Loppukesän blogihypetetyin bändi on ollut eittämättä lontoolainen the xx. Nelikon soundissa yhdistyvät 80-luvun synkeähkö shoegazing ja tuoreet sykkivät rytmit - lopputulos on paikoin äärimmäisen herkullista ja esimerkiksi hyvinkin lähellä modernia versiota Jesus and Mary Chainista. Elokuussa julkaistulla s/t-debyyttialbumilla on useita mainioita hetkiä, mutta kokonaisuuteen en ole ehtinyt aivan täysin rakastumaan; se vaatii tällä kertaa ehkä vielä muutaman lisäkuuntelun. Mainion Crystalized-hitin lisäksi kaikkein koviten ovat tähän mennessä iskeneet Intro ja VCR. Tämänkin palaisi halusta lavalla nähdä.
Kävin eilen Sampparovaarin kanssa katsastamassa Jim Jarmuschin Dead Man -leffan. Jarmusch-tuntemukseni ei ole ollut ihan kohdillaan - aiemmin tiesin vain mainion Broken Flowersin. Kesällä näin kuitenkin vihdoin Coffee & Cigarettesin, josta pidin hurjasti ja Dead Man osui mukavasti samaan suuntaan. Mustaa, tyylikästä ja paikoin sopivan häiritsevää ja hauskaa. Neil Youngin riisuttu OST toimi sekin komeasti.
Loppuillaksi ennätin vielä Doriksen Pretty in Pop -klubille, jossa soiteltiin mainioita biisejä jonkinasteisella John Hugheskin tykkäis -teemalla. Paljon hyvää tulikin, kivaa oli.
// the xx MySpacessa
// xx-albumi Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti