Keskiviikko: Dan Black

Niinhän siinä taas kävi. Odottelin jälleen viikkotolkulla ennen kuin rohkenin tutustumista yrittää - ja kun sen vihdoin uskalsi tehdä niin sitten siihen ihastuikin aika helposti.

Niin, Dan Blackiin siis.

Linkkailin mainion Symphonies-biisin jo perjantaivideona ja sittemmin olen myöhäisherännäisenä tahkonnut heinäkuussa julkaistua ((un))-albumia vähän joka välissä. Vaikka kokonaisuus kalpenee tässäkin huikean avausraidan jälkeen ja alkupuolisko on selkeästi loppua vahvempi, on debyytti varsin miellyttävä tapaus. Elektroniset sävyt ja tuore rytmi-ilmaisu yhdistyvät melko selkeisiin hatunnostoihin kohti sitä ihka ensimmäistä ihastustani, 90-luvun britpop-aaltoa (ei tarvinne olla kummoinen nancydrew yhdistääkseen Symphoniesia Verven Bittersweet Symphonyyn) - enkä vain osaa olla tästä pitämättä. Symphonies on se ehdottomin indie-anthem vuosimallia '09, mutta useampi muukin mainioksi yltyvä raita löytyy; U + Me =, Ecstasy, Alone ja Yours ennen muita.



Stopmotionsydän.



Silkkaa tykkäystä.

// Dan Black MySpacessa

Ah, meinasin unohtaa Passion Pitin loistavan remiksauksen Symphoniesista. Kuuntele sekin.

Maanantai: Washed Out

Dreamwave, chillgaze ja no-fi ovat paitsi älyttömimpiä genrenimityksiä, myös juttuja joista pidän tällä hetkellä suunnattoman paljon. Neon Indiania hehkutan hurmioissani jokaiselle vastaantulijalle, Emil & Friends toimii samaten ja Memory Tapes / Memory Cassette -projektit ovat aivan käsittämättömän herkullisia. Muista lisää joskus myöhemmin, tänään on Washed Outin vuoro.



Last.fm:ssä kokonaan kuultavissa oleva Life of Leisure -EP saattaa hyvinkin olla ihka ensimmäinen oikea kasettijulkaisu, jonka tulen ikinä ostamaan. Feel It All Around -biisi tuo jotenkin mieleen kotimaisen Aphilas-kaksikon, oijoi. Diggailen.

Tänään oli vähän rasittava, ahdistava, masentava, ikävä ja muuten vaan tympeä päivä. Kun täällä viimeksi pyysin hyviä käänteitä, ilmestyi niitä heti pikapuoliin useampia. Ehkäpä sama toimisi uudestaankin. Hyviä käänteitä?

// Washed Out MySpacessa
// Life of Leisure -EP Last.fm:ssä

Perjantaivideoita pt. 2

Perjantai on jälleen videopäivä - eli olen taas liian laiska kirjoittamaan. Tässä mainioita tuttavuuksia tältä viikolta.

Dan Black - Symphonies


St. Vincent - Marrow


the Phenomenal Handclap Band - You'll Disappear


Bombay Bicycle Club - Magnet


Girls - Lust for Life

Torstai: the Golden Filter

Blogit ovat hauskoja. Vielä hauskempia ovat kuitenkin blogifeedeistä niitä kaikkein kuumimpia juttuja parsivat sivustot - siis Hypem ja We Are Hunted nyt päällimmäisinä. Kuumien bändien uudet biisit leviävät niin älyttömän tehokkaasti; yhtenä päivänä se entuudestaan tuntematon tai hiljaiseloon vaipunut artisti keikkuukin taas haetuimpien kärjessä ja parin päivän selaustauon jälkeen on koko kasti taas vaihtunutkin. Juuri nyt pidän tästä hektisyydestä.

Ja juuri nyt pidän the Golden Filteristä. Newyorkilaiseen tyttö + poika -kaksikkoon tykästyin jo kesällä ja taisin hienoa Solid Gold -biisiä jossain setissäkin koitella soitella. Simppeliä, tyylikästä popdiskohouseilua.



Blogilistojen etsityimmäksi the Golden Filter pääsi taas pari päivää sitten uudella Thunderbird -biisillään. Melko lailla samaa kaavaa edellisen kanssa noudattava biisi ei ole lainkaan hassumpi.



Ehdottomasti testaamisen arvoisia ovat myös mainio Favourite Things (tosin mikä tahansa Sound of Music -viittailu tekee meikästä sulaa vahaa), toimiva Empire of the Sun -remiksailu We Are the People, näppärä Peter Bjorn and John -versiointi Lay It Down ja samanmoinen vielä vaikkapa Cut Copyn Far Awaysta. Tunnistettava, tyylitietoinen soundi iskee.

Tyylitietoista soundia olin mukana kuulostelemassa myös eilen Klubilla. Jälkimmäisenä (edeltänyt Shannon Rowley oli aika epäkiinnostavaa) soitellut Heroin and Your Veins oli oivallisen elokuvallista rautalankahurmeilua. Tykkäsin aika kovasti. Yleisön pyynnöstä videovalinnaksi the Trigger - tosin en nyt yhtään tiedä soiko tämä eilen, kun biisit olivat poikkeuksetta itselleni entuudestaan tuntemattomia. Ehkä. Hyvä kuitenkin, niinkö keikkakin.



// the Golden Filter MySpacessa
// Solid Gold -sinkku Spotifyssa
// Heroin and Your Veins MySpacessa

Keskiviikko: Mew

Tykkään uudestakin Mew'stä. Introducing Palace Playersin video on älyttömän hieno. Siinä on lasereita.



Eipä tässä muuta.

// Mew MySpacessa
// No More Stories Are Told Today I'm Sorry They Washed Away No More Stories the World Is Grey I'm Tired Let's Wash Away -albumi Spotifyssa

Tiistai: the Pains of Being Pure at Heart

Ihastuin newyorkilaiseen the Pains of Being Pure at Heart -yhtyeeseen jo viime keväänä ja ennätin nyylinkin pian Stupidosta poistamaan, mutta blogautus on jäänyt vielä tekemättä. Ehkä siksi, ettei mainiota s/t-debyyttiä ole löytynyt verkosta muille kuultavaksi. Ilmeisesti uuden EP:n julkaisun myötä esikoinen on kuitenkin Spotifyhin ilmestynyt ja viideskymmenes postaukseni olkoon sitten tästä.

Jossain tween, shoegazingin ja dream popin välimaastossa kulkevaa pitkäsoittoa vaivaa tietty tasapaksuus ja useammat biisit kuulostavat turhankin kovasti valokopioilta toisistaan. Erinomaisia biisejä löytyy kuitenkin useita, Come Saturday, Everything With You ja This Love Is Fucking Right! nyt päällimmäisinä esimerkkeinä. Kokonaisuus on kaunis, meluisa ja mukavan melodramaattinen, kuten jo vaikka yhtyeen nimestäkin voi päätellä.

TJEU-videona älppäriltä Young Adult Friction, jonka ohjaaja Art Boonparn esittelee: "If Winona Ryder's character in Beetle Juice got her hands on a super 8 camera and her favorite band, it might turn out something like this." Siis ihhhhhh!



Jos esikoinen tuntui paikoin hieman turhan itseääntoistavalta ja liiankin meluisalta, on tänään julkaistu Higher Than the Stars EP huomattavasti helpompaa - ja kuulostaakin erinomaisen hyvältä. Jotain tiettyä kypsymistä soundissa on selkeästi tapahtunut ja erityisesti liukumista juuri sinne päiväunipopin suuntaan. Viiden raidan kokonaisuus onkin hirmuisen mainio ja Saint Etienne Visits Lord Spank -remiksaus otsikkobiisistäkin kaikessa yllättävyydessään melkoisen toimiva päätös. Alkuperäinen versio itsessään on popmusiikkia aika lailla näteimmillään.



Molempia levyjä suosittelen suurimmin. This band is fucking right!

// the Pains of Being Pure at Heart MySpacessa
// the Pains of Being Pure at Heart -albumi Spotifyssa

Maanantai: Hockey

Kivat bändit ja kivat levyt ovat... no, kivoja. Tässä yksi semmoinen.

Oregonilainen Hockey toi Mind Chaos -debyyttinsä ilmoille männä viikolla. Suhteellisen reipasta indierokkailua, tietynlaista the Rapturen diskohenkeäkin ehkä. Eikä öhanin Two Door Cinema Clubkaan ihan järkyttävän kaukana liene. Kokonaisuus ei ole mieletön, mutta kiva kumminkin - ja pari oikein herkullistakin biisiä lätyltä löytyy, kuten vaikkapa edellisessä dj-setissänikin piipahtanut Learn to Lose.



Mutta nyt Huipparit, hih.

// Hockey MySpacessa
// Mind Chaos -albumi Spotifyssa

Sunnuntaisuus

Loppuviikko on ollut sen verran tapahtumantäyteinen, että kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle. Täyteinen, as in keskiviikon Naamat Rumassa, torstain ylisiisti Guerrilla Lighting, perjantain Indiaaniklubi ja lauantaiset designtori ja Off the Hook.

Inkkareissa soiteltiin jazzyhtye Nosteen yhteydessä hieman vanhempaa ja uudempaa jaskaa, mutta loppua kohden pääsin toitottelemaan onneksi myös noita vielä enempi omia juttujani.

Meikän jazzit:

the Stance Brothers - Pick'n'Roll
Soulphiction - Love Thang
Guru - Loungin' (feat. Donald Byrd)
the Quantic Soul Orchestra - Walking Through Tomorrow (Super 8, Part 3)
Art Blakey - Moon River
the Five Corners Quintet - Skinny Dipping
Carola & Heikki Sarmanto Trio - Work Song
Teddy Rok Seven - Askaa!
Jukka Eskola - Chip'n'Charge
Micatone - Nomad (Radio Citizen Mix)
Nicole Willis & the Soul Investigators - Holdin' On
Clara Hill - Just Paradise
Freddie Hubbard - Arietis
Dego & Kaidi Tatham - Come With Me

Meikän muut:

Sporto Kantès - Whistle
Camera Obscura - Lloyd, I'm Ready to Be Heartbroken
Jens Lekman - the Opposite of Hallelujah
Hockey - Learn to Lose
the Big Pink - Dominos
Band of Skulls - Death by Diamonds And Pearls
the xx - Crystalised
the Shins - Know Your Onion!
Two Door Cinema Club - Something Good Can Work
le Bataillon des Fous - I'm Ready to Love You
M83 - Graveyard Girl
the Sound of Arrows - M.A.G.I.C.

Sen verran myöhään nuo jatsarit aloittivat ja pitkään soittivat, että harmittavan lyhyeksi jäi tuo muu-osioni. Ensi kerralla soitellaankin sitten vinyylejä, jei.

Olen hyödynnellyt viime päivinä kirjastoa aika pitkästä aikaa. Musiikkiosastolta bongasin muiden muassa Naïven mukavan 2008-kokoelman Un Hexagone Pop Multicolore. Jottei sunnuntaisuus jää vain tekstuaaliseksi, poimitaan tähän vielä tuo indie-soittolistani avannut Sporto Kantès -tuttavuus. Aika hyvä.



Vaikka viikko olikin pitkästä aikaa oikeinkin kiva, on jotenkin vähän äh olo. Tunnun taas onnistuvan tekemään kaikista helpoista asioista vaikeita ja vaikeista mahdottomia.

// Indiaaniklubi #4 / Oh Man Spotifyssa

Keskiviikko: the Sound of Arrows

Luulin löytäneeni eilen jotain upouutta, mutta ilmeisesti tämä onkin ollut ainakin NME:n tiedossa jo tovin. Niin mieletöntä kumminkin.

Gävleläinen the Sound of Arrows on häpeilemättömän ihanaa popmusiikkia. Se on vähän kuin Pet Shop Boys + Empire of the Sun, mutta = vielä vähän enemmän. EotS:iin yhdistää paitsi soundimaailma, myös vahvasti fantasiahenkinen visuaalisuus, joka videoissakin on upean ylitsepursuavaa. The Sound of Arrows on paitsi uskomatonta korva-, myös silmäkarkkia.





Yksi tämän syksyn tulevista lemppareista, ehdottomasti. Supermukavan Labradorin julkaisemaa pitkäsoittoakin pitäisi jossain vaiheessa ilmestyä.

Tänään Naamat!

// the Sound of Arrows MySpacessa
// the Sound of Arrows the Hype Machinessa

Tiistai: Noah and the Whale

Tiistai on folkia täynnä.

Noah and the Whalen elokuun viimeisenä päivänä julkaistu the First Day of Spring -albumi on hissuttelua, yksinkertaisia biisejä ja täyteläisiä sovituksia. Toimii aika hyvin. Nätti Blue Skies on kiinnitelty lyhytelokuvamaiseksi musiikkivideoksi:



Kiva albumi, vaikka edelliseltä irronneen 5 Years Timen kaltaisia täydellisyyksiä ei mukana ihan olekaan. Ja ah, pohjatonta arvostusta sille, joka ekana keksii keneen ohjaajaan tässä videossa niin hanakasti viittailtiin (tehtiinhän sitä toki tuossa uudemmassakin):



Folkvideotrilogian päätöksenä vielä maanmainion Grizzly Bearin uusi video. Samaa hämärähköä fiilistä kuin ennenkin - ja stop motion -elementit ovat aina yhtä sydän, tietty.



Sic transit gloria.

// Noah and the Whale MySpacessa
// the First Day of Spring -albumi Spotifyssa

Sunnuntai: the Postmarks

Mie oon aika ihastunu.

Last.fm:n suositteluengine osoitti taas kykynsä, kun etusivulle oli ilmestynyt yhtye, jonka som liknareissa näkyi Camera Obscura, Au Revoir Simone ja tällä viikolla tehokuuntelemani God Help the Girl. The Postmarks ei ollut entuudestaan tuttu, eikä tuotantoa löytynyt Spotifystakaan - joten tajunnan sai räjäyttää sitten Hypem.



Floridalainen the Postmarks kumartaa kauniisti 60-luvun popin puoleen. Kappaleet kuulostavat kuin Burt Bacharachin parhaimmilta sävellyksiltä, Stuart Murdochin komeimmilta sovituksilta sekä Isobel ja Tracyanne Campbellin ihanimmilta esityksiltä. Soundit ovat herkullisen isoja ja biisit kaikessa yksikertaisuudessaan aika lailla täydellisiä. Pari viikkoa sitten julkaistu kakkosstudioalbumi Memoirs at the End of the World sisältää paikoin myös elektronisia elementtejä, joihin totuttelu tässä yhteydessä tuntuu vievän vähän enemmän aikaa. Kaikki kuulostaa kuitenkin uskomattoman hyvältä.

The Postmarks on tämän viikonlopun nätein päiväuni, toivottoman romantikon syyssoundtrack.

// The Postmarks MySpacessa
// The Postmarks Hype Machinessa

Lauvvantai: YACHT

Kuskasin kirjastosta kotiin tänään kasat luettavaa, katseltavaa, kuunneltavaa, sämplättävää - ja soitettavaa. Indiaaniklubilla hyöritään ensi perjantaina jonkin jazz-porukan ohessa ja jotain samansuuntaista toivottiin keikkaa ennen + jälkeenkin kuultavan. Oma jazz-tuntemukseni rajoittuu turhan pitkälti legendaariseen Blue Noteen, uuteen suomalaiseen tuotantoon ja siihen nu-etuliitteiseen materiaaliin, mutta eiköhän noidenkin pohjalta ainakin muutama tovi soittelua aikaan saada. Loppuillasta soittelen sitten muutakin, uusia kiinnostavia artisteja ja julkaisuja kun tuntuu löytyvän taas ihan päivittäin.

... niin kuin nyt vaikka YACHT. Harmittelin pitkään viime keväänä Helsingin keikan missausta, varsinkin kun See a Penny Pick It Up oli jossain vaiheessa hetken aikaa se maailmanparasbiisi. Uusi tilaisuus olisi kuitenkin taas avautumassa - tällä kertaa Redrumin Misf*tsissä 15. lokakuuta. Tuonne pitäisi päästä.

Yhtye on ajankohtainen paitsi keikkailunsa, myös uuden albuminsa vuoksi. Elokuussa maailmalla julkaistu See Mystery Lights on pirun siisti paketti, joka kuljettelee venettä ehkä piirun verran kokeilevampaan suuntaan. Lopputulos kuulostaa paikoin vaikkapa Hot Chipin, Animal Collectiven ja Neon Indianin DFA:lle synnyttämältä rakkauslapselta. Erityisesti levyn avauskolmikko Ring the Bell, the Afterlife ja I'm in Love With a Ripper kuulostavat uskomattoman hyvältä ja kokonaisuuskin toimii varsin mukavasti. Hyvin iskee myös videobiisi Psychic City.



// YACHT MySpacessa
// See Mystery Lights -albumi Spotifyssa

Perjantaivideoita

Istuskelen tuopin - ja läppärin - ääressä mbarissa Helsingissä. Perjantai-iltapäivän kunniaksi hyvää musiikkia, s'il vous plaît.

Gloves - Too Much to Dream:


Database vs. French Horn Rebellion - Beaches and Friends (the Twelves Remix):


O.Children - Dead Disco Dancer:


Upouusi Fever Ray - Seven:


... ja vielä vaikkapa iki-ihana suosikki, the Avalanches - Since I Left You:


Hyvää viikonloppua!

Torstai: the xx

Loppukesän blogihypetetyin bändi on ollut eittämättä lontoolainen the xx. Nelikon soundissa yhdistyvät 80-luvun synkeähkö shoegazing ja tuoreet sykkivät rytmit - lopputulos on paikoin äärimmäisen herkullista ja esimerkiksi hyvinkin lähellä modernia versiota Jesus and Mary Chainista. Elokuussa julkaistulla s/t-debyyttialbumilla on useita mainioita hetkiä, mutta kokonaisuuteen en ole ehtinyt aivan täysin rakastumaan; se vaatii tällä kertaa ehkä vielä muutaman lisäkuuntelun. Mainion Crystalized-hitin lisäksi kaikkein koviten ovat tähän mennessä iskeneet Intro ja VCR. Tämänkin palaisi halusta lavalla nähdä.



Kävin eilen Sampparovaarin kanssa katsastamassa Jim Jarmuschin Dead Man -leffan. Jarmusch-tuntemukseni ei ole ollut ihan kohdillaan - aiemmin tiesin vain mainion Broken Flowersin. Kesällä näin kuitenkin vihdoin Coffee & Cigarettesin, josta pidin hurjasti ja Dead Man osui mukavasti samaan suuntaan. Mustaa, tyylikästä ja paikoin sopivan häiritsevää ja hauskaa. Neil Youngin riisuttu OST toimi sekin komeasti.

Loppuillaksi ennätin vielä Doriksen Pretty in Pop -klubille, jossa soiteltiin mainioita biisejä jonkinasteisella John Hugheskin tykkäis -teemalla. Paljon hyvää tulikin, kivaa oli.

// the xx MySpacessa
// xx-albumi Spotifyssa

090909: God Help the Girl

Lemppareita ja maailman parhaita tulee ja menee, mutta se ihan suosikkisuosikkiyhtyeeni on ollut viimeiset pari vuotta twee-ihanuus Belle and Sebastian. Erityisesti aikaväli syksystä 2007 syksyyn 2008 oli aika pakkomielteistä kuuntelua, todisteena tästä vaikkapa Last.fm-listaukseni. Viime aikoina kuuntelumäärät ovat olleet inhimillisempiä, mutta mainioihin albumeihin tulee palattua säännöllisesti. Toivon kovasti että pääsen yhtyeen vielä joskus livenä näkemään - ainakin kotisivujen Q&A:ssa Stevie sanoi yhtyeen levyttävän uutta materiaalia loppuvuodesta.

Nokkamies Stuart Murdoch on paininut tänä vuonna kuitenkin erityisesti sivuprojektinsa kanssa. God Help the Girl on ensi vuonna kuvattava musikaalielokuva, jonka soundtrack on julkaistu jo kesän puolella. Albumilta löytyy kaksi B&S-coveria (Act of the Apostle ja Funny Little Frog), kasa uusia Murdochin kappaleita ja yksi Stevie Jackson -biisi.



Coverit kalpenevat alkuperäisille melko ikävästi, mutta muutama muu kappale toimii mainiosti. The Divine Comedyn Neil Hannonin feattaama Perfection as a Hipster on komea ja Come Monday Night suorastaan jumalainen. Kokonaisuus on nätti, vaikka jääkin lopulta valitettavan tylsäksi. Biiseissä on ainesta ja sovituksissakin ihan ok fiilis - mutta koko ajan nämä toivoo kuulevansa niiden oikeiden tyyppien esittämänä. Albumi jättää odottamaan sitä uutta B&S-materiaalia, taidot kun eivät ole näemmä mihinkään kadonneet.

// God Help the Girl MySpacessa
// God Help the Girl -soundtrack Spotifyssa

Tiistai: Two Door Cinema Club

Jei, taas uusi mainio löytö - joskin näkyykin olleen julkaistu jo keväällä - ja jälleen erinomainen julkaisu Kitsunélta. Pohjois-Irlantilainen Two Door Cinema Club seikkailee tämäkin jossain elektronissävytteisen indien (tai alteronican) viidakossa. Sinkun avausraita Something Good Can Work on jo varsin mainiota Phoenixesquea, mutta jälkimmäinen Do You Want It All on aivan käsittämättömän tarttuva, raikas ja toimiva paketti. Ehkäpä se innostavin biisi ihan just nyt. Fanitan hurjimmin!



Airin uutta tulemista hehkutin jo aiemmin ja nyt lokakuussa ilmetyvältä uudelta Love 2 -albumilta irroitettu Sing Sang Sung on tullut julki. SSS kuulostaa ehkä enemmän Airin Darkel- / Jean-Benoît Dunckel -puoliskolta ja tuntuu saaneen paikoin aika ristiriitaista vastaanottoa. Itse pidän raidasta kovasti ja odotukset tulevaa albumia kohtaan kasvavat taas hurjasti. Toivottavasti jostain löytäisin vielä vähän rahaa joulukuiseen Kaapelitehtaan-keikkaankin - se olisi aika jei myöskin.

// Two Door Cinema Club MySpacessa

Maanantai: Without You

Kaikista kuluvan vuoden musiikkilöydöistä yksi mieluisimmista on ollut aussiduo Empire of the Sun. Vaikka Walking on a Dream -albumi onkin biisijärjestyksensä vuoksi kokonaisuutena epätasainen (aika lailla identtisesti MGMT:n Oracular Spectacularin tapaan), on sillä muutama melkoisen täydellinen biisi. Uusi videoirroitushidastelu Without You on visuaalisesti sopivasti samassa linjassa edellisten kanssa. Ultratyylikästä tai roskaa - tai molempia. Toimii kuitenkin taas hienosti.

Vknlpp: Monsters of Pop ja häät

Ts. aktiiviviikonloppu pt 2 takana. Perjantai meni sujuvasti ensin häävaatteita ostellessa (puvuttomuudesta huolimatta - tai juuri siksi - onnistuin näyttämään aika poikkeuksellisen siistiltä) ja sitten Monsters of Poppaillessa Telakalla ja Klubilla.


Telakan tarjonnan avasi Mesmer, jonka yhteydessä käytettävä "pohjoismaisen indiekentän parhaiten varjeltu salaisuus" ei lunastanut koko odotuksia, mutta toimi silti ihan mukavasti. Tyyli vaiheili alun shoegazingeistä tiettyyn psykedeliaan ja päättyi jo jonkinasteiseen coreen, mutta tarjosi ainakin erittäin intensiivisen tuokion. Soundimaailma jäi ehkä turhan paljon ison äänivallin varaan, mutta fiilis ja eläytyminen oli tosiaan kiitettävällä tasolla. Kakkosena esiintynyt Manna tarjosi Joensuu-Mikon avustuksella melko kivuttoman jatkumon, sillä alku tästäkin oli jonkinasteista kenkiintuijottelua - joskin loppua kohden anti muuttuikin enemmän laulaja-lauluntekijä -suuntaan. Ihan ok keikka tämäkin. Varsin mainio ylläri olikin kuitenkin the Rollstons, jolle voisi ensikokemuksen perusteella luovuttaa rohkeasti jo jonkinasteista Suomen Shins- tai Vampire Weekend -viittaa. Erittäin toimivaa ja sympaattista indieilyä, äänimaailmakin toimi oikein kivasti. Tyypit ovat näemmä julkaisseet juuri neljännen (!) studiolättynsä, en oikein tajua miten tämä on nimeä lukuunottamatta aiemmin mennyt itseltäni tyystin ohi.

Klubilla ensimmäisenä soitteli kevään katkeransuloisenkuuluisissa tupareissani missaamamme MFMB, joka tietystä epätasaisuudestaan huolimatta oli varsin vakuuttava porukka. Erityisesti alun ja keskivaiheen pienehkö laahaus unohtui tehokkaasti muutaman viimeisen biisin aikana, ja yhtyeen räväkkä elektroindie toimikin parhaiten siirtyessään paikoin kovinkin ärhäkäksi tanssipunkiksi. Tykkäsin, haluan nähdä toistekin. Kauan odottamani Magenta Skycode puolestaan jätti aktinsa lyhyen keston vuoksi pienoisen pettymyksen, mutta itse soitto olikin sitten aika mahtavaa. Kun setti alkoi vielä Luvher Oh Haterilla, joka nyt vaan on se biisi ja uudetkin toimivat naiskuorosta huolimatta aika lupaavasti, oli kokemus jo aika elämys. Onneksi projekti on uuden tulevan levyn myötä ilmeisesti taas aktivoitumassa. Kevään kovimman obsessionimikkobiisin esittäjä Those Dancing Days tosiaan harmittavasti joutui perumaan ja tilalle jollain hämärällä logiikalla pestattu Rättö & Lehtisalo oli sitä mitä on tullut nähtyä aiemminkin, tänä kesänä vielä pariin otteeseen Röyhkän kanssa. Ihan hauskaa, mutta ei nyt missään määrin oma juttuni. Aika puuduttavia hevilopetuksia, mieli teki lähteä jo aika moneen kertaan kesken viimeisten lopettelujen.

Lauantain popit jouduin tosiaan valitettavasti passaamaan (oliko siellä siistiä?), kun siirryin Lahteen / Hollolaan saattamaan Mikkoa ja Veeraa vihille. Kun en aiemmin ole häissä poikennut ja kyseinen pariskunta on niitä yhteensopivimpia tuntemiani, oli koko tilaisuus aika ihana - ja kirkko-osuus lievistä Jumalallergioista välittämättä melkoisen koskettava. Hääjuhlassa soittelin ohjelmien ja pakollisten valssien (vaikka itse hää- oli tietysti älyttömän kaunis) välissä nelisen tuntia söpöily- & kivailumusiikkia. Piakkoin pitäisi kasailla nuo parille vielä fyysiC:n muotoon jälkifiilistelyjä varten.

Sen verran myöhään pääsin Lahdesta junailemaan, että Valon sunnuntaibrunssi Indiaaniklubilisukkeilla jäi harmittavasti väliin. Seuraavan kerran soittelemaan pääsen kuitenkin taas jo vajaan parin viikon kuluttua, kivvaa.

Torstai: How I Met Your Mother

Olen ollut pienen ikäni komediasarjojen suurkuluttaja, mutta tänä kesänä olen palannut taas hirmuisiin katselumaratoneihin. Officen tuhottomista tankkauksista aiemmin jo mainitsinkin, mutta muitakin juttuja olen kesäöihini löytänyt; ainakin Curb Your Enthusiasm, Black Books, Flight of the Conchords, Parks and Recreations, Extras ja the Mighty Boosh ovat kaikki olleet katselulistalla - osa jo ties monettako kertaa. Jenkki-Officen jälkeen parhaimmaksi uudeksi löydöksi on kuitenkin osoittautunut yllättäen How I Met Your Mother.

Parin suosittelun jälkeen intouduin vihdoin HIMYM:ia (jos your kirjotettais ur niin sithän se ois HI MUM!) katsomaan, tosin aluksi aika skeptisellä asenteella. Enkä tätä itse uusiksi Frendeiksi luonnehtisikaan - onneksi, sillä HIMYM on jotain paljon parempaa. Dialogi on parhaimmillaan erinomaisen nokkelaa ja hahmot sympaattisia, joskaan eivät aivan samalla inhimillisyyden tasolla Officen kanssa pääsekään. Hahmojen asenteisiin on kuitenkin tässäkin melko helppo samaistua isommissakin määrin ja elävän elämän vastineita ei ole vaikea löytää. Parasta sarjassa on kuitenkin juonen jatkuva eteneminen ja kehittyminen - ja lisäksi uusissa jaksoissa tehdään jatkuvasti pieniä viittauksia vanhoihin. Aktiivinen katsoja palkitaan toistuvilla nauruilla ja jopa tietynasteisilla sisäpiirivitseillä.

Oikeasti hyvä - siispä suosittelen.

Monsters of Pop alkaa tänään myös, mutta joudun tyytymään festareissa vain perjantaihin - silloin tosin sekä Telakan että Klubin tarjontaan. Telakka oli suunnitelmissa tänäänkin, mutta oli ehtinyt ilmeisesti loppuunmyymään, toivottavasti huomenna ei ole sama tilanne. Lauantain taas joudun häävisitoinnin takia skippailemaan. Pahus - mikseivät ihmiset suunnittele naimisiinmenojaan keikkakalenterien mukaan?

Tiistai: Humanthesizer

Taisin aiemmin jo muistaa sanoa Calvin Harrisin olevan siistein tyyppi ikinä - ja tässä todistuskappale n: Humanthesizer. Ah.



Ja kippas kappas, bongasin Röyksoppin sivuilta kutsun remiksailemaan kilpaa Junior-lätyn Tricky Tricky -biisiä, enkä oikein malta odottaa että pääsen Karinin vokaaleja leikkelemään. Jei.

Ja Helmikin vielä, huh. Hyvä juttu.