Keskiviikko: Phoenix – taas

Hii och hej.

Klubilla olisi tänään Anna Järvinen ja Vuk, mutta päätin nyt sitten kuitenkin ehkä jättää sen väliin. Koska a) liput maksoivatkin vähän enemmän kuin mitä luulin (15 euroa) ja rahasta on taas vähän pulaa, kiitos yrittäjyyden b) Vuk tuli nähtyä Flow'ssa ja ei tosiaan kiinnostanut oikein yhtään c) Anna kiinnostaisikin sitten taas aika älyttömästi, mutta kerran aiemmin olen sen onneksi edes nähnyt d) telkkarista tulee Top Chef, ihhh e) en onnistunut saamaan keikkaseuraa ja olen taas vähän nihkeä lähtemään yksin. Pitäisi ruveta taas kiskomaan itseään niskasta kun ei se yksin ramppailu ennenkään kuolemaksi ollut. Ja kuitenkin huomenna harmittaa passaus, piru vie. Muutama tunti vielä aikaa kääntää takkia.

No, jotain muuta ajateltavaa nyt.

Olen ehtinyt kirjoittelemaan tätä blogia vasta reilun puoli vuotta – ja siitäkin aktiivisesti vasta muutaman kuukauden – mutta muutamien yhtyeiden kyseenalaistamaton palvonta taitaa paistaa jo läpi.

Ranskisakti Phoenix teki alkukesän Wolfgang Amadeus Phoenix -albumillaan nimensä mukaisen tempun ja pisti ilmoille paremman levyn kuin kukaan varmasti osasi odottaa. Niinpä Kuninkaankadullakin on hypitty Girlfriendin kanssa ja Lisztomanian vallassa melkoisen tiuhaan. Pitkäsoiton tuore kakkoslevy viidellätoista remiksauksellaan on ennättänyt Spotifyhinkin ja pariin otteeseen olen versioinnit ehtinyt kuuntelemaan. Suurimmaksi osaksi remiksaukset ovat jääneet valitettaviksi pettymyksiksi ja erityisesti ne nimeikkämmät ja eniten odottamani (YACHT, Two Door Cinema Club, Passion Pit, Friendly Fires ja Animal Collectivekin) ovat olleet vähän niin ja näin. Erinomaisesti toimivat kuitenkin the Softpackin nyrjähtänyt ja Chairliftin hissuttelevampi coveri sekä a Fight For Loven ja 25 Hours a Dayn kollaboraatio.



Sivulauseesta voisi poimia muuten Chairliftin, jota en näköjään ole muistanut 'sparksissa hehkuttaa – keväinen Does You Inspire You on samoin yksi tämän vuoden kivoimmista julkaisuista. Ja Bruises ihan tajuton söpöilybiisi, edelleen.



Takaisin Phoenixiin: jos albumien tahkoilusta uhkaa saavansa ainakin hetkellisesti tarpeekseen, voi seuraavaksi katsastaa yhtyeen omat lempparilevyt ja suurimmat vaikutteet. Musicvision Phoenix on äärimmäisen vangitseva ja ihanan leppoisa reilun tunnin dokkari, jossa poimitaan nyylejä ja kuunnellaan loistavia biisejä yhtyeen kommenttiraidalla varustettuna. Fiilistä on kerrakseen ja tuon seurassa viihdyinkin itse varsin mainiosti. Paria biisiä lukuunottamatta useimmat jutut olivat itselleni uusia ja ostoslista saikin ei-kaivattua täytettä etenkin siltä kaivatulta soul-osastolta.



Kävin eilen pitkästä aikaa – tai sitten ei edes kumminkaan niin pitkästä aikaa teatterissa. Ylioppilasteatterin Kohtaaminen älykkään naisen kanssa oli onneksi oikeasti aika hyvä. Erityisesti loppupuolen vähän turhankin katkerat sävyt tökkivät paikoin, mutta pitkästä kestostakin huolimatta esitys pysyi mukavasti kasassa. Tykkäilin kyl, vois käyä vähä useemminki.

// Phoenix MySpacessa
// Wolfgang Amadeus Phoenix -albumi Spotifyssa
// Chairlift MySpacessa
// Does You Inspire You -albumi Spotifyssa