26. helmikuuta 2010

Perjantai: VIVA!

Eilisilta vierähti Klubilla VIVA!-kiertueen merkeissä. Toissailtana Turussa ja tänään Helsingissä Korjaamolla (suosittelen!) vieraileva kolmen aktin porukka oli innokkaista ennakko-odotuksistakin huolimatta yllättävän kovis.

Entuudestaan vieras Norman Palm oli vähän vässykämpi versio supersuosikki Erlend Øyestä ja oikeasti aika erinomainen. Norman säesti laulua akustisella kitaralla ja joku Janne-niminen tyyppi soitteli päälle ihan erinomaisesti paria halpissynaa, aina yhtä täydellistä kellopeliä ja steel drumia. Erityisesti viimeksi mainitun en olisi ikinä uskonut voivan kuulostaa yhtä hyvältä. Aina isommaksi kasvaessaan biisit kuulostivat huiman hyvältä, mutta vastaavasti Boys Don't Cry -hissuttelucover oli ihan täydellinen. Suutrumpetit, HUH.



Malte Rettbergin Leni Riefenstahl -henkinen musiikkivideo on muuten aika täydellinen; kylmien väreiden biisi niin livenä kuin levytyksenäkin. Girls Just Wanna Have Fun olisi ollut kiva kuulla myös, nyt tuli vain dj:n toimesta levyltä.

Zebra & Snake tuli nähtyä syksyn Lostiksissa ja silloinkin jo diggailin, mutta kaksikon soitto oli kohentunut puolessa vuodessa vielä ihan huimasti. Useampi biisi toimi erinomaisesti – ja vaikka viimeinen kappale tuntui alussa vähän köppäiseltä, muuttui sekin rumpujen mukaantultua ihan tajuttoman siistiksi. Harvinaisen huonoista valoista ja mukayllättävästä väenköyhyydestä pientä harmia, näin hyvä keikka olisi ansainnut useammankin silmäparin. Tanssiakin olisi voinut.

The Colours on tullut linkattua nyt jo niin monta kertaa, että heitetäänpäs kehiin vaihteeksi Misf*ts-remiksaus. Toimii.



Joensuu 1685:n näin ekan ja ainoan kerran syksyllä samaisissa kekkereissä ja olin aika vakuuttunut. Nyt kävi kuitenkin Zebrat ja keikka oli aika lailla alusta loppuun ihan superdiggailua. Pari kappaletta venähti vähän turhan pitkäksi jumitteluksi – montaa minuuttia kun en jaksa kovin helposti ihan samaa riffi+komppi-komboa kuunnella. Pientä pop-kaavaorientoituneisuutta kun yhtyeeseen vielä saisin, niin en voisi olla enää tyytyväisempi. Näitä lähemmäs vaikkapa Velvet Undergroundin ja sen oikean the Misfitsin soundeja ja fiilistä en ole monen kuullut yltävän.



Sen verran äänekäs oli keikka, että pientä tukkoisuutta summuuta tuntui illalla korvissa olevan. Pitäisi varmaan jo aikuistua sen verran, että saisi ne tulpat ostettua. Suositteluja?

3 kommenttia:

  1. Aijai, Normania ei voi missata - mutta vakuutit nyt muistakin. Iltaa odotellessa! Korvatulppia en osaa suositella, koska olen itsekin uuvatti, joka ei niitä käytä. Paha paha.

    VastaaPoista
  2. Olin itsekin tsekkaamassa tän kun sama poppoo oli Turussa keskiviikkona. Mielenkiintoinen kokoonpano, vähän jokaisella jotakin tyyppinen. Ja tosiaan, viimeistään Joensuun aikaan kaipailin niitä korvatulppia, jotka aina unohtuu kotiin.

    Normanille en oikein syttynyt, eipä kuulu Turussakaan sitä Girls Just Wanna Have Funia, jota odotin ennakkoon kuitenkin eniten :)

    Zebra and Snaken Matti antoi kyllä niiiiin kaikkensa basson varressa, että pelkästään siitä on annettava pisteet. Hieman koominen kaksikko toi kyllä on.

    Joensuu 1685:n näin ekaa kertaa ja olihan poppoo vakuuttava, mutta niin kuin säkin, mä kaipasin vähän "pop-kaavaorientoituneisuutta"..:)

    VastaaPoista
  3. Suosittelen mitä tahansa tulppia nimimerkillä tinnitus on ikävä kaveri... Mutta Joensuu on kyllä mainio bändi, eka levy oli toissa vuoden listani kärjessä. Uusikin kelpaisi jo.

    VastaaPoista