On pakko tunnustaa: ihastuin Au Revoir Simoneen jo ennen ensimmäisenkään biisin kuulemista. Kun yhtyeen promokuvat ovat tämmöisiä, instrumenttivalikoima koostuu bassosta, rumpukoneista ja synista, nimi on valkattu Tim Burtonin leffasta ja David Lynchkin sanoo suosikikseen, niin what's a boy to do?
Se tykkää.
Kahdeksan biisin esikoinen (albumi vai ep?), Verses of Comfort, Assurance & Salvation on itselläni jäänyt aika pienelle kuuntelulle, vaikka onkin osoittautunut aika mukavaksi paketiksi. Sama kohtalo uhkasi ensimmäistä kuulemaani levyäkin, kakkosalbumi the Bird of Musicia – avausraita the Lucky Onen jälkeen sitä seuranneet kymmenen kappaletta kun eivät tuntuneet enää miltään. Onneksi useamman kuuntelukerran jälkeen kokonaisuus alkoi kuitenkin koukuttaa yhä enemmän ja esiin nousivat esimerkiksi Dark Halls ja Stars. Tämmöistä tekisi itsenikin kovasti mieli tehdä.
Seuraava albumi, Still Night, Still Light ilmestyi kuluvan vuoden keväällä ja oli itselleni isoihin odotuksiin nähden pienoinen pettymys. Ainakin toistaiseksi levyn alkupuoli on osoittautunut aivan mainioksi, mutta jälkimmäinen puolisko on vielä vähän mitäänsanomaton. Toisaalta ne helmet ovat oikeasti helmiä, kuten vaikkapa Knight of Wands ja All Or Nothing. Aiempia hieman tummasävyisempää albumia ei vielä hyllyssäni ole, mutta pian se pitäisi sinne lisäillä. Vinyylijulkaisu on formaatiltaan tuplakymppituuma, eli siistein mahdollinen ikinä!
Albumin ensimmäisen singlen, Shadowsin musiikkivideo on erityisesti leikkaukseltaan aika mieleeni.
Au Revoir Simone ei ole juuri tämän päivän ajankohtaisin artisti, mutta halusin poimia sen esille vielä seuraavan videolöydöksen takia. Stop motion on edelleen hirmuisen sydän ja lisäksi mainiosta fanivideosta tulee jotenkin kovasti mieleen yksi maailman kivoimmista ihmisistä, joka tamperelaistunee tammikuussa. Terkui!
I was the lucky one – reading letters not writing them.
// Au Revoir Simone MySpacessa
// Still Night, Still Light -albumi Spotifyssa
// Bird of Music -albumi Spotifyssa
Niin tosiaan, jonkinlainen isänpäiväviittaus olisi tietysti ollut tässäkin paikallaan, mutta Au Revoir Simonesta on aika vaikeaa vetää aasinsiltoja ainakaan meidän iskään. Hei hyvää kumminkin, kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti