Tiukkaan aikataulutettu viikonloppu on ohi, eikä olo ole ainakaan kuin akkuja ladanneella. Onneksi tulevana voi sitten rentoilla vähän enemmänkin. Cannes Young Lions -entryily sujui kiitettävästi, tuloksia pääsee haistelemaan muutaman viikon kuluttua.
Sit musiikkii.
Perjantai-ilta vierähti Telakalla. Olin aiemmin olettanut suuntaavani ainoastaan mainion Dinosauruxia-kaksikon keikalle, mutta lähempi tarkastelu paljastikin luvassa olevan jokin yliopiston naispuolisille suunnattu ilta. Etukäteistarkastelu tuli suoritettua sen verran laiskasti, että Alaska jäi näkemättä kun ei nimenä mitään sanonut. Harrrmi, oli kuulemma semmoista mistä olisin ehkä tykännyt. MySpacen perusteellakin aika kivaa, naiivia söpöilyä.
Ennen varsinaista kiinnostuksenkohdetta ennätin menettämään Telakalla neitsyyteni paitsi burleskin (ahdistavaa), myös stand-upin (käsittämättömän ahdistavaa) kohdalla. En nyt osaa esiintyjien laadukkuudesta yleiseen tasoon nähden sanoa mitään, mutta ei allekirjoittaneesta ainakaan fania tullut.
Dinosauruxia-fanittelu sen sijaan varmistui. Suomenkielisen avausraidan kohdalla vielä vähän epäröin, mutta muutamat seuraavat kappaleet kuulostivat vastaavasti aivan hirmuisen hyviltä ja iskivät siihen kaikkein ihanimpaan kohtaan – inspiraatiosuoneen. Sopiva suhde hämärää kokeilevuutta ja pop-estetiikkaa, tässäpä voisi olla vaikka kotimainen vastine CocoRosielle. Live vakuutti, suosittelen katsastamaan kun tilaisuus tarjoutuu. Äärimmäisen tiukka Misf*ts-remiksaus päätyi myös seuraavan päivän dj-settiin.
Safe-seiskatuuma tuli siis ostettua ja sainpa vielä nimmaritkin – meikä on musabloggari jee.
Lauantaina järkkäiltiin taas Valoon Indiaaniklubi, johon porukkaa eksyi paikalle oikein mukavasti. Vinyyleihin on tullut nyt jonkunasteista tatsia, sillä soitto sujui taas aika mukavasti. Oma listani näytti seuraavalta (vajaa versio Spotifyssa):
Jon Kennedy - Demons
Massive Attack - Protection
the Carpenters - Superstar
Hardkandy - State of You
Eric Winston & His Orchestra - Good Vibrations
Creedence Clearwater Revival (tosin levyssä lukee Greedence Cleawater Revival) - Run Through the Jungle
the Drums - Best Friend
New Order - Age of Consent
Fruit Bats - Lives of Crime
Altered Images - Bring Me Closer
Hot Chip - Ready for the Floor
the Les Reed Orchestra - Hustle
the Go! Team - Huddle Formation
hannulelauri - Sorcery
Prince - I Would Die 4 U
Talking Heads - Once in a Lifetime
Orchestral Manœuvres in the Dark - Georgia
Ladyhawke - Dusk Till Dawn
Pet Shop Boys - Shopping
the Raveonettes - Last Dance
the Hues Corporation - Telegram of Love
David Bowie - Ziggy Stardust
the Stone Roses - Made of Stone
the Smiths - Bigmouth Strikes Again
the Pains of Being Pure at Heart - Stay Alive
the Shins - Mine's Not a High Horse
Dinosauruxia - Safe (Misf*ts Remix)
Summer Camp - Ghost Train
Villa Nah - Remains of Love
Ihan kiva! Kesälle olisi kaavailussa säännöllistä soittelua mahdollisesti jossain muuallakin, jee jee.
Lauantain avuttomasta olosta ja sunnuntain angstailusta huolimatta melkoisen mukava viikonloppu taasen. Vielä kun valuuttatilanne hieman kohentuisi, olisi seuraavakin vaihde aika lupaava.
--
Day 05 - A song that reminds you of someone
Adele – Hometown Glory
En näköjään kirjoittelussa pysty ihan päivittäiseen tahtiin, mutta edetään nyt hiljalleen. Laatu > määrä, eiksni.
Parhaatkin kappaleet muuttuvat aidosti tärkeiksi siinä vaiheessa, kun ne saa sidottua osaksi itseään. Kertoi biisi sitten ihmisestä, paikasta tai tilanteesta, on yhtälö popmusiikki + elämä ihan oikeasti sitä jälkimmäistä suurempaa. Adelen Hometown Glory lienee tuorein tämmöinen raita; kun kappale viime viikolla radiosta sattui eetterisöitymään, ei ollut epäilystäkään siitä, kuka mieleen tuli.
Terkkui.
--
// Dinosauruxia MySpacessa
// Indiaaniklubi #12 / Oh Man -soittolista Spotifyssa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Misf*ts. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Misf*ts. Näytä kaikki tekstit
26. huhtikuuta 2010
26. helmikuuta 2010
Perjantai: VIVA!
Eilisilta vierähti Klubilla VIVA!-kiertueen merkeissä. Toissailtana Turussa ja tänään Helsingissä Korjaamolla (suosittelen!) vieraileva kolmen aktin porukka oli innokkaista ennakko-odotuksistakin huolimatta yllättävän kovis.
Entuudestaan vieras Norman Palm oli vähän vässykämpi versio supersuosikki Erlend Øyestä ja oikeasti aika erinomainen. Norman säesti laulua akustisella kitaralla ja joku Janne-niminen tyyppi soitteli päälle ihan erinomaisesti paria halpissynaa, aina yhtä täydellistä kellopeliä ja steel drumia. Erityisesti viimeksi mainitun en olisi ikinä uskonut voivan kuulostaa yhtä hyvältä. Aina isommaksi kasvaessaan biisit kuulostivat huiman hyvältä, mutta vastaavasti Boys Don't Cry -hissuttelucover oli ihan täydellinen. Suutrumpetit, HUH.
Malte Rettbergin Leni Riefenstahl -henkinen musiikkivideo on muuten aika täydellinen; kylmien väreiden biisi niin livenä kuin levytyksenäkin. Girls Just Wanna Have Fun olisi ollut kiva kuulla myös, nyt tuli vain dj:n toimesta levyltä.
Zebra & Snake tuli nähtyä syksyn Lostiksissa ja silloinkin jo diggailin, mutta kaksikon soitto oli kohentunut puolessa vuodessa vielä ihan huimasti. Useampi biisi toimi erinomaisesti – ja vaikka viimeinen kappale tuntui alussa vähän köppäiseltä, muuttui sekin rumpujen mukaantultua ihan tajuttoman siistiksi. Harvinaisen huonoista valoista ja mukayllättävästä väenköyhyydestä pientä harmia, näin hyvä keikka olisi ansainnut useammankin silmäparin. Tanssiakin olisi voinut.
The Colours on tullut linkattua nyt jo niin monta kertaa, että heitetäänpäs kehiin vaihteeksi Misf*ts-remiksaus. Toimii.
Joensuu 1685:n näin ekan ja ainoan kerran syksyllä samaisissa kekkereissä ja olin aika vakuuttunut. Nyt kävi kuitenkin Zebrat ja keikka oli aika lailla alusta loppuun ihan superdiggailua. Pari kappaletta venähti vähän turhan pitkäksi jumitteluksi – montaa minuuttia kun en jaksa kovin helposti ihan samaa riffi+komppi-komboa kuunnella. Pientä pop-kaavaorientoituneisuutta kun yhtyeeseen vielä saisin, niin en voisi olla enää tyytyväisempi. Näitä lähemmäs vaikkapa Velvet Undergroundin ja sen oikean the Misfitsin soundeja ja fiilistä en ole monen kuullut yltävän.
Sen verran äänekäs oli keikka, että pientä tukkoisuutta summuuta tuntui illalla korvissa olevan. Pitäisi varmaan jo aikuistua sen verran, että saisi ne tulpat ostettua. Suositteluja?
Entuudestaan vieras Norman Palm oli vähän vässykämpi versio supersuosikki Erlend Øyestä ja oikeasti aika erinomainen. Norman säesti laulua akustisella kitaralla ja joku Janne-niminen tyyppi soitteli päälle ihan erinomaisesti paria halpissynaa, aina yhtä täydellistä kellopeliä ja steel drumia. Erityisesti viimeksi mainitun en olisi ikinä uskonut voivan kuulostaa yhtä hyvältä. Aina isommaksi kasvaessaan biisit kuulostivat huiman hyvältä, mutta vastaavasti Boys Don't Cry -hissuttelucover oli ihan täydellinen. Suutrumpetit, HUH.
Malte Rettbergin Leni Riefenstahl -henkinen musiikkivideo on muuten aika täydellinen; kylmien väreiden biisi niin livenä kuin levytyksenäkin. Girls Just Wanna Have Fun olisi ollut kiva kuulla myös, nyt tuli vain dj:n toimesta levyltä.
Zebra & Snake tuli nähtyä syksyn Lostiksissa ja silloinkin jo diggailin, mutta kaksikon soitto oli kohentunut puolessa vuodessa vielä ihan huimasti. Useampi biisi toimi erinomaisesti – ja vaikka viimeinen kappale tuntui alussa vähän köppäiseltä, muuttui sekin rumpujen mukaantultua ihan tajuttoman siistiksi. Harvinaisen huonoista valoista ja mukayllättävästä väenköyhyydestä pientä harmia, näin hyvä keikka olisi ansainnut useammankin silmäparin. Tanssiakin olisi voinut.
The Colours on tullut linkattua nyt jo niin monta kertaa, että heitetäänpäs kehiin vaihteeksi Misf*ts-remiksaus. Toimii.
Joensuu 1685:n näin ekan ja ainoan kerran syksyllä samaisissa kekkereissä ja olin aika vakuuttunut. Nyt kävi kuitenkin Zebrat ja keikka oli aika lailla alusta loppuun ihan superdiggailua. Pari kappaletta venähti vähän turhan pitkäksi jumitteluksi – montaa minuuttia kun en jaksa kovin helposti ihan samaa riffi+komppi-komboa kuunnella. Pientä pop-kaavaorientoituneisuutta kun yhtyeeseen vielä saisin, niin en voisi olla enää tyytyväisempi. Näitä lähemmäs vaikkapa Velvet Undergroundin ja sen oikean the Misfitsin soundeja ja fiilistä en ole monen kuullut yltävän.
Sen verran äänekäs oli keikka, että pientä tukkoisuutta summuuta tuntui illalla korvissa olevan. Pitäisi varmaan jo aikuistua sen verran, että saisi ne tulpat ostettua. Suositteluja?
25. helmikuuta 2010
Suomi, 2010
Skenepostaus! Vuosi 2010 tulee olemaan suomalaisen elektronisen musiikin juhlaa. Ihan oikeasti.
Villa Nahin esikoispitkä ilmestyy maaliskuussa, samoin uusi Jaakko Eino Kalevi (TSEK!). 'Sparks-suosikki TV OFFin debyytti-ep tuli ulos maanantaina, Helsinki 78-82:n huikeaakin huikeamman Cruising-biisin postailin tänne taannoin – samoin kuin MVSEVM-hehkuttelua. Superkovan Zebra & Snaken käyn re-tarkistamassa tänään Klubilla (samoin kuin aiheen vierestä Joensuu 1685:n ja Norman Palmin). LCMDF:n kokopitkää on odoteltu niin kauan, että intokin on ehtinyt jo vähän laskemaan. Tohtisikohan Eero Johannekselta ja KA SO RE:ltakin odotella uutta materiaalia – TV Off-remiksauksien lisäksi siis?
Jos ylläoleva lista ei vielä vakuuttanut, niin napataanpa esille vielä kolme äärimmäisen lupaavaa tulokasta. Näillä mennään tänä vuonna.
Regina-tyyppien ainakin näennäisen hölmösti nimetty Shine 2009 -sivuprojekti kuulostaa aika erinomaiselta. Semmoista 90-luvun alun Pet Shop Boys -pehmoilua housepianoineen ja letkeine rumpulooppeineen. Supersiistiä. Kaikki kolme biisiä vakuuttavat, enkä huhtikuista Jyrock-festin keikkaa malta oikein odottaa (julkaiskaapas nyt sitä ohjelmaa, jookos).
Viileysaste vähintään yhdentoista pinnan kohdalla.
Tuoreimmassa Imagessa poimittiin esille Dinosauruxia-duo, joka on pitänyt tarkistaa jo kun sen biting the hand that feeds -blogista joskus bongasin. Tänään sitten lopulta ja aika vaikuttuen vieläpä. Safe on jo oiva raita, ja Sky (Time Is Unfolding) samalla tavalla kiehtovaa. Imagessa käskettiin painottaa että noi on tyttöjä ja noi on outoja, mutta semmoinen taidekoulumuotiblogityttöfiilis taisi olla kuitenkin päällimmäinen tunne. Jos en nyt väärin ymmärtänyt, niin Safe on lafkaksi muuttuneen Misf*tsin toinen sinkkujulkaisu – tyyppien remiksaus on oikeasti ihan järkyttävän kova. MySpace-pakkotsekkailu, hei.
Viileysaste ainakin A.
Z&S:n the Colours-remiksauksesta tutuksi tullut hannulelauri on vähintään yhtä siistiä kuin kaikki aiemmin mainitut artistit yhteensä ikinä. Helppoa houseilua mainioilla soundeilla ja pienillä kikoilla – tykkään. Uuden Seahorse & Castle -labelin julkaisemien kahden vinyyli-ep:n kannet ovat vieläpä niin siistejä jotta ah ja ihh – asialla muuten Suomen ykkösvientituote Eero Johannes. Super Monkeyn lisäksi Metropol-ep:n a-puoli Sorcerer kuulostaa MySpacessa sen verran hyvältä, että saatan joutua kontaktoimaan taas Äx-kontakti-ihmistäni (Tampereen levykauppa-angst, äh).
Plus remix.
Viileempää kö meikän patterit.
Villa Nahin esikoispitkä ilmestyy maaliskuussa, samoin uusi Jaakko Eino Kalevi (TSEK!). 'Sparks-suosikki TV OFFin debyytti-ep tuli ulos maanantaina, Helsinki 78-82:n huikeaakin huikeamman Cruising-biisin postailin tänne taannoin – samoin kuin MVSEVM-hehkuttelua. Superkovan Zebra & Snaken käyn re-tarkistamassa tänään Klubilla (samoin kuin aiheen vierestä Joensuu 1685:n ja Norman Palmin). LCMDF:n kokopitkää on odoteltu niin kauan, että intokin on ehtinyt jo vähän laskemaan. Tohtisikohan Eero Johannekselta ja KA SO RE:ltakin odotella uutta materiaalia – TV Off-remiksauksien lisäksi siis?
Jos ylläoleva lista ei vielä vakuuttanut, niin napataanpa esille vielä kolme äärimmäisen lupaavaa tulokasta. Näillä mennään tänä vuonna.
Regina-tyyppien ainakin näennäisen hölmösti nimetty Shine 2009 -sivuprojekti kuulostaa aika erinomaiselta. Semmoista 90-luvun alun Pet Shop Boys -pehmoilua housepianoineen ja letkeine rumpulooppeineen. Supersiistiä. Kaikki kolme biisiä vakuuttavat, enkä huhtikuista Jyrock-festin keikkaa malta oikein odottaa (julkaiskaapas nyt sitä ohjelmaa, jookos).
Viileysaste vähintään yhdentoista pinnan kohdalla.
Tuoreimmassa Imagessa poimittiin esille Dinosauruxia-duo, joka on pitänyt tarkistaa jo kun sen biting the hand that feeds -blogista joskus bongasin. Tänään sitten lopulta ja aika vaikuttuen vieläpä. Safe on jo oiva raita, ja Sky (Time Is Unfolding) samalla tavalla kiehtovaa. Imagessa käskettiin painottaa että noi on tyttöjä ja noi on outoja, mutta semmoinen taidekoulumuotiblogityttöfiilis taisi olla kuitenkin päällimmäinen tunne. Jos en nyt väärin ymmärtänyt, niin Safe on lafkaksi muuttuneen Misf*tsin toinen sinkkujulkaisu – tyyppien remiksaus on oikeasti ihan järkyttävän kova. MySpace-pakkotsekkailu, hei.
Viileysaste ainakin A.
Z&S:n the Colours-remiksauksesta tutuksi tullut hannulelauri on vähintään yhtä siistiä kuin kaikki aiemmin mainitut artistit yhteensä ikinä. Helppoa houseilua mainioilla soundeilla ja pienillä kikoilla – tykkään. Uuden Seahorse & Castle -labelin julkaisemien kahden vinyyli-ep:n kannet ovat vieläpä niin siistejä jotta ah ja ihh – asialla muuten Suomen ykkösvientituote Eero Johannes. Super Monkeyn lisäksi Metropol-ep:n a-puoli Sorcerer kuulostaa MySpacessa sen verran hyvältä, että saatan joutua kontaktoimaan taas Äx-kontakti-ihmistäni (Tampereen levykauppa-angst, äh).
Plus remix.
Viileempää kö meikän patterit.
12. syyskuuta 2009
Lauvvantai: YACHT
Kuskasin kirjastosta kotiin tänään kasat luettavaa, katseltavaa, kuunneltavaa, sämplättävää - ja soitettavaa. Indiaaniklubilla hyöritään ensi perjantaina jonkin jazz-porukan ohessa ja jotain samansuuntaista toivottiin keikkaa ennen + jälkeenkin kuultavan. Oma jazz-tuntemukseni rajoittuu turhan pitkälti legendaariseen Blue Noteen, uuteen suomalaiseen tuotantoon ja siihen nu-etuliitteiseen materiaaliin, mutta eiköhän noidenkin pohjalta ainakin muutama tovi soittelua aikaan saada. Loppuillasta soittelen sitten muutakin, uusia kiinnostavia artisteja ja julkaisuja kun tuntuu löytyvän taas ihan päivittäin.
... niin kuin nyt vaikka YACHT. Harmittelin pitkään viime keväänä Helsingin keikan missausta, varsinkin kun See a Penny Pick It Up oli jossain vaiheessa hetken aikaa se maailmanparasbiisi. Uusi tilaisuus olisi kuitenkin taas avautumassa - tällä kertaa Redrumin Misf*tsissä 15. lokakuuta. Tuonne pitäisi päästä.
Yhtye on ajankohtainen paitsi keikkailunsa, myös uuden albuminsa vuoksi. Elokuussa maailmalla julkaistu See Mystery Lights on pirun siisti paketti, joka kuljettelee venettä ehkä piirun verran kokeilevampaan suuntaan. Lopputulos kuulostaa paikoin vaikkapa Hot Chipin, Animal Collectiven ja Neon Indianin DFA:lle synnyttämältä rakkauslapselta. Erityisesti levyn avauskolmikko Ring the Bell, the Afterlife ja I'm in Love With a Ripper kuulostavat uskomattoman hyvältä ja kokonaisuuskin toimii varsin mukavasti. Hyvin iskee myös videobiisi Psychic City.
// YACHT MySpacessa
// See Mystery Lights -albumi Spotifyssa
... niin kuin nyt vaikka YACHT. Harmittelin pitkään viime keväänä Helsingin keikan missausta, varsinkin kun See a Penny Pick It Up oli jossain vaiheessa hetken aikaa se maailmanparasbiisi. Uusi tilaisuus olisi kuitenkin taas avautumassa - tällä kertaa Redrumin Misf*tsissä 15. lokakuuta. Tuonne pitäisi päästä.
Yhtye on ajankohtainen paitsi keikkailunsa, myös uuden albuminsa vuoksi. Elokuussa maailmalla julkaistu See Mystery Lights on pirun siisti paketti, joka kuljettelee venettä ehkä piirun verran kokeilevampaan suuntaan. Lopputulos kuulostaa paikoin vaikkapa Hot Chipin, Animal Collectiven ja Neon Indianin DFA:lle synnyttämältä rakkauslapselta. Erityisesti levyn avauskolmikko Ring the Bell, the Afterlife ja I'm in Love With a Ripper kuulostavat uskomattoman hyvältä ja kokonaisuuskin toimii varsin mukavasti. Hyvin iskee myös videobiisi Psychic City.
// YACHT MySpacessa
// See Mystery Lights -albumi Spotifyssa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)