Tiistai: ... no, tiistai

Uhkasipas tulla venytetty päivitystauko, kiitos yrittäjyyden. Toivottavasti asia on nyt korjattu.

Viikonlopusta Editorsin jälkeen vielä sen verran, että kolmen päivän keikkatrilogian viimeinenkin osa oli aika äärimmäisen laadukas.

Moto Boy kolahti livenäkin hirmuisen kovaa. Päivällä vedetty soolokeikka oli melko lailla yksi yhteen illan setin kanssa, pari biisiä ja vähän meikkejä vain miinustettuna. Tarrojakin sai! Syystä siis yksi kevään kovimmista keikoista.



Edeltänyt Manna tuli tällä(kin) kertaa passattua, mutta Plutonium 74:ää kannatti odottaa. Aiemmin livenä vain puolittain näkemäni yhtye toimi lavalla aivan mainiosti ja tykkäily oli taattua. Tämä olisi kiva nähdä tulevana kesänä – jossain ulkosalla, eiksni. Onneksi joku on tätä minulle esitellyt.



Vitsit että on kiva kappale.

Kirjoittelin kovasti tykkäiltävästä houstonilaisesta Jamie Longista vajaa kuukausi sitten. Näppäränä netinkäyttäjänä Jamie oli postauksen jostain löytänyt ja kiitteli mailitse saamastaan huomiosta – ja heitti vielä uuden biisin eteenpäin jaettavaksi. Erittäin jees tämä uusi Aquarium myös. Videokin.



Jyri – tuo Kuninkaankadun BIG STEREO.

--

Day 14 - A song that no one would expect you to love
Antti Tuisku - Juuret

Eipähän tuon uskomattoman biisinkään keksiminen niin helppoa ollut – piti useampi päivä miettiä. Sitten tuli mieleen taannoinen keskustelu, jota tyydyin pääasiassa seuraamaan etäältä, kun en oikein kehdannut mitään väliinkään sanoa. Aiheena oli Antti Tuiskun ja erityisesti Juuret-biisin hirvittävyys, mitä en lähtenyt kieltämään. Vaikka mieli vähän tekikin.

Koskapa Juuret – erityisesti autotune-kertsinsä ansiosta, alku on vähän onnettomampaa – on aivan mainio biisi. Herjalla tykkääminen ei kuulu tapoihini, vaan on mielestäni aika vastenmielinenkin piirre, mutta vastaavasti itsekään en oikein muista Antin raidoista välitä, jos en nyt helvetin tulessakaan niitä polttelisi. Mutta ilman pätemistä, ilman selittelyjä, ilman sarvia ja hampaita – montako Juuret-biisin kertosäettä parempaa Suomessa on tehty? Ei ihan hirveän montaa, minä sanoisin. Kun levyä joskus muinoin Spotifyssa mainostettiin, olin tämän kohdalla ihan että iik.



No, olisitko?

--

Olen rakastunut mieheen

Ou. Ou ou ou.

Kolmen päivän keikkaputki aukesi eilen Klubilla Olavi Uusivirran avustuksella. Ou on tullut viime aikoina itselleni tutuksi tuoreen Preeria-albumin kautta ja levy on kolahtanut. Kovaa.



Kun lähdin eilen katsomaan tyyppiä yhtyeineen ihan ensimmäistä kertaa, en kuitenkaan tiennyt mitä odottaa. Biisien tiukkuus oli tiedossa, mutta huikea lavakarisma tuli ainakin jonkinasteisena yllätyksenä. Lavalla oli selkeästi kivaa, mikä välittyi melkoisen tehokkaasti kaikkiin meihin 19-vuotiaisiin tyttöihin.

Eikä se väärin ole.



Myöhäisherännäisenä fanina uusi materiaali iski kaikkein hurjimmin. Muutamassa vanhemmassa raidassa biisit tuntuivat sekä muodoltaan että sisällöltään vähän itsetarkoituksellisilta kikkailuilta, mutta otsikossa viittaillun Nukketalo palaa -singlen rinnalla esimerkiksi hitaampi Jenni on suorastaan huumaava. Meniks tää nyt vituiks, Jenni? Ah.



Settilistan kohokohta oli kuitenkin vähän valitettavan aikaisessa vaiheessa ilmoille kajahtanut Erika. Uusivirran uusi aalto -vaikutteisuuden (sic) kulminoituma on soinut Kuninkaankadun kaiuttimissa useammin kuin tiuhaan, mutta livenä kappale nousi vielä toiseen potenssiin. Vaikken ollutkaan se loppuvaiheessa reisiin takertuva bändäri, uskallan sanoa että Erika on paras biisi mitä Suomessa on vähään aikaan tehty. Sanat, sovitus ja live-energia – oi oi oi. Ou ou ou.



Keikkaputki jatkuu tänään Tavastialla Editorsin ja huomenna Klubilla Moto Boyn parissa. Intoa on, vaikka ounou onkin nykyään vain jeejee. Kovan työn saavat molemmat kuitenkin tehdä, jos meinaavat samalle tasolle eilisen kanssa yltää.





PS. Viimeksi avauduin Olavi Uusivirran kohdalla sosiaalisen median hyödyntämättömyydestä. Ovat ajatukset löytäneet päättävät tahot tai eivät, on oletettava markkinointikoneisto ottanut ohjat vihdoin käsiinsä. Facebookiin ilmestyneen fanisivun lisäksi Twitter on aktivoitunut kummasti. MySpace paria biisilisäilyä lukuunottamatta ei, mutta tyydytään nyt tähän.

// Olavi Uusivirta
// Preeria-albumi edelleen Spotifyssa