Lauantai: Charlotte Gainsbourg + Beck

Charlotte Gainsbourgin kolmen vuoden takainen 5:55 on ehkä kaunein levy ikinä. Airin tuottama albumi tasapainoilee äärimmäisen tyylikkäästi herkän, akustisen laulaja-lauluntekijämateriaalin ja elektronisten sävyjen välillä. 5:55 on tyylikäs olematta tippaakaan tylsä. Esimerkiksi intiimi Beauty Mark on suorastaan täydellinen hämäränhyssyisen hetken ääniraita, eikä yhtään heikkoa laulua viiden tähden levyltä löydy.



Airin ystävänä 5:55:ssä viehättää hirmuisesti myös sen tuotanto. Kun uutinen seuraavan levyn kollaboraatiosta Beckin kanssa rantautuivat, suhtauduin tietoon toisaalta innostuen, mutta toisaalta aika skeptisesti. Beckin alkupään työt ovat kiistattomia klassikoita, mutta vähän hajanaisen tuotannon myöhemmistä vaiheista en ole ihan täysin pitänyt. Niinpä IRM-albumin ensimmäinen koekuuntelu tapahtui varautuneilla ennakkoasenteilla.

Beck on ollut vahvasti mukana albumilla – tuottajana, äänittäjänä ja miksaajana, sekä äänessäkin yhdessä kappaleessa. Ensimmäinen varsinainen single (nimikkokappaleenhan linkkailinkin jo aiemmin), Heaven Can Wait on tyyppien duetto. Ei levyn parhaimmistoa, mutta kelpo tuotos.



Olen ehtinyt kuuntelemaan IRM-levyn nyt vasta muutaman kerran läpi, mutta olen jo täysin ihastunut siihen. Tuottajanvaihdos kuuluu selkeästi, eikä albumi ole lainkaan samanhenkinen kuin edellinen. Beckille tunnusomaisten soundien käyttö hymyilyttää paikoin – esimerkiksi Trick Pony kuulostaa ihan Odelay-raidalta, siis äärimmäisen hyvältä. Tuottajalle epätavallisempien jousisovitusten ripottelu puolestaan on hetkittäin suorastaan jumalaista. Esimerkiksi tummasävyinen le Chat du Café des Artistes aikaansai tajuttomat kylmät väreet jo ensimmäisellä kuuntelukerralla.



Albumia vaivaa tietty hajanaisuus. Epätasainen se ei ole, vaan edellisen levyn tapaan kaikki 14 biisiä ovat viimeiseen asti hiottuja helmiä. Tuotantojälki miellyttää myös, mutta tyyli kappaleiden välillä vaihtelee yllättävänkin paljon. Mitään tasaiseksi puristettua yhteenmiksausta en toki toivonutkaan, mutta kokonaisuuteen on silti paikoin hankala upota. Ehkäpä albumi vaatii vain lisää kuunteluita – enkä vastaan toki aio pannakaan.



Onneksi en tosiaan ehtinyt vuoden albumeita vielä julistamaan – tämä kun mahtuu listalle aivan varmasti. Jos Air-vetoisuus (eh) oli viiden tähden lätty, on Beck-yhteistyö jo ekoilla kuunteluilla vähintään neljän ja puolen arvoinen.

// Charlotte Gainsbourg MySpacessa
// IRM löytyi vielä aamulla 3VOOR12:sta, mutta näkyy nyt napatun pois. Spotifyssa albumia ei toistaiseksi ole, YouTubesta löytyvät näköjään kaikki raidat.
// 5:55-albumi Spotifyssa