Kiirastorstai: Pintandwefall

Kiirastorstainen Klubi oli aika lailla ääriään myöten täynnä, mutta oli vaikeaa sanoa, johtuiko se Pintandwefallin tytsyistä, Hang the DJ! -klubista vai puoliltaöin alkaneista tummista tunneista. Joka tapauksessa meno oli kohdillaan, vaikkakin lämppärinä esiintynyt On Volcano jaksaa itseäni joka kerta omaperäisyyden puutteellaan ja tasapaksuudellaan tympäistä yhtä paljon. Suhteellisen kiinnostavat Credit ja Electrorate olivatkin harmillisesti peruneet, mutta onneksi on Pintit!


Pintandwefallin esikoisalbumi on jo ihan henkilökohtainen klassikko, mutta vähän monipuolisempaan kakkoseen menikin sitten jo enemmän aikaa päästä sisälle. Ei turhaan, sillä kyseessä on ihan erinomaisen kova lätty. Livenä yhtye on kaiken hypettämisenikin arvoinen ja tällä kertaa se ihkuinkin pinttari oli hyvällä fiiliksellä. Alan olemaan itse jo jäävi arvostelemaan, mutta kovasti tuntuu yhtye paranevan aina vaan keikka toisensa jälkeen. Seuraava kokemus tullee olemaan viimeistään Flow'ssa, mutta veikkaan pääseväni pienemmällä odottelulla.

// Pintandwefall MySpacessa
// On Volcano MySpacessa

Horrosviikonloppu: Aavikko ja levymessut

Hei sie. Horroksentäyteinen viikonloppuni sujui jälleen aktiivisesti musiikin parissa. Perjantain pikaisten levyostosten (jo viimeksi hehkuttamani Röyksoppin Junior LP ja Digitaalimiesten Kivi / Ihmisundulaatti 7'') suuntasin Klubin triplakeikalle (samaiset Digitaalimiehet, Cleaning Women ja Aavikko) . Lauantaina taas löysin itseni Pakkahuoneelta levymessuilta.

Digitaalimiesten riisuttu rouheus puraisi itseeni kovin kovasti - seiska jätti soundeiltaan vielä ehkä aavistuksen kylmäksi, mutta livevedot olivatkin aivan mainiota tykittelyä. Digggg. Cleaning Women oli tullut nähtyä edellisen kerran aika lailla vuotta aiemmin ja ennakko-odotukset olivat aika alhaisella, mutta tällä kertaa soitto upposi itseeni kumminkin huomattavasti paremmin ja muutamat biisit saivat uudet pillifarkut vatkaamaan kovinkin tehokkaasti. Jos yhtye itsessään rasittaakin välillä itsetarkoituksellisella erikoisuudentavoittelullaan, tuntuu pinnan alta kuitenkin löytyvän nippu oikein hyviä kappaleita.


Aavikko puolestaan olikin ihan mahtavuutta. Aiemmat kokemukseni yhtyeestä ovat rajoittuneet lähinnä kuuntelusessioihin kaverin luona, mutta livenä paketti oli hirmuisen vakuuttava. Yksinkertaisesti todella upeaa soittoa. Hetkittäin esitys painui liiaksi jumittavaan kraut-meininkiin, mutta kokonaisuudessaan keikka oli aivan loistelias.

Purin pienessä krapulassa läpi myös levymessut, jotka osoittautuivatkin mainioksi tapahtumaksi. Matkaan tarttui yhteensä seitsemän nyyliä, joista erityisesti Joni Mitchellistä ilahduin kovasti. Ostokset siis:

Joni Mitchell - Blue LP
Skalpel - s/t LP
Madlib - Shades of Blue LP
Gary Numan - Telekon LP
the Go! Team - Thunder, Lightning, Strike LP
Dead Kennedys - Give Me Convenience or Give Me Death LP
the Kills - No Wow

Sunnuntai menikin sitten olohuoneen lattialla maaten, näitä kuunnellen ja kattoon tuijottaen.

// Digitaalimiehet MySpacessa
// Cleaning Women MySpacessa
// Aavikko MySpacessa