Tiistai: Editors

Diggailen post-punk revivalia samoin kuin sitä aitoa ja alkuperäistäkin: vähän pintapuolisesti ja turhankin kapealla sektorilla, mutta silti aina paikoin melkoisella antaumuksella. Se tämän hetken suurin ja kaunein uusioyhtye on aika ylivoimaisesti Editors.

Brittiläisten vasta ilmestynyt kolmas studiolätty In This Light And On This Evening noudattelee samoja sävyjä kuin aiempikin tuotanto, mutta nojaa aavistuksen selkeämmin elektronisiin elementteihin. Ja kuulostaa edelleen aika hyvältä.



Jo aiemmin jakamani Papillon on niin definitiivinen Editors-raita kuin olla vain voi. Muina erinomaisuuksina esiin pomppaavat Bricks And Mortar ja nimihirviö Eat Raw Meat = Blood Drool. Molemmat tuntuvat koukkuineen vielä jotenkin ärsyttävän tutuilta.



Menneen kesän Provinssirockissa Editors oli niitä ennakkoon eniten odottelemiani esiintyjiä, vaikka vietinkin alkupuoliskon katselemalla pääasiassa festariseurani makkaraperunoiden syömistä. Keikka itsessään jäi valitettavasti vähän etäiseksi ja rutiininomaiseksi; intensiivisyys puuttui osin sekä yhtyeestä että yleisöstä. Muiden esiintymisten rinnalla Editors itsessään oli Provinssin makkaraperunat – vieläpä kasvissyöjälle.

Tampereen syyspiristys, Lost in Music starttaa ylihuomenna. Kolme päivää mainioimpia keikkoja on aika jei, vaikka useampi odotetuista on tullut jo aiemminkin koettua. Vaan nämäpä nyt kiinnostavat erityisimmin – Cats on Firen uudelleenkohtaus varsinkin:

Torstai / YO - Cats on Fire, Astrid Swan & the Drunk Lovers, Regina
Perjantai / Klubi & Pakkahuone - mm. Manna, Joensuu 1685, Zebra and Snake, Them Bird Things
Lauantai / Telakka - Delay Trees, Cosmobile, Plainride - ja vielä ehkäpä Artturissa Daisy

Kliffaa, hei.

// Editors MySpacessa
// In This Light And On This Evening -albumi Spotifyssa
// Lost in Music -kaupunkifestari

Alkukesäretrospektiivi

Kuten aina blogien kanssa kohdallani tuppaa käymään, koittaa alkuinnostuksen jälkeen sisällöllinen taantuma ja postaustiheys romahtaa - niin näköjään tälläkin kertaa. Pieni kertaus olkoon paikallaan.

Parin kuukauden sisään olen käynyt aika laiskasti keikoilla - ainoat tähän hätään mieleen tulevat klubikeikat ovat Digitaalimiesten kohtaaminen Doriksessa taannoin toukokuussa ja Jenny Wilson Klubilla suunnilleen samoihin aikoihin - upeita esityksiä molemmat. Livekokemuksia sain kuitenkin kartutettua, kun minut onnistuttiin houkuttelemaan viiden vuoden tauon jälkeen Provinssirockiin. Vaikka isojen yleisfestareiden artistikattaukset eivät minua aina oikein puhuttelekaan, löytyi Provinssista possellemme helposti kiireinen aikataulu lauantain ja sunnuntain ajaksi. Hyviä muistoja kertyi erityisesti the Crashista (viimeinen näkemäni keikka sitten ikinä, nyyh), Le Corpse Mince de Françoisesta, the Ting Tingsistä, Egotripistä ja yllätyksekseni myös Vesa-Matti Loirista. Muutama aika täydellinen hetki tuli taas koettua.

Olen jatkanut dj-kokeilujani kahteen otteeseen, ensin toukokuussa TAF-etkoilla kahvila Valossa ja eilen organisoimamme Indiaaniklubin yhteydessä samassa lokaatiossa. Kiireinen valmistuminen eiliseen tosin tarkoitti sitä, että soittolistoissakin oli lievää samankaltaisuutta, mutta joka tapauksessa molemmat soittokerrat ovat sujuneet vallan leppoisasti. Eilisen setti näytti seuraavalta:

Hot Chip - Wrestlers
The Black Ghosts - I Want Nothing
Cut Copy - Unforgettable Season
Ladyhawke - My Delirium
Daft Punk - Crescendolls
Black Kids - Hit the Heartbrakes
We Are Fans - Into My Life
Phoenix - Consolation Prizes
Rapture - I Need Your Love
PNAU - Baby
80kidz - Frankie
CSS - Beautiful Song
MGMT - Weekend Wars
the Shins - Know Your Onion!
Laakso - High Drama
Vampire Weekend - Walcott
Wave Machines - Keep the Lights On
These New Puritans - Elvis
Anna Järvinen - Leena
Blur - There's No Other Way
Blikk Fang - Nupital Eagles Sharpened
M83 - Graveyard Girl
Passion Pit - the Reeling
Empire of the Sun - Half Mast
Datarock - Give It Up
Annie - Heartbeat
Belle and Sebastian - Judy Is a Dick Slap
Calvin Harris - Acceptable in the 80's
Hot Chip - One Pure Thought
the Teenagers - Wheel of Fortune
Editors - Blood
Joy Division - Disorder
the Horrors - Who Can Say
the Undertones - Teenage Kicks
Talk Talk - Talk Talk
the Smiths - Cemetery Gates
the Magnetic Fields - Absolutely Cuckoo
Matt & Kim - Daylight
Klaxons - Atlantis to Interzone (Crystal Castles Remix)
Ladytron - Weekend
PNAU - Embrace
Those Dancing Days - Those Dancing Days (Detektivbyrån Remix)
the Ting Tings - Be the One
the Crash - Stay

Indiaaniklubia jatkamme seuraavan kerran Laternassa ja Valossa Tammerfestin yhteydessä. Loppukesän ohjelmassa puolestaan kuuntelijan roolissa olisi toki myös Flow, johon osallistumista vielä pohdin.

Vaikeus, ah. Hömhöm.

// Indiaaniklubi #1 -soittolista Spotifyssa

Maanantai: Röyksopp

Ensimmäisen festarikokemukseni, vuoden '02 Provinssirockin suurin bändi-ihastus oli entuudestaan vain Axe-mainoksesta tuttu norjalainen Röyksopp. Jo aiemmin olin alkanut viehättymään elektronisista jutuista, mutta tuo keikka avasi silmät, korvat ja jotain muutakin vielä aiempaakin tehokkaammin. Samalla se kasvatti isoin harppauksin jo alkanutta kiinnostustani oman musiikin tekemisestä - sanoilla sanoen yksi parhaista kokemuksista tähän päivän saakka.

Debyyttialbumi Melody A.M. lienee jo moderni downtempo-klassikko; paksut rummut, mureat bassot ja loputon leijuilu pitävät yhä mainiosti otteessaan. Kakkoslevy the Understanding hyppäsi piirun verran menevämpään ja ehkä vielä valtavirtaisempaan suuntaan, mutta samat pohjavireet pysyivät edelleen mukana.

Kuten aina lempparibändieni uusia levyjä odotellessa, odotin seuraavaa julkaisua pääasiassa pelolla. Turhaan.


Viime viikolla ilmestynyt Junior on suoraa jatkumoa edellisen albumin viitoittamalle suunnalle. Se on jälleen rahtusen menevämpää ja muutamilta biiseiltään jo paikoin huolestuttavankin suoraviivaista (esimerkiksi Robynin vokalisoimaan the Girl and the Robot -biisiin en ole vieläkään ihan muodostanut lopullista suhtautumistani), mutta albumi toimii uskomattoman hienosti niin kokonaisuutena kuin osiinsa jaettunakin. Samaa herkullista soundia pienellä tuoreella twistillä, upeat laulajavierailut ja aivan käsittämättömän hyvä, söpö ja ehkä juuri laulajistakin johtuen tyttömäinen fiilis alusta loppuun asti. Paria viikkoa aiemmin en olisi sitä uskonut, mutta Junior on Torbjørnin ja Sveinin paras työ - tähän mennessä. Jos et usko, tsekkaile vaikkapa Lykke Lin täydentämä Miss It So Much.

// Röyksopp MySpacessa
// Kaikki julkaisut royksopp.comissa
// Junior-albumi Spotifyssa