Blogin viimeisten kuukausien teema on jo tässä vaiheessa aika selvä: ympyröiden sulkeutuminen. Olo on viime aikoina ollut kuin episodielokuvissa, joissa irralliset tapahtumat nivoutuvat lopussa yhteen, juuri niin kuin ne oli aina suunniteltukin.
Puolitoista vuotta sitten koin elämäni ensimmäisen – ja tähän mennessä ainoan paniikkikohtauksen. Yhdestä pienestä asiasta kasvoi päässäni niin valtava, että silmät, suu, sydän tai keuhkot eivät enää toimineet. Seisoin pikkutunneilla parvekkeella haukkomassa henkeäni ja päätin siirtää asiani seuraavaan aamuun. Yöllä en nukkunut.
Eilen illalla taas yksi ympyrä sulkeutui. Löysin itseni samasta paikasta kuin sinä seuranneena aamunakin ja kuulin sanat, jotka itse olin viimeksi haparoiden saanut ulos.
Paniikkikohtauksesta muistutti vain se, että jalat eivät tälläkään kertaa kantaneet.
Yksi uusista suosikeistani tänä vuonna on ollut Beach House. Luomoavin Flow-keikka on yhä tuoreessa muistissa ja Teen Dream -albumi on soinut sekä päässä että soittimissa tiuhaan. Tropic Thunderin astetta menevämpi remiksaus 10 Mile Stereosta vetää puoleensa hunajan lailla.
Ehkä heikot jalat kohtaavat joskus tanssilattialla tämän tahdittamina.
Ympyrät ja heikot jalat oikeissa paikoissa on niin <3 ja sinun joulukalenteri lyö mennen tullen tuon Veikkauksen raapuettavan, josta tulee ihan mitä sattuu.
VastaaPoistaTaas tulis B&S-vinkkiä, totuttuun tapaan hieman lyhyellä varoitusajalla:
VastaaPoistahttp://www.belleandsebastian.com/news/barrowland-webcast