Eletäänkö uudestaan eilisiltani? No eletään.
Huippareiden jälkisurffailuissa huomasin Crystal Castlesin toisen nimikkoalbumin ilmestyneen 3VOOR12:een kuultavaksi. Yhtyeen oli tarkoitus julkaista levy vasta kesäkuussa, mutta se vuoti onnistuneesti nettiin jo pari viikkoa sitten ja päätettiin julkaista digitaalisessa muodossa jo nyt. Ennen korkkausta päätin fiilistellä vielä parilla edellisen nimikkolevyn biisillä.
Kun yhtye paljastui esiintyvän vuoden '08 Flow'ssa, en ollut kuullut siitä vielä mitään. Ensimmäisenä raitana vastaan tullut Crimewave kuitenkin mykisti; se kuulosti samaan aikaan hirveän tutulta ja aivan käsittämättömän tuoreelta. Samoin esimerkiksi kokaiininhuuruinen Untrust Us.
Albumin makuun pääsin nopeasti, vaikka sen epätasaisuus olikin heti selkeää. Lisäksi biisien kaavamaisuus tuntui rasittavalta; toisaalta useimmissa raidoissa oli jokin huiman puoleensavetävä koukku, jonka hypnoottisessa tahdissa niskakipu oli vähintäänkin automaattinen seuraus. Toisaalta kappaleet eivät biiseinä olleet useimmiten mistään kotoisin – parilla idealla ratsastavia, tunteettomia ja ilmeettömiä jumituksia. Mutta ah, niin hyviä sellaisia.
Ylipitkän albumin alkupuoli hakee oikeasti vertaistaan – ja vaikka olo jokaisen kuuntelun jälkeen olikin oudon tyhjä, ei yhtyeen hurjasta voimasta ollut kysettäkään.
Kun nämä muutamat kappaleet oli eilen kertailtu, oli aika siirtyä uuden levyn pariin. Ennakko-odotukset olivat vähintäänkin korkealla.
Ensimmäisten kappaleiden jälkeen olo ei ollut hyvä. Fainting Spells särki ja ahdisti. Dream pop -henkinen Celestica oli aika ok, mutta heikompi kuin mikä tahansa debyytin tavisraidoista – hiteistä puhumattakaan. Celestican tavoin Doe Deerin olin kuullut jo aiemmin, eikä negatiivinen mielikuva kirkastunut tippaakaan.
Baptismista alkaen raidat rupesivat kumminkin kummasti toimimaan. Kasibittinoisen ohella vähän electroclash-henkinen Year of Silence sytytti ja unipop-henkisyys kappale kappaleelta tuntui yhtyeen tapauksessa kovinkin raikkaalta. Suffocation alkaa tavanomaisen tympeällä full on -meiningillä, mutta paljastuukin joksikin muuksi. Sama fiilis koitti useamman laulun äärellä.
Crystal Castles on vuonna 2010 yhtä hajanainen kuin vuonna 2008. Yllätyksen tarjosi kuitenkin se, että se on edelleen yhtä mielenkiintoinen. Biiseihin on löytynyt uusia puolia ja vaikka hypejuna saattoikin tiputtaa tyypit laiturille, on sopivasti kypsyneessä soundissa edelleen intoilun aihetta.
Seuranneilla kuunteluilla albumi on vielä parantunut. Jos edellinen levy oli kiinnostava paketti irrallisia raitoja, voi jälkimmäisen niputtaa huoletta samaan pinkkaan. Yllättävän kova levy.
--
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Crystal Castles - Crimewave
Valinta saattaa vaikuttaa tavanomaistakin mielikuvituksettomammalta, mutta kun ajatukset pyörivät CC:ssä, eivät muut vaihtoehdot vain tuntuneet kovin luontevilta.
Odotukset tulevan kesän Flow'ta kohtaan ovat katossaan, mutta omassa festihistoriassani on kolme kovaa aiempaa kokemusta, joista jokaisen kammetakseen saa tehdä melkoisen työn. Vuonna '08 listasta löytyi useampi huikea juttu, mutta itselle kovin keikkakokemus oli telttaillut Crystal Castles. Olin levyä kuunnellut melko tiuhaan ja ihastunut useampaan raitaan – kuten oli tehnyt yleisön edustajista useampi muukin. Rumasti viivästynyt aloitus ja vähintäänkin epäsovinnainen lavaesiintyminen aiheutti eräissä kristallivitutusta, mutta kun soitto alkoi, olin itse aivan myyty.
Crimewaven kohdalla samassa jumittavassa tahdissa hyppinyt tiivis yleisömassa vei mukanaan, enkä ole nyrkkiä hakannut ilmaan koskaan yhtä kovaa. CC-kokemus lienee aggressiivisin, siistein ja ennen kaikkea intensiivisin ikinä ja tuo Flow'n vanha, pieni teltta muistuu joka kerta mieleen kun Crimewaven kuulen. Huh edelleen.
--
// Crystal Castles MySpacessa
// Crystal Castles (II) -albumi 3VOOR12:ssa
Mulle taas toinen levy on ollut jopa mieltä avartava kokemus verrattuna ekaan. Eka levy aiheutti lähinnä vihaa juuri siksi, että se kuulosti niin raakileelta ja biisit yhden idean toistolta. Toisella levyllä on selkeämmin ihan biisejä, joissa on jopa useampia osia. Celestica ja Doe Deer olivat juuri ne biisit, mitkä saivat mut innostumaan CC:stä nyt, eikä silloin 2008. Tällä hetkellä Pap Smear, Baptism, Empathy ja Vietnam potkivat eniten.
VastaaPoistaKokeilin kuunnella ekaa levyä vähän aikaa sitten uusin korvin, mutta edelleen se kuulostaa huonolta. En saa siitä yhtään mitään irti. Toinen levy tekee kaiken niin paljon paremmin.
BTW oltiin kavereiden kanssa aika lähellä eturiviä odottamassa Crystal Castlesia, mutta päätettiin lähteä n. 45 minsan odottelun jälkeen kävelemään pois, koska täydessä teltassa alkoi olo olla aika tukala. Juuri kun päästiin teltasta ulos, niin bändi aloitti. Kavereita vitutti, mutta itsellä meni perjantai aika sumussa, joten en muista aiheesta edes suuttuneeni. :D Onneksi näin CC:n Blurin lämppärinä viime kesänä ja olivat kyllä livenä aika hurjia!
Heh, jos olisin itse kuullut CC:tä nyt ensimmäisen kerran, olisi se jäänyt ainakin ekan singlen tai avausraidan perusteella siihen paikkaan. Onneksi kovia biisejä on paljon; häiritsevästi nimetyn Pap Smearin meinasin laittaakin esimerkiksi, mutta siitä ei videota löytynyt.
VastaaPoistaHmm, jännää ettei eka levy ole vieläkään tehnyt vaikutusta. Itse diggailen siitä edelleen aika paljon, niin kuin tulikin varmaan jo selväksi.
Oi oi, tuo viime kesän keikka ei kuulosta yhtään kurjalta – eipä ihmekään ettei harmita! :)
crimewave = kesä 2008
VastaaPoista