Maanantai: Röyksopp

Ensimmäisen festarikokemukseni, vuoden '02 Provinssirockin suurin bändi-ihastus oli entuudestaan vain Axe-mainoksesta tuttu norjalainen Röyksopp. Jo aiemmin olin alkanut viehättymään elektronisista jutuista, mutta tuo keikka avasi silmät, korvat ja jotain muutakin vielä aiempaakin tehokkaammin. Samalla se kasvatti isoin harppauksin jo alkanutta kiinnostustani oman musiikin tekemisestä - sanoilla sanoen yksi parhaista kokemuksista tähän päivän saakka.

Debyyttialbumi Melody A.M. lienee jo moderni downtempo-klassikko; paksut rummut, mureat bassot ja loputon leijuilu pitävät yhä mainiosti otteessaan. Kakkoslevy the Understanding hyppäsi piirun verran menevämpään ja ehkä vielä valtavirtaisempaan suuntaan, mutta samat pohjavireet pysyivät edelleen mukana.

Kuten aina lempparibändieni uusia levyjä odotellessa, odotin seuraavaa julkaisua pääasiassa pelolla. Turhaan.


Viime viikolla ilmestynyt Junior on suoraa jatkumoa edellisen albumin viitoittamalle suunnalle. Se on jälleen rahtusen menevämpää ja muutamilta biiseiltään jo paikoin huolestuttavankin suoraviivaista (esimerkiksi Robynin vokalisoimaan the Girl and the Robot -biisiin en ole vieläkään ihan muodostanut lopullista suhtautumistani), mutta albumi toimii uskomattoman hienosti niin kokonaisuutena kuin osiinsa jaettunakin. Samaa herkullista soundia pienellä tuoreella twistillä, upeat laulajavierailut ja aivan käsittämättömän hyvä, söpö ja ehkä juuri laulajistakin johtuen tyttömäinen fiilis alusta loppuun asti. Paria viikkoa aiemmin en olisi sitä uskonut, mutta Junior on Torbjørnin ja Sveinin paras työ - tähän mennessä. Jos et usko, tsekkaile vaikkapa Lykke Lin täydentämä Miss It So Much.

// Röyksopp MySpacessa
// Kaikki julkaisut royksopp.comissa
// Junior-albumi Spotifyssa