Mykistyn ehkä usein, mutta harvoin syystä. Tällä kertaa kuitenkin.
Sain toissapäivänä ennakkoon kuultavaksi levyn, jota olen odotellut aina silloin, kun olen sen sattunut muistamaan – aina viime syksynä Telakalla näkemästäni keikasta asti.
Nauhoitetussa muodossa yhtye lumoaa vielä paljon, paljon tehokkaammin kun tuolla yhdellä lavakerralla. Semimelankolinen, unenomainen indiepop kasvaa kappale kappaleelta niin käsittämättömän kallisarvoiseksi, että sopivia sanoja on vaikea löytää.
Kaunis. Hieno. Oma.
Toissakeväistä ep:tä en saanut lopulta koskaan lainattua ja ennen tämänpäiväistä kuuntelua olen kappaleita kuullut aina vain sattumalta. Ensimmäiselle täyspitkälle ilmaisu tuntuu kuitenkin kiteytyneen puhtaimmilleen; uusia kappaleita on vaikea kuvitella voivansa kohdalle osuessa sivuuttaa. Jokaiseen hetkeen haluaa upota iäksi.
Ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella uskaltaa jo ehkä sanoa, että täydellisin kotimainen levy |||||:n ohella on löytynyt.
Delay Treesin s/t-albumi ilmestyy Johannan julkaisemana syyskuun 29. päivä.
{ In short: The upcoming s/t album by Delay Trees is an absolute indiepop-bliss. I'm loving every single minute of it. }
// Delay Trees MySpacessa
Sainkin jo kutsun bändin Oulun keikalle Nuclear Nightclubiin parin kk:n päästä. Ajattelin skipata mutta kun nyt noin kehut niin täytyyhän se mennä. Ihan hienoa musaa, tosin aivan mykistynyt en ole. Mutta ehkäpä keikan jälkeen.
VastaaPoistaJes, suosittelen kyllä koittamaan liveäkin.
VastaaPoista