Eikä Helsingin vetovoima ota edelleenkään laantuakseen. Mitä minä täällä oikein teen?
Flow pisti paikoin paitsi pään taas pyörälle, myös punakynäkysymysmerkin minuuden perään. Elämäni on muuttunut vuoden aikana ihan käsittämättömän paljon, ja vaikka aika lailla kaikki muutos on ollut parempaa kohti, alkaa neljännesvuosisadassa opittu minäkuva joissain hetkissä sumenemaan. Ehdin viikonlopun aikana tuntemaan useaan otteeseen aika isoakin hämmennystä, kun törmäämistäni tutuista lähes poikkeuksetta kaikki ovat ihmisiä, joihin olen tutustunut blogini myötä. Ihmisiä, jotka tuntevat minut enemmän 1000 Sparksina kuin Jyrinä.
Se tuntuu oikeasti aika omituiselta.
Kun oma identiteetti tuntuu olevan näinkin sidottu yhteen nettipäiväkirjaan, en voi olla miettimättä mitä minulle tapahtuu, jos joskus kirjoittamisen lopetan.
Pää tuntuu tyhjältä.
Haluan mitata elämää koetuissa hetkissä menetettyjen sijaan.
Voi kuinka minä haluan.
Ja niin minä teen.
Hyvä poika.
VastaaPoistaMun suuri valaistuminen kosketti faktaa sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.
tää tuntuu nyt absurdilta kommentilta kun "tunnen" sut vaan tän blogin kautta enkä oikeestaan sitäkään (näin sut flow'ssa mutten tullut ees moikkaamaan kun ei kai ny kesken keikan ;), mutta kiitos tästä tekstistä. Puit sanoiksi sen miltä musta tuntuu välillä.
VastaaPoistaLainaus: "Sinä poikana, joka osaa taas innostua, riemastua ja ihastuttaa – enkä tänä masennuksen ja itseinhon syövyttämänä, elävänä kuolleena kävelevänä kuorena, jota olen liian pitkään asuttanut. Haluan osata taas puhua ja kuunnella, pystyä kohauttamaan olkaani ja olemaan aidosti läsnä. Haluan ajatella vähemmän ja hiljentää päänsisäiset dialogit, haluan oppia olemaan tyytyväinen itseeni – enkä rakastaa pelkkiä sanoja. "
VastaaPoistaErittäin hyvin esitetty asia. Saanks mä blagioida tän joskus johonkin?(vitsi..ehkä)
Mä oon harvemmin kykeneväinen noin kuvailevaan tekstiin vaikka kuinka yritän.
Se mikä on tosi mielenkiintoisinta on se, että mä olen kuullut Flown jälkeen useammalta tyypiltä samankaltaisia kommentteja, liittyen milloin mihinkin. Tää oli jotenkin erilainen Flow, en osaa kyllä sen tarkemmin sanoa että miten. Mut kuten jo totesit, kyllä Flow on ihan omassa luokassaan...kaikkine virheineenkin.
Flown 'viattomuuden päivät' ovat lopullisesti ohi, ja tää Flow oli siitä ohittamaton esimerkki. Hyvässä ja pahassa.
VastaaPoista"Haluan mitata elämää koetuissa hetkissä menetettyjen sijaan." Nättiä! Puhtaita tuulia sinne, kyllä ne ajatukset selkiintyvät.
VastaaPoistaMunkin on pakko kommentoida, että mieleni teki tulla vetäseen sua hihasta Flowssa, mutta rohkeus petti. Jos olisin uskaltanut, olisin kertonut miten paljon iloa tän blogin lukeminen on tuottanut mulle.
VastaaPoistaJotkut kirjoittamasi asiat liippaavat pelottavan läheltä myös meikäläisen elämää. Tsemppiä sinulle, toivottavasti jatkat kirjoittamista!
oot käsittämätön. löysin blogisi äsken. ja en voi sanoa muuta kuin että huh. ja iso kiitos, taisin löytää uuden lemppariblogini.
VastaaPoistaVoi, miten taidokasta ja sympaattista itseanalyysia! Todella hieno teksti :)
VastaaPoistaItse olin vuosi sitten Flown jäljiltä pitkän aikaa masentunut ja ahdistunut. Tunsin itseni niiden kolmen festaripäivän aikana maailman keskinkertaisimmaksi ja mitättömimmäksi ihmiseksi, joka jää kaiken sen maailmansiisteimmätjamielenkiintoisimmattyypit-massan jalkoihin. Itsetunto ja -tuntemus joutuivat koville. Päättelin, että ne juhlallisuudet eivät ole epäitsevarmoille ihmisille ja jätin tämän vuoden kekkerit väliin.
Mutta mutta. Ollako ihminen, joka menee vai ihminen, joka ei mene. Niin, ne festarit laittavat kyllä kyseenalaistamaan minuuden, oli paikalla tai ei. Viime viikonloppuna ahdistelin ja masentelin siitä, kun en ollut siellä, missä muutkin. Hmmm. Minä taidan mittailla nyt sitten elämääni niissä menetetyissä hetkissä. Voih.
Mutta kyllä se siitä, asioiden tutkiskelu on jo sitä kuuluisaa puoliksi tekemistä.
"Itse olin vuosi sitten Flown jäljiltä pitkän aikaa masentunut ja ahdistunut. Tunsin itseni niiden kolmen festaripäivän aikana maailman keskinkertaisimmaksi ja mitättömimmäksi ihmiseksi, joka jää kaiken sen maailmansiisteimmätjamielenkiintoisimmattyypit-massan jalkoihin. Itsetunto ja -tuntemus joutuivat koville."
VastaaPoistajos tääl vois tykätä/laikata/likettää, ehkä tekisin niin. viime vuonna oli hyvin pitkälti sama fiilis, mikä oli todella hämmentävää koska tietysti samalla oli tosi innoissaan siitä kaikesta. tänä vuonna en enää jaksanut välittää moisesta, onneks. se taas oli varmaankin seurausta siitä, että oon vähän tutustunut niihin maailmansiistempiinjamielenkiintoisimpiin tyyppeihin ja huomannut aika monen niistä olevan kaiken kuuliutensa lomassa ihan tavallisia tallaajia, joita kohtaan ei tarvitse tuntea alemmuutta.
mut jyri hei: oot kiva, ja oon saanut tästä blogista paljon iloa elämääni!
Kiitokset kaikille kommenteista. Pieni kirjoitustauko teki hyvää, nyt palaillaan taas.
VastaaPoista