Ylistin Ruotsi-soulin huippuilmentymää jo alkusyksystä harvoille ja valituille, mutta napataan se tähän väliin tännekin. Fibes, Oh Fibes! on huutomerkkinsä arvoinen kuusikko Göteborgista, josta kaikki upeimmat bändit tuntuvat tällä hetkellä tulevan. Kahta aiempaa levyä ja esikois-ep:tä en ole ehtinyt kuulemaan, mutta syksyn 1987-albumi on muutamaa iltaa onnistunut sujuvasti taustoittamaan.
Biisit ovat poikkeuksetta äärimmäisen pehmoja, mutta eivät juurikaan noloudeksi asti – Kim Wilden kanssa vedetty duettokin on jotenkin niin äärimmäisen breakfastclubesque. Jotenkin vain ruotsalaiset pystyvät tähän.
Omaksi suosikkibiisiksi on noussut New York City, jonka jouset ovat paikoin kovasti kuin Anna Puulla. Kiva kappale ja kiva levy muutenkin.
Rasittaa – verkostoituminen on perseestä (ja Arctic Evening vähän laimea). Joo pitäis pitäis kun on yrittäjä, mutta kun ei vaan juurikaan kiinnosta. Mikään? Paitsi 1987.
// Fibes, Oh Fibes! MySpacessa
// 1987-albumi Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti