Digitaalimiesten riisuttu rouheus puraisi itseeni kovin kovasti - seiska jätti soundeiltaan vielä ehkä aavistuksen kylmäksi, mutta livevedot olivatkin aivan mainiota tykittelyä. Digggg. Cleaning Women oli tullut nähtyä edellisen kerran aika lailla vuotta aiemmin ja ennakko-odotukset olivat aika alhaisella, mutta tällä kertaa soitto upposi itseeni kumminkin huomattavasti paremmin ja muutamat biisit saivat uudet pillifarkut vatkaamaan kovinkin tehokkaasti. Jos yhtye itsessään rasittaakin välillä itsetarkoituksellisella erikoisuudentavoittelullaan, tuntuu pinnan alta kuitenkin löytyvän nippu oikein hyviä kappaleita.
Aavikko puolestaan olikin ihan mahtavuutta. Aiemmat kokemukseni yhtyeestä ovat rajoittuneet lähinnä kuuntelusessioihin kaverin luona, mutta livenä paketti oli hirmuisen vakuuttava. Yksinkertaisesti todella upeaa soittoa. Hetkittäin esitys painui liiaksi jumittavaan kraut-meininkiin, mutta kokonaisuudessaan keikka oli aivan loistelias.
Purin pienessä krapulassa läpi myös levymessut, jotka osoittautuivatkin mainioksi tapahtumaksi. Matkaan tarttui yhteensä seitsemän nyyliä, joista erityisesti Joni Mitchellistä ilahduin kovasti. Ostokset siis:
Joni Mitchell - Blue LP
Skalpel - s/t LP
Madlib - Shades of Blue LP
Gary Numan - Telekon LP
the Go! Team - Thunder, Lightning, Strike LP
Dead Kennedys - Give Me Convenience or Give Me Death LP
the Kills - No Wow
Sunnuntai menikin sitten olohuoneen lattialla maaten, näitä kuunnellen ja kattoon tuijottaen.
// Digitaalimiehet MySpacessa
// Cleaning Women MySpacessa
// Aavikko MySpacessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti