Maanantai: Röyksopp

Ensimmäisen festarikokemukseni, vuoden '02 Provinssirockin suurin bändi-ihastus oli entuudestaan vain Axe-mainoksesta tuttu norjalainen Röyksopp. Jo aiemmin olin alkanut viehättymään elektronisista jutuista, mutta tuo keikka avasi silmät, korvat ja jotain muutakin vielä aiempaakin tehokkaammin. Samalla se kasvatti isoin harppauksin jo alkanutta kiinnostustani oman musiikin tekemisestä - sanoilla sanoen yksi parhaista kokemuksista tähän päivän saakka.

Debyyttialbumi Melody A.M. lienee jo moderni downtempo-klassikko; paksut rummut, mureat bassot ja loputon leijuilu pitävät yhä mainiosti otteessaan. Kakkoslevy the Understanding hyppäsi piirun verran menevämpään ja ehkä vielä valtavirtaisempaan suuntaan, mutta samat pohjavireet pysyivät edelleen mukana.

Kuten aina lempparibändieni uusia levyjä odotellessa, odotin seuraavaa julkaisua pääasiassa pelolla. Turhaan.


Viime viikolla ilmestynyt Junior on suoraa jatkumoa edellisen albumin viitoittamalle suunnalle. Se on jälleen rahtusen menevämpää ja muutamilta biiseiltään jo paikoin huolestuttavankin suoraviivaista (esimerkiksi Robynin vokalisoimaan the Girl and the Robot -biisiin en ole vieläkään ihan muodostanut lopullista suhtautumistani), mutta albumi toimii uskomattoman hienosti niin kokonaisuutena kuin osiinsa jaettunakin. Samaa herkullista soundia pienellä tuoreella twistillä, upeat laulajavierailut ja aivan käsittämättömän hyvä, söpö ja ehkä juuri laulajistakin johtuen tyttömäinen fiilis alusta loppuun asti. Paria viikkoa aiemmin en olisi sitä uskonut, mutta Junior on Torbjørnin ja Sveinin paras työ - tähän mennessä. Jos et usko, tsekkaile vaikkapa Lykke Lin täydentämä Miss It So Much.

// Röyksopp MySpacessa
// Kaikki julkaisut royksopp.comissa
// Junior-albumi Spotifyssa

Sunnuntai: Tussikerho

Tussikerho (pöydille piirtelyä, musiikkia ja kavereita) on ihana! Vielä tavanomaistakin superimmaksi tämänkertaisesta kerhosta teki se detalji, että pääsin soittelemaan ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikeasti levyjä ihmisille - ja vietinkin ehkä yhden elämäni siisteimmistä illoista. Kiitos sille, kelle kiitos kuuluu.


Levaria ei Hertasta löydy, enkä ehtinyt saamaan uutta läppäriä vielä viikonlopuksi, joten päädyin soittelemaan poimintoja viime aikoina vajavaiselta tuntuneesta cd-kokoelmastani. Setistä muodostui pääasiallisesti hetkeen tarttumisen myötä seuraavanlainen:

The Flaming Lips - Race for the Prize
Magenta Skycode - Luvher Oh Hater
KA SO RE - Shoes
Au Revoir Simone - Stars
Eero Johannes - Lipton Service Boy
Mr. Scruff - Get a Move On
Architecture In Helsinki - Frenchy, I'm Faking
Belle and Sebastian - Funny Little Frog
The Whitest Boy Alive - Golden Cage
Kings Of Convenience - I'd Rather Dance with You
Pintandwefall - Hero Sounds
Blitzen Trapper - God & Suicide
The Shins - Baby Boomerang
The Smiths - the Boy with the Torn in His Side
Editors - Fingers in the Factories
The Gentle Waves - Sisterwoman
Air - Remember

// Tussikerho MySpacessa
// Oh Man -soittolista Spotifyssa

Tiistai: Fever Ray

Koitin kääntää empatiamasentuneisen tiistaini kivemmaksi Tavastialla, mutta artistivalinta ei ollut tarkoitukseen ehkä paras mahdollinen. Svarte Greinerin "akustinen doom" - eli käytännössä valitettavan tylsä ambient ei lämppärinä iskenyt sitten alkuunkaan, mutta itse Fever Ray olikin kyllä varsin mainio. Ah, mitä synkistelyä!


S/t-debyyttialbumi on soinut spotifyssani aika reippaasti alkuvuoden, mutta ihan lemppariksini ei tämä projekti vielä yllä. Kuten aiemmin hehkuttamallani Jenny Wilsonin Hardships!-levyllä, on Karinillakin rytmiikkapuoli aivan valloittavaa, mutta kokonaisuus jää paikoin vähän tylsäksi. Tavaramerkkinen lauluääni ei pääse kaikkine pitchshiftauskikkoineen täysin oikeuksiinsa ja erityisesti melodiaosastolla levy on jopa valitettavan valju. Live-esitys oli tosin aivan mainio paketti erityisesti mahtavan valopuolensa ansiosta (LASEREITA! PEILEJÄ!) ja tunnelmallisuudessaan Tavastian-keikka menikin listojeni kärkipäähän. Siltikin nautin Karinista yhä mieluummin the Knifen tai Röyksoppin uutukaisen parissa.

// Svarte Greiner MySpacessa
// Fever Ray MySpacessa
// Fever Ray -albumi Spotifyssa

Perjantai: Regina

Männä perjantaina tuli taas koettua keikkailua, kun Klubilta löytyivät ruotsalainen Emmon ja kotimainen Regina. Melkoisen suoraviivainen Emmon ei ollut ehkä keikkakunnoltaan ihan hioutunein täysosuma, mutta jätti odottamaan jatkoa. Lämppäriksi oikein hyvä, vaikkakin biisit tuntuvat kuulostavan paremmilta levyllä. Tai siis MySpacessa, eh.


Regina sitä vastoin on livebändinä aivan erinomainen. Näin kolmikon ensimmäisen kerran vasta viime syksynä (Monsters of popissa?) ja ihastuin tuon energian määrään. Biisit ovat aivan mainioita, ja vastikään hankkimani ensimmäinen Regina-lättyni, tuore Puutarhatrilogia-nyyli on soinutkin lautasellani tiuhaan. Suosin.

// Emmon MySpacessa
// Regina MySpacessa

Jälkimmäinen krapulapäivä: Playground Love

Mitä musiikkia soitettiin Tampereen ainoan elävän pojan tupaantuliaisjuhlissa? Ihan tarkkaa kirjaa ei tullut pidettyä, mutta levylautasella tarjoilin ainakin Pop Leviä, the Shinsiä, Beach Boysia, Pintandwefallia, Gary Numania, Reginaa, Empire of the Sunia, the Smithsiä, Jenny Wilsonia, Duran Durania, Pet Shop Boysia, Micragirlsiä, MGMT:tä ja Eero Johannesta. Kivaa musiikkia kivoille ihmisille - varsin mukavaa olisi päästä pian taas jotain vastaavaa järjestelemään. Viikottainen levyilta Kuninkaankadulla, anyone?



Tupareista oli tarkoitus suunnata Klubille kuuntelemaan ruotsalaista elektropop-akti MFMB:tä, mutta harvennut joukkomme ehtikin paikalle vasta Hang the DJ!:n ajaksi. Eipä sillä etteikö kyseinen disko riemastuttaisi aina erinomaisen paljon - esimerkiksi jo etkoilla kuullun PSB-klassikko West End Girlsin muodossa. Ykkösbiisiksi jäi kuitenkin Airin iki-ihana Playground Love, jonka tahtiin oli parhautta tanssiskella kivoimman kaverin kanssa tiettävästi ekat viimeiset hitaani ikinä. Ei ole päässä soiminen sittemmin helpottanutkaan.

Maanantai: Jenny Wilson

Vuosi on alkanut useammallakin mainiolla albumilla, mutta hyvät keikkakokemukset ovat jääneet vielä vähäisiksi. Viimeisimmän semipettymyksen aiheutti Mykaboom, jonka perfoilu TTVO:n filkkaribileissä jäi valitettavan tylsäksi. Taidokasta soittoa - erityisesti basistin osalta - mutta kokonaisuus oli melkoisen mielenkiinnotonta. Sääli, noista olisi ollut kiva pitää.


Jenny Wilsonin Hardships! iskee sitä vastoin allekirjoittaneeseen kuin ne kuuluisat miljoona volttia ja toukokuiselta Tampereen-keikalta odotankin suuria. Albumin mainio rytmiikka hakee vertaistaan ja Jennyn sielukas vokalisointi on mitä mainiointa mannaa korville. Levyn ykkösbiisiksi on itselläni noussut Like A Fading Rainbow, joka on jättänyt varjoonsa myös tummasävyisen The Wooden Chair -sinkkujulkaisun. Mikä parasta, on albumi kokonaisuudessaan kuultavissa niin MySpacesta kuin Spotifystakin.

// Jenny Wilson MySpacessa
// Hardships! -albumi Spotifyssa