19. huhtikuuta 2010

Maanantai: Caribou

Karibu on suomeksi peura ja swahiliksi tervetuloa. Kanadassa Caribou on tänään viidennen studioalbuminsa julkaissut Daniel Victor Snaith.

Yhden miehen yhtye on itselleni entuudestaan tuttu vain nimenä – Cariboua ennen muuten otsikolla Manitoba – mutta erinäiset keskusteluforumit ovat uudesta tulemisesta valuttaneet kuolaa jo tovin. Ja mikäpäs siinä; ennakkomaistiaisena tammikuussa ilmestynyt avausraita Odessa vakuutti itsenikin jo ensikuuntelulla. Mieletön biisi!



Mergen ja City Slangin julkaisema uusi albumi Swim löytyy paitsi Spotifysta, myös Soundcloudista – joten streamailemaan ei tarvitse mennä tällä erää 'Sparksia kauemmaksi.


Caribou - Swim (via Soundcloud)

Kokeellisen elektronisen musiikin, silkan noisen, jyräävien rumpulooppien ja indie-vaikutteiden hybridi toimii kokonaisuutena hypnotisoivasti. Swim lamaannuttaa, mutta hyvällä tavalla. Raita toisensa jälkeen pitää sen verran tehokkaasti otteessaan, että hattua olisi pakko nostaa – mikäli kuuntelulta malttaisi. Eh. Kielellisyyteen panostuskin tuottaa hankaluuksia.

Jos alkuvuoden julkaisijoista Four Tet ja Bonobo ovat kolahtaneet, saa semikokeileva ja semirentoileva tykkäilyvitja Caribousta kolmannen jäsenensä. Lempiraidaksi Odessan ohella nousevat pisin kappale Bowls ja nopeampi Leave House. Koukuttavaa, tyylikästä jumitusta.

Napataan vielä retroilumielessä muutaman vuoden vanhempi biisi; edellisen Andorra-levyn Melody Day ei kuulosta hassummalta sekään.



--

Day 01 - Your favorite song
MGMT - Time to Pretend


Perjantain postauksen kommenttiboksiin oli eksynyt Anonyymi toive kolmenkymmenen päivän biisipoimintameemistä. Tehtävä vaikutti sen verran hauskalta ja ennen kaikkea haastavalta, että lähden koittamaan.

Ensimmäinen kohta on tietysti se ihan mahdottomin. Lempibiisi! Voisin valita viisi, kymmenen tai sata, mutta yhteen puristaminen tuntuu tyystin mahdottomalta.

Vaan koitetaan. Perjantain junamatkaa kulutin uuden ja vanhan MGMT:n kanssa. Vanhempi levy on viime aikoina ollut pienemmällä kuuntelulla, mutta kun avausraita Time to Pretend taas ryhtyi kuplien soimaan, oli tunne aivan huumaava. Saattaa ihan oikeasti olla se minun lempikappaleeni ikinä. Sukupolvilaulu vähintäänkin, kuten olen aiemminkin julistanut.



--

// Caribou MySpacessa
// Swim-albumi Spotifyssa

2 kommenttia:

  1. Oi, kiva ku teet ton kolmenkymmenen päivän piisihomman. Jee. <:

    VastaaPoista
  2. Jee tosiaankin! Tänään pitäneekin kirjoitella poikkeuksellisesti toinen postaus, kun tuohon Flow-maratonin yhteyteen ei enää meemi mahtunut. :)

    VastaaPoista