Katutyttöjen paluu

Päivän postaus on kirjoittamatta ja kellossa aikaa 1:06 – selkeä tilaus laiskalle vuorokausirecapille siis.

Kotiuduin tovi sitten Klubilta, jonka Elektroniklubi jäi ainoaksi kosketuksekseni tämänvuotiseen Tampere Biennaleen – ja sekin vain kolmanneksen verran. "Kaveribändi" Lubo-Mir on tullut tutuksi työn kautta, mutta kolahtelee kovasti näin vapaa-ajallakin. Tamperelaisen Sonic Foundationin alkuvuodesta julkaisema Nine Levels on toiminut kiitettävästi ainoastaan audiaalisenakin kokemuksena, mutta keikka oli kieltämättä kova. Vaikka Lubo-Mirin instruhiphopissa pohjat ovat niissä omissakin vanhoissa suosikeissa, löytyy soundipaletista myös ilahduttavaa ajanmukaisuutta. Suomen ensimmäinen chillgaze-ilmiö kyseessä ei kuitenkaan ole, vaikka etenkin keikalla muutama kohta sinnekin saattoi viitata. Parhaiten itselleni toimivat vähän nopeampibiittiset raidat, mutta etenkin Elviksen miksailu loppusetin sekaan oli erinomaisen toimivaa. Tykkäilyt tälle.

Sain tänään tuliaisia Lontoosta, jee! Levyhyllyyn päätyi Summer Campin tuore Ghost Train -7", joka on ollut viime aikoina melkoinen obsessioraita. Silkkaa herkkua mitä suurimmissa määrin, olisinpa niin halunnut keikankin kokea.



Yhtä lailla mainio poiminta oli vinkkaamani the Stone Rosesin s/t-älppäri, jota en ole aiemmin onnistunut kokoelmiini saamaan. Kaikkien aikojen levyt top 5 -kamaa tämä, melkoisen kirkkaasti. Esimerkiksi vaikkapa (Song for My) Sugar Spun Sister, jota kuulaampaa indietä on edelleen hankala löytää.



Matkalaukun ei-minulle-suunnattua levysaalista tuli katsottua vähän kahtalaisin mielipitein – toisaalta pikkuisella kateudella ja toisaalta pohjattomalla ihastuksella. Lp:t Jónsia, the Smithsiä ja the Raveonettesia, 12" Phoenixia ja seiskat Florence + the Machinelta, samaiselta Summer Campilta ja the Drumsilta (x2!). Unohtuikohan vielä joku? Melko mahdottoman siistiä kumminkin, ihh.

Seiskakateudessa pistin tänään pientä tilausta vielä Rough Traden suuntaan, toivottavasti ennättävät vielä ensi viikonlopun Indiaaniklubiin. Sielläpä onkin sitten iso kasa uutta soiteltavaa, jei.

Printtipaitojen ylimpänä ystävänä sain kartuttaa vaatekaappiani vielä kahdella helmellä, jotka jakaisin kanssanne jos kameran omistaisin. Tarjotkaapas meikälle joku kiva digijärkkäri, niin lupaan siirtyä kokonaan päivän asuihin – ja tarjota enemmän afroa ja viiksiä kuin muut kollegani.

Oh. Huomenna Jyrockiin.

I have feelings too.