lisäillä jonkun tanssiurpoiluvaroituksen, itse ainakin tunnun biisin kohdalla nykivän niskojani kuin slaagin saanut ja – mikä pahinta – heristän rytmikkäästi etusormeani. Ei näin.

// Miami Horror MySpacessa
// Moon Theory -single Spotifyssa

Tiistai: Tanlines

Tiistai on taittoa täynnä. Kiireellä värkättävästä työprojektista on kolme neljäsosaa valmiina ja InDesign vilisee silmissä. No, kerrankos sitä on jotain vauhdissa opeteltu.

Spotify-inboxiini napsahti eilen hyvää musiikkia, kiitos siitä! Lisää saa laittaa ja muutkin ovat tervetulleita, tämä tyyppi odottaa suosituksianne.

Eilinen vinkkaus koski Tanlinesia, yhtä uutta osaa alati laajenevaan Brooklynin siistit jutut -hypetyskatalogiin. En ole varma, voiko kaupunginosan äänimaailmaa niputtaa mitenkään yhtenäiseksi, mutta ihan siltä tavanomaisimmalta Tanlines-kaksikko ei ainakaan kuulosta. Ensimmäisiä mieleen tulevia tjeu-vastikkeita voisivat sen sijaan olla vaikkapa the Tough Alliance, the Very Best (terkkui Asko!), Delorean ja vaikkapa jj. Aika parhauden lähteillä siis ollaan.



True Panther Soundsin (lafkan diskografiassa myös esimerkiksi sen Deloreanin lisäksi the Morning Bendersiä ja uih-ihanaa Girlsiä) julkaisema Settings-ep on kerrassaan mainio. Juuri semmoinen, joka kuulostaa maailmanmusiikkiudessaan paikoin epäilyttävän nololta, mutta vetää joka vaiheessa puoleensa. Raita toisensa jälkeen kolahtaa, mutta suosikkeja lienevät kaksi ensimmäistä.



Reinfon video on alunperin fanin käsialaa ja omistettu jollekin Annalle. Kun kaimoistaan useampi lukee tätäkin, niin olkaapa hyvät.



Tanlinesin epertuaarista löytyy myös vuoden takaisen Kitsuné Maison 7 -kokoelman päätösraita Bejan ja vahvaa remiksausta vaikkapa Au Revoir Simonesta. Aikas tykkäiltävä porukka tämä.





--

Day 16 - A song that you used to love but now hate
M.I.A. - Paper Planes

Höh. Nyt meni taas vaikeaksi. Päinvastoin aseteltuun kysymykseen olisin ehkä jotain keksinytkin, mutta nyt puserretaan. Niinpä tehtävänanto taisi elää aavistuksen: "biisi jota rakastit, mutta jota nyt vihaat" > "biisi josta pidit, mutta josta et pidä enää" > "biisi josta pidit, mutta joka on enää vaan ehkä silleen ok".

Vastaus, kuten yleensä elämässä kaikki, löytyi lopulta indiediskosta.

M.I.A.:n Paper Planes tuntui alkuun aika järkyttävän kovalta biisiltä. Semmoiselta, jonka ansiosta melkein innostuin koko artistista ja jonka tahtiin tykkäsin kovastikin itseäni hytkytellä. Inflaatio – tuo indien arkkivihollinen – teki kuitenkin tehtävänsä ja nykyään tanssilattialla kuultuna Paper Planes aiheuttaa poikkeuksetta vastareaktion. Taas tää, yäk.

Vaikka kovahan se.



--

// Tanlines MySpacessa
// Settings-ep Spotifyssa

Perjantai: 1,2,3

Netti on amywinehouseillut viime päivät, joten kirjoittaminen ei ole oikein luonnistunut. Toivottavasti kukaan ei ole menettänyt yöuniaan.

Mut hei, ootteks kuullu tätä?

1,2,3 on paitsi melkeinpä rasittavimmin nimetty bändi ikinä, myös aika hiton koukuttava semmoinen. Pittsburgh / LA -akselilta geografiallisesti ja vaikkapa nyt Beatles / Yeasayer -aksulta musiikillisesti ponnistava kaksikko on jotain aikas äärimmäisyyttä. Hienossa päässä, siis.



Erittäinkin iskevää.

Confetti -single ulostuli digitaalisena jo helmikuussa. Esikoisseiska Going Away Party ilmestyy Chess Clubin avustuksella kuun 30. päivä.



Tykkääts? Mäki.

Toissa-aamuna lisää artisteja julkaissut Flow jatkaa ihan mielettömällä linjalla. Festari alkaa – ainakin näin henkilökohtaisesta näkökulmasta – piestä lähes kaikki eurovastineensakin. Uusista nimistä kiinnostavat erityisesti...

Broken Bells



Robyn



Aeroplane



Miike Snow



Junip



Owen Pallett



Kaikkien aikojen kekkerit, luulen ma.

PS. Lady GaGaa olen ehtinyt blogissani hypettää jo kaikkien kyllästymiseen asti, mutta ruotsalaisesta the Sound of Arrowsista en ole varmaan vielä puhunut? Tai jottai. Kolmikko fuusioitui yhden Alejandro-remiksin ajaksi ja vaikkei hienous nyt ihan sen Penguin Prison -uudelleentyöstön tasoista olekaan (onko mikään tässä maailmassa?), on biisi ihan ok:hko. Ehkäpä pohjalla jotenkin hämää tuo turhan vahva mainstream, ihan niin hyvin tSoA ei tässä kuulu kuin haluaisin.

Jos sen vielä sinne Flow'hun saisi? 1,2,3 voisi tulla myös.

// 1,2,3 MySpacessa
// Confetti -single Spotifyssa
// Flow Festival

Vappu, Valpuri

Vapunaaton vuoksi kirjoittelut jäävät vähemmälle, mutta vastaavasti innostuin kasailemaan fiiliksiin sopivan soittolistan, joka elelee ehkä sopivasti vielä parin päivän ja illan aikana. Vähän uutta, vähän vanhaa ja paljon lainattua, olkaa hyvä!

--

Day 09 - A song that you can dance to
Passion Pit - the Reeling (Calvin Harris remix)

Siihen nähden, että olen osin fysiikastani ja osin luonteestani johtuen oletettavasti maailman kömpelöimmän näköinen tanssahtelija, en tiedä juuri mitään kivempaa kuin indiediskoissa hyppelyn. Sitä herkkua on luvassa taas huomenna, kun Jyväskylässä järkätään NS.-klubia.

Ei sillä, että uskaltaisin mennä biisejä pyytämään – mutta jos kävisi niin surrealistisesti, että ilmoille kajahtaisi vaikkapa vuoden takainen Passion Pitin the Reeling Calvin Harrisin remiksaamana, eivät minua pitelisi lattialta villit hevosetkaan.



--

// Vappu, Valpuri -soittolista Spotifyssa

Indinoaaniviikoloppu

Tiukkaan aikataulutettu viikonloppu on ohi, eikä olo ole ainakaan kuin akkuja ladanneella. Onneksi tulevana voi sitten rentoilla vähän enemmänkin. Cannes Young Lions -entryily sujui kiitettävästi, tuloksia pääsee haistelemaan muutaman viikon kuluttua.

Sit musiikkii.

Perjantai-ilta vierähti Telakalla. Olin aiemmin olettanut suuntaavani ainoastaan mainion Dinosauruxia-kaksikon keikalle, mutta lähempi tarkastelu paljastikin luvassa olevan jokin yliopiston naispuolisille suunnattu ilta. Etukäteistarkastelu tuli suoritettua sen verran laiskasti, että Alaska jäi näkemättä kun ei nimenä mitään sanonut. Harrrmi, oli kuulemma semmoista mistä olisin ehkä tykännyt. MySpacen perusteellakin aika kivaa, naiivia söpöilyä.

Ennen varsinaista kiinnostuksenkohdetta ennätin menettämään Telakalla neitsyyteni paitsi burleskin (ahdistavaa), myös stand-upin (käsittämättömän ahdistavaa) kohdalla. En nyt osaa esiintyjien laadukkuudesta yleiseen tasoon nähden sanoa mitään, mutta ei allekirjoittaneesta ainakaan fania tullut.

Dinosauruxia-fanittelu sen sijaan varmistui. Suomenkielisen avausraidan kohdalla vielä vähän epäröin, mutta muutamat seuraavat kappaleet kuulostivat vastaavasti aivan hirmuisen hyviltä ja iskivät siihen kaikkein ihanimpaan kohtaan – inspiraatiosuoneen. Sopiva suhde hämärää kokeilevuutta ja pop-estetiikkaa, tässäpä voisi olla vaikka kotimainen vastine CocoRosielle. Live vakuutti, suosittelen katsastamaan kun tilaisuus tarjoutuu. Äärimmäisen tiukka Misf*ts-remiksaus päätyi myös seuraavan päivän dj-settiin.



Safe-seiskatuuma tuli siis ostettua ja sainpa vielä nimmaritkin – meikä on musabloggari jee.

Lauantaina järkkäiltiin taas Valoon Indiaaniklubi, johon porukkaa eksyi paikalle oikein mukavasti. Vinyyleihin on tullut nyt jonkunasteista tatsia, sillä soitto sujui taas aika mukavasti. Oma listani näytti seuraavalta (vajaa versio Spotifyssa):

Jon Kennedy - Demons
Massive Attack - Protection
the Carpenters - Superstar
Hardkandy - State of You
Eric Winston & His Orchestra - Good Vibrations
Creedence Clearwater Revival (tosin levyssä lukee Greedence Cleawater Revival) - Run Through the Jungle
the Drums - Best Friend
New Order - Age of Consent
Fruit Bats - Lives of Crime
Altered Images - Bring Me Closer
Hot Chip - Ready for the Floor
the Les Reed Orchestra - Hustle
the Go! Team - Huddle Formation
hannulelauri - Sorcery
Prince - I Would Die 4 U
Talking Heads - Once in a Lifetime
Orchestral Manœuvres in the Dark - Georgia

Ladyhawke - Dusk Till Dawn
Pet Shop Boys - Shopping
the Raveonettes - Last Dance
the Hues Corporation - Telegram of Love
David Bowie - Ziggy Stardust
the Stone Roses - Made of Stone
the Smiths - Bigmouth Strikes Again
the Pains of Being Pure at Heart - Stay Alive
the Shins - Mine's Not a High Horse
Dinosauruxia - Safe (Misf*ts Remix)
Summer Camp - Ghost Train
Villa Nah - Remains of Love

Ihan kiva! Kesälle olisi kaavailussa säännöllistä soittelua mahdollisesti jossain muuallakin, jee jee.

Lauantain avuttomasta olosta ja sunnuntain angstailusta huolimatta melkoisen mukava viikonloppu taasen. Vielä kun valuuttatilanne hieman kohentuisi, olisi seuraavakin vaihde aika lupaava.

--

Day 05 - A song that reminds you of someone
Adele – Hometown Glory

En näköjään kirjoittelussa pysty ihan päivittäiseen tahtiin, mutta edetään nyt hiljalleen. Laatu > määrä, eiksni.

Parhaatkin kappaleet muuttuvat aidosti tärkeiksi siinä vaiheessa, kun ne saa sidottua osaksi itseään. Kertoi biisi sitten ihmisestä, paikasta tai tilanteesta, on yhtälö popmusiikki + elämä ihan oikeasti sitä jälkimmäistä suurempaa. Adelen Hometown Glory lienee tuorein tämmöinen raita; kun kappale viime viikolla radiosta sattui eetterisöitymään, ei ollut epäilystäkään siitä, kuka mieleen tuli.

Terkkui.



--

// Dinosauruxia MySpacessa
// Indiaaniklubi #12 / Oh Man -soittolista Spotifyssa

Perjantai: VIVA!

Eilisilta vierähti Klubilla VIVA!-kiertueen merkeissä. Toissailtana Turussa ja tänään Helsingissä Korjaamolla (suosittelen!) vieraileva kolmen aktin porukka oli innokkaista ennakko-odotuksistakin huolimatta yllättävän kovis.

Entuudestaan vieras Norman Palm oli vähän vässykämpi versio supersuosikki Erlend Øyestä ja oikeasti aika erinomainen. Norman säesti laulua akustisella kitaralla ja joku Janne-niminen tyyppi soitteli päälle ihan erinomaisesti paria halpissynaa, aina yhtä täydellistä kellopeliä ja steel drumia. Erityisesti viimeksi mainitun en olisi ikinä uskonut voivan kuulostaa yhtä hyvältä. Aina isommaksi kasvaessaan biisit kuulostivat huiman hyvältä, mutta vastaavasti Boys Don't Cry -hissuttelucover oli ihan täydellinen. Suutrumpetit, HUH.



Malte Rettbergin Leni Riefenstahl -henkinen musiikkivideo on muuten aika täydellinen; kylmien väreiden biisi niin livenä kuin levytyksenäkin. Girls Just Wanna Have Fun olisi ollut kiva kuulla myös, nyt tuli vain dj:n toimesta levyltä.

Zebra & Snake tuli nähtyä syksyn Lostiksissa ja silloinkin jo diggailin, mutta kaksikon soitto oli kohentunut puolessa vuodessa vielä ihan huimasti. Useampi biisi toimi erinomaisesti – ja vaikka viimeinen kappale tuntui alussa vähän köppäiseltä, muuttui sekin rumpujen mukaantultua ihan tajuttoman siistiksi. Harvinaisen huonoista valoista ja mukayllättävästä väenköyhyydestä pientä harmia, näin hyvä keikka olisi ansainnut useammankin silmäparin. Tanssiakin olisi voinut.

The Colours on tullut linkattua nyt jo niin monta kertaa, että heitetäänpäs kehiin vaihteeksi Misf*ts-remiksaus. Toimii.



Joensuu 1685:n näin ekan ja ainoan kerran syksyllä samaisissa kekkereissä ja olin aika vakuuttunut. Nyt kävi kuitenkin Zebrat ja keikka oli aika lailla alusta loppuun ihan superdiggailua. Pari kappaletta venähti vähän turhan pitkäksi jumitteluksi – montaa minuuttia kun en jaksa kovin helposti ihan samaa riffi+komppi-komboa kuunnella. Pientä pop-kaavaorientoituneisuutta kun yhtyeeseen vielä saisin, niin en voisi olla enää tyytyväisempi. Näitä lähemmäs vaikkapa Velvet Undergroundin ja sen oikean the Misfitsin soundeja ja fiilistä en ole monen kuullut yltävän.



Sen verran äänekäs oli keikka, että pientä tukkoisuutta summuuta tuntui illalla korvissa olevan. Pitäisi varmaan jo aikuistua sen verran, että saisi ne tulpat ostettua. Suositteluja?

Suomi, 2010

Skenepostaus! Vuosi 2010 tulee olemaan suomalaisen elektronisen musiikin juhlaa. Ihan oikeasti.

Villa Nahin esikoispitkä ilmestyy maaliskuussa, samoin uusi Jaakko Eino Kalevi (TSEK!). 'Sparks-suosikki TV OFFin debyytti-ep tuli ulos maanantaina, Helsinki 78-82:n huikeaakin huikeamman Cruising-biisin postailin tänne taannoin – samoin kuin MVSEVM-hehkuttelua. Superkovan Zebra & Snaken käyn re-tarkistamassa tänään Klubilla (samoin kuin aiheen vierestä Joensuu 1685:n ja Norman Palmin). LCMDF:n kokopitkää on odoteltu niin kauan, että intokin on ehtinyt jo vähän laskemaan. Tohtisikohan Eero Johannekselta ja KA SO RE:ltakin odotella uutta materiaalia – TV Off-remiksauksien lisäksi siis?

Jos ylläoleva lista ei vielä vakuuttanut, niin napataanpa esille vielä kolme äärimmäisen lupaavaa tulokasta. Näillä mennään tänä vuonna.

Regina-tyyppien ainakin näennäisen hölmösti nimetty Shine 2009 -sivuprojekti kuulostaa aika erinomaiselta. Semmoista 90-luvun alun Pet Shop Boys -pehmoilua housepianoineen ja letkeine rumpulooppeineen. Supersiistiä. Kaikki kolme biisiä vakuuttavat, enkä huhtikuista Jyrock-festin keikkaa malta oikein odottaa (julkaiskaapas nyt sitä ohjelmaa, jookos).



Viileysaste vähintään yhdentoista pinnan kohdalla.

Tuoreimmassa Imagessa poimittiin esille Dinosauruxia-duo, joka on pitänyt tarkistaa jo kun sen biting the hand that feeds -blogista joskus bongasin. Tänään sitten lopulta ja aika vaikuttuen vieläpä. Safe on jo oiva raita, ja Sky (Time Is Unfolding) samalla tavalla kiehtovaa. Imagessa käskettiin painottaa että noi on tyttöjä ja noi on outoja, mutta semmoinen taidekoulumuotiblogityttöfiilis taisi olla kuitenkin päällimmäinen tunne. Jos en nyt väärin ymmärtänyt, niin Safe on lafkaksi muuttuneen Misf*tsin toinen sinkkujulkaisu – tyyppien remiksaus on oikeasti ihan järkyttävän kova. MySpace-pakkotsekkailu, hei.



Viileysaste ainakin A.

Z&S:n the Colours-remiksauksesta tutuksi tullut hannulelauri on vähintään yhtä siistiä kuin kaikki aiemmin mainitut artistit yhteensä ikinä. Helppoa houseilua mainioilla soundeilla ja pienillä kikoilla – tykkään. Uuden Seahorse & Castle -labelin julkaisemien kahden vinyyli-ep:n kannet ovat vieläpä niin siistejä jotta ah ja ihh – asialla muuten Suomen ykkösvientituote Eero Johannes. Super Monkeyn lisäksi Metropol-ep:n a-puoli Sorcerer kuulostaa MySpacessa sen verran hyvältä, että saatan joutua kontaktoimaan taas Äx-kontakti-ihmistäni (Tampereen levykauppa-angst, äh).



Plus remix.



Viileempää kö meikän patterit.

Maanantai: Toro y Moi

Aamu-unisuutta lukuunottamatta hienosti putkeen mennyt päivä, ah. Sen kunniaksi jotain hurrrjan hyvää!

Yhdysvaltalainen Toro y Moi on jälleen yksi lisä kuumana käyvään lo-fi-pop -skeneen. Tuttuun tapaan soundissa on mukana vielä sopiva ripaus surfia ja chilliä, eikä Jyri vain voi olla koko Chazwick Bundickista pitämättä.



Tyyppi puskee Causers of This -esikoisalbumin ulos Carparkille jo helmikuussa. Ylläolevaa biisiä levyltä ei löydy, mutta esimerkiksi kakkosraita Minors on jotain ihan järkyttävän kuumaa.



Niiiin 2010. Ja Low Shoulderkin vielä, siis huh nyt.



Edellinen on oikeasti ehkä ihan parasta juuri nyt. Toro y Moin 'Sparks-suosikki Washed Outin Feel It All Around -hitistä tekemä remiksauskin toimii.



Päivän mainioin sidenote on puolestaan Mew. Sain lipun helmikuiselle Pakkahuoneen-keikalle ja puhkun innosta – livenä kun en ole yhtyettä aiemmin nähnyt ja syksyn albumi on ollut kovassa tykkäilyssä. Vasta pari päivää sitten ekan kerran näkemäni Repeaterbeater-videokin on oikeasti aika tajuttoman siisti.



Onpas kiva fiilis. Pari pientä onnenpotkua vielä tässä joskus, niin uskon pohjakosketusten olevan jo taakse jäänyttä elämää.

// Toro y Moi MySpacessa

Sunnuntai: Gold Panda

Ensin piti kirjoittaa jostain ihan muusta. Sitten jumituin selailemaan BBC:n ennustuksia tulevan vuoden kovimmista akteista ja löysin Gold Pandan.

Vain 250 kappaleen painoksena marraskuussa ilmestynyt ep Before on rahisevaa ja suhisevaa uuden ajan chilloutia. Sopivan kevyttä, mutta silti haastavaa. Flirttailut eri suuntiin toimivat – ja vaikka päätösraidan drum'n'bass onkin kovassa kontrastissa muuhun levylliseen, ei sisäinen junkkailija pistä lainkaan pahakseen. Heaps puolestaan kulkee synabassoineen ärsyttävyyden rajamailla.



Miyamae-ep ilmestyi samoin viime vuonna ja kuulostaa sekin hyvältä. Vähän suoraviivaisempaa – joskaan ei ihan tanssilattiakamaa tämäkään. Back Home on kolmesta raidasta paras, muut menevät nyrjähtyneisyydessään jo hitusen liian hankaliksi. Videossa sotketaan ääniraitaan aina yhtä miellyttävällä tavalla vanhaa public domain -vokaaliosastoa.



Rosterista löytyy myös Bloc Party -remiksailua. Toimii mainiosti.



// Gold Panda MySpacessa
// Before-ep Spotifyssa
// Miyamae-ep Spotifyssa

Lauantai: Penguin Prison

Penguin Prison on Chris Glover. Se on New Yorkista ja se on kavereita Girl Talkin ja Holy Ghost!:in kanssa. Se on remiksaillut Sébastien Tellieriä, Marina & the Diamondsia ja the Golden Siversiä. Sen ensimmäinen single Neon Goldille ilmestyi marraskuussa ja on aika oiva.

Seiskan a-puoli, Animal Animal:



Seiskan b-puoli, A Funny Thing:



Ihan käsittämätöntä parhautta on kuitenkin "tekis-mieli-sanoa-lemppareikseni" the Sound of Arrowsin remiksailu Animal Animalista. Heti kun pääsen hipsterindiediskoa järjestämään niin voi olla varma, että illan viimeiset kaulailut tapahtuvat tämän taustoittamana. Huh ja ihh.

// Penguin Prison MySpacessa
// Neon Gold Records

Keskiviikko: Phoenix – taas

Hii och hej.

Klubilla olisi tänään Anna Järvinen ja Vuk, mutta päätin nyt sitten kuitenkin ehkä jättää sen väliin. Koska a) liput maksoivatkin vähän enemmän kuin mitä luulin (15 euroa) ja rahasta on taas vähän pulaa, kiitos yrittäjyyden b) Vuk tuli nähtyä Flow'ssa ja ei tosiaan kiinnostanut oikein yhtään c) Anna kiinnostaisikin sitten taas aika älyttömästi, mutta kerran aiemmin olen sen onneksi edes nähnyt d) telkkarista tulee Top Chef, ihhh e) en onnistunut saamaan keikkaseuraa ja olen taas vähän nihkeä lähtemään yksin. Pitäisi ruveta taas kiskomaan itseään niskasta kun ei se yksin ramppailu ennenkään kuolemaksi ollut. Ja kuitenkin huomenna harmittaa passaus, piru vie. Muutama tunti vielä aikaa kääntää takkia.

No, jotain muuta ajateltavaa nyt.

Olen ehtinyt kirjoittelemaan tätä blogia vasta reilun puoli vuotta – ja siitäkin aktiivisesti vasta muutaman kuukauden – mutta muutamien yhtyeiden kyseenalaistamaton palvonta taitaa paistaa jo läpi.

Ranskisakti Phoenix teki alkukesän Wolfgang Amadeus Phoenix -albumillaan nimensä mukaisen tempun ja pisti ilmoille paremman levyn kuin kukaan varmasti osasi odottaa. Niinpä Kuninkaankadullakin on hypitty Girlfriendin kanssa ja Lisztomanian vallassa melkoisen tiuhaan. Pitkäsoiton tuore kakkoslevy viidellätoista remiksauksellaan on ennättänyt Spotifyhinkin ja pariin otteeseen olen versioinnit ehtinyt kuuntelemaan. Suurimmaksi osaksi remiksaukset ovat jääneet valitettaviksi pettymyksiksi ja erityisesti ne nimeikkämmät ja eniten odottamani (YACHT, Two Door Cinema Club, Passion Pit, Friendly Fires ja Animal Collectivekin) ovat olleet vähän niin ja näin. Erinomaisesti toimivat kuitenkin the Softpackin nyrjähtänyt ja Chairliftin hissuttelevampi coveri sekä a Fight For Loven ja 25 Hours a Dayn kollaboraatio.



Sivulauseesta voisi poimia muuten Chairliftin, jota en näköjään ole muistanut 'sparksissa hehkuttaa – keväinen Does You Inspire You on samoin yksi tämän vuoden kivoimmista julkaisuista. Ja Bruises ihan tajuton söpöilybiisi, edelleen.



Takaisin Phoenixiin: jos albumien tahkoilusta uhkaa saavansa ainakin hetkellisesti tarpeekseen, voi seuraavaksi katsastaa yhtyeen omat lempparilevyt ja suurimmat vaikutteet. Musicvision Phoenix on äärimmäisen vangitseva ja ihanan leppoisa reilun tunnin dokkari, jossa poimitaan nyylejä ja kuunnellaan loistavia biisejä yhtyeen kommenttiraidalla varustettuna. Fiilistä on kerrakseen ja tuon seurassa viihdyinkin itse varsin mainiosti. Paria biisiä lukuunottamatta useimmat jutut olivat itselleni uusia ja ostoslista saikin ei-kaivattua täytettä etenkin siltä kaivatulta soul-osastolta.



Kävin eilen pitkästä aikaa – tai sitten ei edes kumminkaan niin pitkästä aikaa teatterissa. Ylioppilasteatterin Kohtaaminen älykkään naisen kanssa oli onneksi oikeasti aika hyvä. Erityisesti loppupuolen vähän turhankin katkerat sävyt tökkivät paikoin, mutta pitkästä kestostakin huolimatta esitys pysyi mukavasti kasassa. Tykkäilin kyl, vois käyä vähä useemminki.

// Phoenix MySpacessa
// Wolfgang Amadeus Phoenix -albumi Spotifyssa
// Chairlift MySpacessa
// Does You Inspire You -albumi Spotifyssa

Torstai: the Golden Filter

Blogit ovat hauskoja. Vielä hauskempia ovat kuitenkin blogifeedeistä niitä kaikkein kuumimpia juttuja parsivat sivustot - siis Hypem ja We Are Hunted nyt päällimmäisinä. Kuumien bändien uudet biisit leviävät niin älyttömän tehokkaasti; yhtenä päivänä se entuudestaan tuntematon tai hiljaiseloon vaipunut artisti keikkuukin taas haetuimpien kärjessä ja parin päivän selaustauon jälkeen on koko kasti taas vaihtunutkin. Juuri nyt pidän tästä hektisyydestä.

Ja juuri nyt pidän the Golden Filteristä. Newyorkilaiseen tyttö + poika -kaksikkoon tykästyin jo kesällä ja taisin hienoa Solid Gold -biisiä jossain setissäkin koitella soitella. Simppeliä, tyylikästä popdiskohouseilua.



Blogilistojen etsityimmäksi the Golden Filter pääsi taas pari päivää sitten uudella Thunderbird -biisillään. Melko lailla samaa kaavaa edellisen kanssa noudattava biisi ei ole lainkaan hassumpi.



Ehdottomasti testaamisen arvoisia ovat myös mainio Favourite Things (tosin mikä tahansa Sound of Music -viittailu tekee meikästä sulaa vahaa), toimiva Empire of the Sun -remiksailu We Are the People, näppärä Peter Bjorn and John -versiointi Lay It Down ja samanmoinen vielä vaikkapa Cut Copyn Far Awaysta. Tunnistettava, tyylitietoinen soundi iskee.

Tyylitietoista soundia olin mukana kuulostelemassa myös eilen Klubilla. Jälkimmäisenä (edeltänyt Shannon Rowley oli aika epäkiinnostavaa) soitellut Heroin and Your Veins oli oivallisen elokuvallista rautalankahurmeilua. Tykkäsin aika kovasti. Yleisön pyynnöstä videovalinnaksi the Trigger - tosin en nyt yhtään tiedä soiko tämä eilen, kun biisit olivat poikkeuksetta itselleni entuudestaan tuntemattomia. Ehkä. Hyvä kuitenkin, niinkö keikkakin.



// the Golden Filter MySpacessa
// Solid Gold -sinkku Spotifyssa
// Heroin and Your Veins MySpacessa

Tiistai: Humanthesizer

Taisin aiemmin jo muistaa sanoa Calvin Harrisin olevan siistein tyyppi ikinä - ja tässä todistuskappale n: Humanthesizer. Ah.



Ja kippas kappas, bongasin Röyksoppin sivuilta kutsun remiksailemaan kilpaa Junior-lätyn Tricky Tricky -biisiä, enkä oikein malta odottaa että pääsen Karinin vokaaleja leikkelemään. Jei.

Ja Helmikin vielä, huh. Hyvä juttu.

Tiistai: TV Off

Superkiinnostavia suomalaisbändejä ei varsinaisesti putkahtele esiin kuin sieniä sateella, mutta yksi erinomaisen varteenotettava on helsinkiläinen TV Off. Kuulin yhtyettä ensimmäisen kerran MySpacessaan jo reilu vuosi takaperin ja ihastuin - kivaa ja simppeliä elektropoppailua symppiskaksikolta. Livenä ennätin näkemään tyypit edellisessä Flow'ssa (pienimuotoisuudessaan yksi festien kivoimmista hetkistä) ja sittemmin kertaalleen Tampereen Telakalla. Suosikkikappaleekseni on noussut Honey, jossa live-energia on huipussaan. Albumia olen odotellut jo pitkänpitkänpitkän aikaa, mutta alkusyksystä (?) se olisi ilmeisesti vihdoin ulos tulossa.



Musiikin söpöilyvaihde toimii aika herkullisesti myös tuoreessa Music Machine -videossa. Yhtyeen kotisivublogista löytyy myös pari biisiä ilmaisina latauksina - molemmat ovatkin jo omilla tulevilla dj-soittolistoillani.

Löysin blogista vähän turhan myöhään myös linkin remiksailukilpailuun, mutta pahoin pelkään deadlinen olevan tällä kertaa turhan tiukan. Katsotaan vielä jos parina yönä ehtisi!

// tv-off.com
// TV Off MySpacessa