Niinhän siinä taas kävi. Odottelin jälleen viikkotolkulla ennen kuin rohkenin tutustumista yrittää - ja kun sen vihdoin uskalsi tehdä niin sitten siihen ihastuikin aika helposti.
Niin, Dan Blackiin siis.
Linkkailin mainion Symphonies-biisin jo perjantaivideona ja sittemmin olen myöhäisherännäisenä tahkonnut heinäkuussa julkaistua ((un))-albumia vähän joka välissä. Vaikka kokonaisuus kalpenee tässäkin huikean avausraidan jälkeen ja alkupuolisko on selkeästi loppua vahvempi, on debyytti varsin miellyttävä tapaus. Elektroniset sävyt ja tuore rytmi-ilmaisu yhdistyvät melko selkeisiin hatunnostoihin kohti sitä ihka ensimmäistä ihastustani, 90-luvun britpop-aaltoa (ei tarvinne olla kummoinen nancydrew yhdistääkseen Symphoniesia Verven Bittersweet Symphonyyn) - enkä vain osaa olla tästä pitämättä. Symphonies on se ehdottomin indie-anthem vuosimallia '09, mutta useampi muukin mainioksi yltyvä raita löytyy; U + Me =, Ecstasy, Alone ja Yours ennen muita.
Stopmotionsydän.
Silkkaa tykkäystä.
// Dan Black MySpacessa
Ah, meinasin unohtaa Passion Pitin loistavan remiksauksen Symphoniesista. Kuuntele sekin.
Mulla taas ois silkkaa tykkäystä tän sun blogis suuntaan. Kaikesta uudesta musiikista suodatettu olennainen, joka tarjoillaan muille ilman turhaa rokkipoliisipönötystä. Kiitos.
VastaaPoista