Tänään vietetään suomen kielen päivää. Jei.
Kieli on itselleni ihan valtavan tärkeä asia, niin puhutussa kuin kirjoitetussakin muodossa. Innostun hyvistä sanankäänteistä ja painan uusia ilmaisuja mieleeni aina sopivan tilaisuuden tullen. Arvostus kieltä kohtaan on peritty kotoa ja ollut aina iso osa itseäni; lukemaan minut opetettiin jo nelivuotiaana ja kirjoittamiseen rohkaistiin aina, samoin kuin kaikkeen muuhunkin luovaan ilmaisuun. Peruskoulussa ja lukiossa briljeerasin läpi kirjoitelmat, aineet ja esseet. Ylioppilaskirjoituksissa laudatur äidinkielestä oli ainoa tavoite, mikä otsikkoaineella toteutuikin – ohi aiheen menneestä aineistoaineesta tosin tuli huvittavasti i niinkö improbatur.
Kun seuraavassa opiskelupaikassa en kirjoittamaan hirveästi päässyt, ruostui kieli kuudessa vuodessa melko pahasti. Yksi blogikirjoittelun parhaista puolista onkin ollut se, että kirjoitustaito on reippaassa vuodessa vertynyt kummasti – samoin viime kevään päätös kirjoitella suomeksi englannin sijaan tuntuu tässä vaiheessa erinomaiselta. Nykyään pääsen tekemään työn puitteissa myös melko paljon copywriterin hommia, mikä sopii minulle hirmuisen hyvin.
Vaikka suomen kielestä niin hirveästi pidänkin, tahtoo sillä esitettyä musiikkia eksyä soittolistoilleni melko harvoin. Varman päälle -akselin UB:n ja SMG:n lisäksi pikaisella vilkaisulla iTunesin kolmestakymmenestä gigasta suomenkielistä tuotantoa löytyi yhdet levyt Organilta ja Murmurecordingsilta, vaikka muuten kotimaisia aktejakin listoillani on. Lienee aika tehdä poikkeuksia kaavoihin.
Tartutaanpa tänään siis Olavi Uusivirtaan ja toissapäivänä ilmestyneeseen Preeria-albumiin.
Viimeaikainen tietämättömyystrendi jatkuu tänäänkin, kun kolme aikaisempaa OU-levyä ovat itselleni tuttuja vain parin yksittäisen biisin verran. Uusi tuotos kolahtaa kuitenkin välittömästi; levyn avaava Erika on aivan älyttömän hyvä raita, joka kuulosti heti ensimmäisillä kerroilla niin tutulta. Samoin yllättää Jennin avaava aurinko aurinko plaa plaa plaa -quote.
Sama fiilis tuntuu hienossa Nukketalo palaa -singlessäkin; ensikuuntelut pakottivat tarkastamaan, onko kyseessä sittenkin lainakappale. Ehkäpä asiaan vaikuttaa se, että vokalisoinneista tulee ohuimmillaan mieleen yks Kirka. Itse kun en pop-historiaa – jonka parin vuosikymmenen takaiseen tilaan Preeria tuntuu palaavan – suomalaiselta kantilta juuri tunne, en osaa sanoa ketä ja mitä milloinkin levyllä pastissoidaan, vai viittaillaanko keneenkään. Joka tapauksessa biisinkirjoittajana Olavi Uusivirta tuntuu tämän levyn perusteella olevan nyt hirmuisen kovalla tasolla. Kappaleet ovat lähes poikkeuksetta hirveän hyviä – jo mainittujen lisäksi erityisesti Ave Maria! miellyttää hurjasti. Ehkäpä Olavi voisi nyt sitten olla se Suomen Markus Krunegård, tyylissäkin kun on kovasti jotain samaa.
Tarvinnee tutustua vielä edellisiinkin levyihin, tämä kun jätti oikein hyvän maun suuhun. Melko varaukseton suosittelu, siis. Kun enempää linkiteltävää ei levyltä löydy, napataan mukaan vielä edellisen, Minä olen hullu -albumin avausraita Löysäläisen laulu. Kova tämäkin.
Kuten aina kuuntelun ja kirjoittelun yhteydessä, pengon ahkerasti verkkoa löytääkseni aiheesta jotain kiinnostavaa linkiteltävää. En tiedä, voiko tämän perusteella vielä vetää mitään yleistyksiä suomalaisen musiikkipromootion, ajanmukaisuuden ja järjenkäytön välille, mutta Universal jumalauta nyt ihan oikeesti. Tyypeillä on hirmuisen kova levy käsissään, eikä sitä osata verkossa tuoda mitenkään esille; Olavi Uusivirralta ei löydy Facebook-fanisivua (ryhmä ei aja samaa asiaa), YouTubesta löytyy yksi video ja MySpacea on päivitelty ties milloin – eikä Twitterkään statustiheydellään varsinaisesti häikäise. Saa nähdä, koska Suomessa ymmärretään esimerkiksi musiikkiblogien potentiaali uusien juttujen levityksessä – tai herranjestas, tajuttaisiin että 'Tubea voi käyttää muuhunkin kuin musiikkivideoiden levitykseen. No mut hei onhan meillä tää widgetti! Öyh.
Preeria ansaitsisi parempaa. Kuuntelenpa vielä kerran Erikan.
// Olavi Uusivirta MySpacessa
// Preeria-albumi Spotifyssa
Hyvä pointti: Suomessa ei tosiaan ole oikein ymmärretty - ainakaan kaikkialla - verkostoitumisen tärkeyttä. Kaipa he pitävät Olavia niin tuttuna nimenä ettei moista tarvita.
VastaaPoistaNiin, piti sanoa vielä tuohon sun listaan lisäksi, että Olavin levyn markkinointi on tietyssä mielessä paitsi laiminlyöty myös ylihinnoiteltu. Siinä missä esim. Dominon ja muiden julkaisut sijoittuvat hintakategoriaan 12,90 - 15,90, jotka ovat vielä kohtuullisia hintoja, on Olavin uuden levyn hinta siinä parinkympin hujakoilla - joissain paikoissa jopa yli. Se on nykyään vaan auttamatta liikaa. Kenties tähän vaikuttaa juuri se, että kyseessä on Universal, suuri toimija.
Yhdyn molempien mielipiteisiin. Nihkeää promootiota kaikin puolin. Vai missä näitä promotaan?
VastaaPoistaVoisin kuvitella, että levybossien mielestä ei ole olemassa yhtään ns. "vakavasti" otettavaa suomalaista musiikkiblogia. Mene ja tiedä.
Komppaan vahvasti (myös kommentaareja). Ja blogisi on jälleen kerran täyttä asiaa!
VastaaPoistaKiitos kommenteista!
VastaaPoistaHmm, mielestäni tuo hinnoittelu on aika linjassa noiden isojen julkaisijoiden levyihin – ja valitettavan harvassa ainakin Tampereen levykaupoissa ovat alle 19 euron uutuudet, lähestulkoon julkaisijasta riippumatta.
Tuota mietin tosiaan myös että ehkä Olavi on nyt tosiaan niin tuttu nimi jo, ettei promoamiselle ole tarvetta. Helvetinmoinen sääli kuitenkin; erityisesti verkossa musiikin mainostaminen kun on älyttömän kustannustehokasta, eikä siinä ainakaan menetä juuri mitään.
Mutta tosiaan, jonkun Universalin silmissä en tosiaan varmaan edes haluaisi olla "vakavasti otettava" musiikkiblogi.
Samaa mieltä täälläkin.
VastaaPoistaEi voi isot levy-yhtiöt syyttää kuin itseään, että niillä menee huonosti. Ite tulee suurin osa musiikista etsittyä netistä ja yleensä harmittaa, kun ei suomalaisista artisteista meinaa löytyä mitään ellei ulkomaiset mediat ole ottaneet niitä haaviinsa.
Uusivirran hyvät haastattelut löytyy onneksi ainakin Rumbasta ja Hesarista.
Mulla on vähän sellainen kutina, että levy-yhtiöt ylipäänsä Suomessa tuntuvat edelleen pitävän perinteisiä markkinointikanavia, eli radiota ja lehtiä ainoina tarpeellisina kanavinaan promoamiseen. Kai siellä päässä ollaan ajateltu, että niiden kautta tavoitetaan ihan tarpeeksi jengiä levyn äärelle.
VastaaPoistaEn tiedä kuin mahdollista olisi ottaa yhteyttä Suomen isojen levy-yhtiöiden päähän ja pistää vaikka viestiä suomalaisten musablogien lukijamääristä. Sunkin blogi kerää varmasti ihan kiitettävästi lukijoita ja kun sen luvun kertoisi sinne päähän, niin ehkä jotain muutostakin voisi tapahtua. Tai sitten he haluavat markkinoida vain "vakavasti otettavissa" medioissa. Tiedä näitä.
Levyn on muuten tuottanut duunikaverini. Kerron terveisiä, että levystä ollaan diggailtu.
On tosiaan ihan ymmärrettävää, että semmoisilla suomalaisille markkinoille suunnatuilla artisteilla (eli siis suomenkielisillä), joilla on jo nimeä ja pari levyä alla, ei markkinointiin ole edes välttämättä tarpeen satsata hirveästi euroja. Kuitenkin itse kun vastaavasti työskentelen markkinointiviestinnän saralla ja pyörin sosiaalisessa mediassa paljon myös työn puolesta, ihmetyttää sen laiska käyttö – kyse kun ei ole tosiaan isoista panostuksista ainakaan rahallisesti, useimmiten myöskään ajallisesti. Tiedä sitten onko kyse viitsimisen vai osaamisen puutteesta, mutta parillakin hyvin hyödynnetyllä lisäkanavalla saataisiin kohdeyleisöä sitoutettua artisteihin huomattavasti nykyistä paremmin.
VastaaPoistaOngelma ei ole toki pelkästään vain kotimaisella tasolla.
Todettakoon vähän ylimielisesti, että en ole kiinnostunut tekemään levy-yhtiöiden työtä niiden puolesta. Kirjoitan edelleen niistä jutuista, joista pidän tai jotka näen kiinnostavina, enkä halua missään nimessä tarjota omaa blogiani vain yhtenä markkinointikanavana. Kirjoituksen taustalla ei ole myöskään lisähuomion kerjäys omille kirjoituksilleni tai tälle blogiskenellemme – pikemminkin vain vilpitön ihmetys.
Voisin kirjoitella aiheesta näköjään pitkät tovit ja voisin sitä jossain vaiheessa ehkä koittaakin, keskustelua tämä kun tuntuu herättävän.
Pistä diggailuviestiä ihmeessä eteenpäin!
Hieman menee off topic, mutta pakko kehua kun itse otit asian puheeksi. Blogiasi on ilo lukea paitsi mahtavan musan vuoksi, myös siksi, että käytät suomen kieltä niin hauskasti ja kekseliäästi.
VastaaPoistaJuuri tällä (vai oliko se viime?) viikolla taisin feissarissa hehkuttaa kavereille, miten hienosti käytit sanaa kevät ADJEKTIIVINA. Aivan mahtavaa - karkkia aivoille! Kiitos.
Oi, kiitos kovasti! Tuo oli ilo kuulla. :)
VastaaPoistaValitsin ehkä sananikin väärin, koska en siis tarkoittanut, että blogeja pitäisi tarjota jonain markkinointiväylänä. Eiköhän itse kukin bloginpitäjä pitäisi itseään vähän huorana, jos bloginsa tarjoaisi mainospaikaksi levy-yhtiöille. :)
VastaaPoistaTuli muuten vain mieleen, että yleensä kun lehdissä kirjoitetaan, että joltain kotimaiselta bändiltä on tulossa uusi levy ja sinkku on mennyt radiosoittoon, niin sitä ei tosiaan saa kuultavaksi mistään muualta kuin radiosta. Olavin sinkkuakin etsin Myspacesta ja Youtubesta, mutta eipä löytynyt silloin n. kuukausi sitten, kun ekat uutiset julkaisusta tuli. Spotifysta sentään sitten löytyi, mutta en aluksi edes älynnyt hakea sieltä. Tämäkin lähtee vähän mutu-tuntumalta, mutta yleensä kun maailmalla artistit aloittaa levyn promoamisensa, niin sinkkujulkaisu pamahtaa ekana joko ilmaiseksi nettilataukseksi, Myspaceen tai Youtubeen.
Aiheesta voisi tosiaan jatkaa loputtomiin.
Terveiset välitetty, suuret kiitokset käskettiin lähettää ja itseni puolesta totean, että ***** hyvä blogi jätkällä!
Heh, niinpä kyllä. :)
VastaaPoistaIhan sama ongelma oli itsellänikin tuossa sinkkujen metsästyksessä (sic). En edelleenkään ymmärrä sitä suljettuuden kulttuuria, mikä musiikin julkaisemisessa etenkin Suomessa vallitsee. Mitä sitä oikein tekisi ilman Spotifyta?
Kiitos kovasti!