Genrekäsitys on yhtä lavea kuin aiemminkin, mutta HEI – se on ihan OKEI.
Korallreven, kuten hyvät asiat yleensäkin, tulee Ruotsista. Jos sydämesi on allekirjoittaneen tavoin yllättänyt itsensä sykkimästä kuluneen vuoden aikana astetta baleaarisemman musiikin tahtiin, tuovat Marcus ja Daniel kattaukseen vielä yhden toimivan osasen. Toisin sanoen; jos jj, Delorean ja Air France kolahtavat, niin samoin tehnee tämäkin.
Kaksikon ensimmäisen seiskatuuman, the Truest Faithin on julkaissut kanadalainen Acéphale – label, joka on aiemmin tuonut kuultavaksi jo mainitun Air Francen lisäksi esimerkiksi Memory Tapesia / Cassettea ja Midnight Juggernautsia. B-puoli Loved-Up toimii myös herkullisesti.
Eilen puhuttiin lyhyesti the Pains of Being Pure at Heartista ja kas; kuin taikasauvan heilautuksesta yhtyeen tuleva seiskatuumasingle Say No to Love ilmaantui Pitchforkiin kuultavaksi. Toimiiko? Mielestäni. Ei yhtyeen paras biisi, mutta melkoisen oiva kuitenkin. Hirmuisen mielelläni haluaisin nämä nähdä livenä – ehkäpä huomenna saan lukea 'Forkista uutisen yhtyeen Euroopan-turneesta.
--
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Audrey Hepburn & Kay Thompson - On How to Be Lovely
Pitääkseen asioita salaisina paheina, tulisi niistä tuntea jotain häpeää. Tuommoinen ajattelumalli ei tunnu minulle istuvan – ainakaan kun populaarikulttuurista puhutaan. En osaa häpeillä levyjä, artisteja tai biisejä joista tykkäilen, kun koitan muutenkin olla vähän vähemmän ryppyotsainen rockpoliisi.
Jotain pitää kuitenkin valita. Musikaaleista pitäminen ei sinänsä ole minulle salainen harrastus – pikemminkin kovinkin julkinen, mutta ehkäpä silti jonkinasteinen pahe. Erityisesti 50- ja 60-luvun filmatisoinnista en tunnu saavan millään tarpeekseni. Isoilta osin Audrey Hepburnistakin johtuen Funny Face on melkoinen aarreaitta, josta suosikkiraitani lienee On How to Be Lovely. Vielä kun kohtauksessa olisi enemmän steppaamista, olisin hurmioissani – nytkin arvattavasti melkoisen.
--
// Korallreven MySpacessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti