Valoa näkyvissä

Mitenkään väheksymättä äitini osuutta reilu neljännesvuosisata sitten, oli se lopulta popmusiikki, joka minut synnytti. Popmusiikki teki minusta sellaisen kuin olen. Omistushaluisena luojana se edelleen pitää oikeuden lyödä minut maahan silloin kun se niin haluaa.

Onnekseni se nostaa myös ylös.

Syksyn vaikeudet eivät ole missään määrin selvitettyjä, vaan pilkistävät säännöllisin väliajoin mattonsa alta. Mielen mustumiseen ei tarvita kuin neljän seinän sisällä istuttu päivä, ei-toivottu yhteydenotto tai hetkellinen näköhäiriö. Lääkkeitä – niiden varsinaistenkin lisäksi – tuntuu olevan kuitenkin nykyään enemmän. On moikkausjumalat, jotka reilussa vuodessa ovat oppineet kääntäneet katseensa. On Tyttö, joka osaa sanoa oikeat asiat. On popmusiikki.

Eilinen olo YO-talolle kävellessä oli pitkästä aikaa taas niin loputtoman voimaton, että takaisin kääntymisen halu tulvi jokaisesta solusta, jokaisella etapilla. Pahaa oloa hioi pehmeämmäksi ensin kaksi ensimmäistä lääkettä – ja lopulta se kolmas. Se, joka on yhtä aikaa epäluotettavin ja varmin.

Ensin Liekki soitti Liljan. Hartiat menivät eteen, tennarit muodostivat nuolen, johon katse osoitti. Silmät laajenivat.

Sitten levylautasten takana hailuneet kaverit soittivat Cassette 2012:n ja Heaven's on Firen. Pää keinui indiepopin kehdossa ja kantapäät löysivät tanssilattiasta itselleen trampoliinin.

Sitten.

Sitten.

Magenta Skycode soitti encorena Luvher Oh Haterin.

Niin moni asia vapautui kehossa, mielessä, aisteissa ja olemuksessa, että koko elämä pahoine muistoineen tuntui olevan vain pakollinen helvetin esikartano. Kuluneiden muutaman viikon onnellisuus kurkisti varovasti kulman takaa, ja muistutti että maailman uppouduttavimpiin silmiin olisi aikaa enää reilun kolmekymmentä tuntia – ja että elämässä selviää kaikesta, kun vain vuoraa sen popmusiikilla.

"Sometimes it's really glowing
Sometimes it's really bright"

Kiitos Valoa, kiitos popmusiikki.

PS. En edelleenkään osaa / halua kirjoittaa kummoisia arvosteluja, joten kerrattakoon nopeasti viikonlopun keikat. Waste of Our Time oli vähän hajanainen, mutta varsin lupaava – ja valitettavasti törkeän myöhässä. Big Wave Riders oli erittäin kova myös livenä. Stereo Total tuli viivästelyn myötä missattua. TV-Resistori oli kiva. Liekki oli aktiivisempi kuin aiemmin. Barbara Panther tuntui puolentoista biisin ajan vaisulta ja oli lopun aikaa ihan mielettömän hyvä. Magenta Skycode oli meluisampi kuin reilu vuosi sitten – ja ihan paras. Ensi vuoteen.

Valoa-etkot, pt. 2

Valoilu ei eilen mennyt ihan putkeen ja olo on taas silmänräpäyksen myötä sen verran tukala, että tämäkin ilta jää vähän lyhyeksi. Odottelussa tänään kuitenkin:

TV-Resistori



Liekki



Barbara Panther



Magenta Skycode



Nukun liikaa. Onneksi unet ovat viime aikoina olleet parempia.

Kuulomisia

Mew veti mielen sen verran tyhjäksi, että menneen keikkaviikon antien puiminen on jäänyt vähän myöhään. Jotain pientä nyt kuitenkin.

Torstaina Telakoituivat Puumaja ja Immanu El. Puumaja on pitänyt tarkistaa jo aiemminkin, mutta myöhäinen tuttavuuskin oli aika postiivinen. Lyhyt setti tarjoili kasan miellyttävyyksiä, joskin soundeissa oli pientä ongelmaa – esimerkiksi toisesta yhteydestä stalkkaillun torvensoittajan puhallukset eivät kuuluneet sitten yhtään. Tämän voisin katsella kuitenkin toistekin – jospas tuon syksyisen Meriselityksiä-lätynkin saisi jossain vaiheessa läpi koiteltua. Immanu El oli sen sijaan aika pettymys, vähän mitäänsanomatonta nättien poikien post-rockia, jossa genrelle osaisin pistää itsekin melkoiset lainausmerkit, vaikken minkäänlainen harrastaja olekaan. Kyllähän sen nyt kuunteli, mutta vähän kelloa katsellen. T-paidat ja kassit näyttivät aika kivoilta, valoja näin käytettävän Telakalla nyt oikeasti ensimmäisen kerran. Onneksi tämä ei nyt sitten ollut se eka keikka ikinä, eiksni? Hih.

Perjantaina tsekkailin Rumassa Future Shortsit. Muutama erinomainen lyhäri tuli taas nähtyä, esimerkiksi vaikkapa taas tovin kuluttua (henkilökohtaisesti vähän harmittavalla tavalla) ajankohtainen Florence + the Machine, jonka Dog Days Are Over -biisin pohjalta Keith McCarthy on ohjannut the Ganzfeld Procedure -nimisen pätkän. Kylmät väreet -varoitustarra tähän.



Huiman hyvis oli myös Eric Testroeten This Is Japan, jossa yhdistellään kasa Japani-stillejä LCD Soundsystem -ääniraitaan. Pari kanssakatsojaa taisi kommentoida tylsäksi, itse olin tietenkin innoissani vanhoja muistelemassa. Tuonne taas, pian.



Loppuillan soitteluista vastasivat Klubin saatanallisessa illassa Nightsatan ja I Was a Teenage Satan Worshipper. Nighsatania näin vain muutaman biisin ihan hyvillä mielin – hevi kun ei lopulta hirveästi kiinnosta eikä kliseillä vetäminen aukea niin hyvin, joten tulin kuolanneeksi eniten analogisynien perään. IWATSW oli sen sijaan pitkästä aikaa koettuna aika mainio, ne vanhemmat biisit eritoten. Yhtye on edelleen vähän semmoinen hankalasti lokeroitava, mutta erityisesti livenä alati kivaa katseltavaa. Digg digg. Hang the DJ! oli taas toki totutun pakkohyvä.

Lauantaina neljäs peräkkäinen pakkasessatalsimispäivä tuntui jo vähän haasteelliselta, mutta onneksi olin tällä kertaa enemmän raahattavan roolissa. Ja hyvä niin, oikein mukavaa oli Liekki taas nähdä, vaikkei taukoakaan ehtinyt edellisestä kerrasta kertyä kuin muutamia kuukausia. Uudet biisit toimivat aika oivasti ja vanhat olivat ihan parhautta, taas. Ainoastaan yliväsähtäneet spiikit ärsyttivät – eikä Päijännekään kuulostanut kovin hyvältä livenä, jos nyt totta puhutaan. Hyvis keikka silti.

Olisin pistänyt viimeksi mainitun loppuun, mutta menköön sitten myöskin kuultu Kauan Kauan Sitten, joka oli vastaavasti aika toimiva. Uudempi Liekki on vaan vähän ongelmallista siihen vanhempaan nähden; taisin viimeksikin sanoa sen iskelmävivahteen olevan tätä nykyä jo vähän turhan selkeä. Allaolevassa erityisesti.



Ja siis häh, soittaako ne Pienokaista enää ollenkaan? Ehkäpä siihen on kyllästynyt sitten jo yhtyeen lisäksi yleisökin.

Mutkuemmäävaan.

Keikkaputkiprevikat

Luvassa olisi pitkästä aikaa huimahko keikkaputki. Tänään Pakkiksella soittelevat Taxi Taxi! ja Mew, huomenna Telakalla Puumaja ja Immanu El, perjantaina tampataan Hang the DJ!:ssä levyjen lisäksi Nightsatanin ja I Was a Teenage Satan Worshipperin parissa ja lauantaina kohdataan vielä iki-ihanin Liekki. Aika jei.















Näiden jälkeen vähintäänkin.

Lördag: the Tallest Man on Earth

Sparksin Ruotsi-viikko täydentyi eilen Valoa-festarin liveillä. Liechtensteinin, Taxi Taxi!:n ja the Tallest Man on Earthin rinnalla kotimaisuutta tarjosivat Liekki, Sheikki Sheikki -dj:t ja National RGB -vj:t. Noh.

Kaksi ensimmäistä aktia jäivät valitettavan laimeiksi. Liechtenstein kuulosti ihan hyvältä, mutta ripaus ylimääräistä garagefiilistä olisi ollut kovasti paikallaan. Apathy -7" tuli kuitenkin napattua mukaan. Kovasti hypetetty Taxi Taxi! ei sekään ollut oikeastaan enempää kuin ihan hyvä – eikä odottamaani Daniel Johnstonin True Love Will Find You in the End -coveria kuultu. Höh.

Näin Liekin livenä pitkästä, pitkästä aikaa ja ensimmäisen kappaleen kohdalla olin vähän hukassa. Oliko tämä oikeasti näin iskelmää? Onneksi ne diggailemani progeilut ja synakikkailut pääsivät keikan edetessä oikeuksiinsa. Niin vain tästä tulee edelleen tykättyä – erityisesti Lilja aiheuttaa yhä hirmuisia kylmiä väreitä. Huh.

Illan parasta antia oli silti the Tallest Man on Earth. Entuudestaan ainoastaan Pistol Dreams oli tuttu kappale ja kuulostikin erinomaiselta – mutta kappale, jonka nimi oli luultavasti King of Spain, oli silti illan kohokohta. tTMoE:n kaltaista musiikkia on ole aiemmin juuri kuunnellut, joten en osaa sitä verrata kuin niihin ilmeisimpiin vastineisiinsa, Bob Dylaniin ja Woody Guthrieen, joiden rinnalla Kristian Matssonin protestilaulupastissit eivät juurikaan kalpene. Ah.



Tänään tarjolla olisi enempi suomalaispainotteinen ilta (Joensuu 1685, I Was a Teenage Satan Worshipper, Kuusumun Profeetta, Viola, Cosmobile ja the Credit vs. Wildbirds & Peacedrums), mutta en nyt tiedä olenko siltikään lähdössä. Rahasta olisi edelleen vähän tiukkaa ja fiiliskin mahdollisesti tiellä- / poissaoleva – ni ehkäpä jään kotiin, levyjen keskelle. Hmh.

// Valoa festival
// the Tallest Man on Earth MySpacessa