Koitin kääntää empatiamasentuneisen tiistaini kivemmaksi Tavastialla, mutta artistivalinta ei ollut tarkoitukseen ehkä paras mahdollinen. Svarte Greinerin "akustinen doom" - eli käytännössä valitettavan tylsä ambient ei lämppärinä iskenyt sitten alkuunkaan, mutta itse Fever Ray olikin kyllä varsin mainio. Ah, mitä synkistelyä!
S/t-debyyttialbumi on soinut spotifyssani aika reippaasti alkuvuoden, mutta ihan lemppariksini ei tämä projekti vielä yllä. Kuten aiemmin hehkuttamallani Jenny Wilsonin Hardships!-levyllä, on Karinillakin rytmiikkapuoli aivan valloittavaa, mutta kokonaisuus jää paikoin vähän tylsäksi. Tavaramerkkinen lauluääni ei pääse kaikkine pitchshiftauskikkoineen täysin oikeuksiinsa ja erityisesti melodiaosastolla levy on jopa valitettavan valju. Live-esitys oli tosin aivan mainio paketti erityisesti mahtavan valopuolensa ansiosta (LASEREITA! PEILEJÄ!) ja tunnelmallisuudessaan Tavastian-keikka menikin listojeni kärkipäähän. Siltikin nautin Karinista yhä mieluummin the Knifen tai Röyksoppin uutukaisen parissa.
// Svarte Greiner MySpacessa
// Fever Ray MySpacessa
// Fever Ray -albumi Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti