10. marraskuuta 2009

Tiistai: Zero 7

Oli aika, jolloin downtempo naapurigenreineen määritti suuren osan kuuntelutottumuksistani. Tätä nykyä Thievery Corporationit, Bonobot sun muut löytävät tiensä korviini harvakseltaan eikä Zero 7:in uutukaisen huomaaminen herättänytkään sitten sen suurempia tunteita. Vois kai tän läpi kuunnella.



Mutta typerä minä; yllätyksekseni Yeah Ghost osoittautuikin jo ensimmäisellä kuuntelukerralla yllättävän mainioksi kokonaisuudeksi. Toisella kerralla olin valmis nostamaan sitä jo vuoden yllättäjien joukkoon ja sitä seuraavilla... No. Laitan sen vain uudestaan soimaan.

Downtempon kanssa albumilla ei sitten olekaan suurimmaksi osaksi oikein mitään tekemistä. Sitä vastoin Yeah Ghost on valtavan kiva, pursuava pop-levy. Aiemmistakin Zero 7 -julkaisuista olen kyllä pitänyt, mutta tämä on vaan ihan erilainen.



Variaatiossa löytyy – paikoin ehkä liiankin kanssa. Jos edellinen Medicine Man -raita toi vahvan Basement Jaxx -fiiliksen, on Ghost sYMBOL puolestaan silkkaa Fever Rayta. Tyylilajijonglööraus ei kuitenkaan onnistu tällä kertaa itseäni ärsyttämään, kumma kyllä.



En yleensä lue ihan hirveästi levyarvosteluja tai ainakaan välitä niistä, mutta Yeah Ghostin jääminen joka paikassa kriitikoiden hampaisiin tuntuu aika yllättävältä – ja hirmuisen ristiriitaiselta omiin kuuntelukokemuksiini verrattuna. Vaikka pahana tapanani onkin perustelematon yli-innostuminen, tuntuu tässä albumissa olevan kaikki kohdillaan. Se vähän ihmetyttääkin; uusien levyjen kohdalla mielipiteeni tuntuvat noudattelevan yleensä melko hyvin näitä parempien musiikkimedioiden näkemyksiä, mutta tällä kertaa olen näköjään tyystin eri mieltä. Niinpä lukija jääkin tyhjän päälle; uskoako Pitchforkin Jess Harvellia ("Yeah Ghost is one of those albums where it sounds like the band happened on a bargain sale for just-past-expiration fads and a few genuinely necrotic oldies." 4.0 / 10), BBC Musicin Chris Jonesia ("But too much here is either unchallenging and stuck in the late 90s, or too jarring to allow the album to flow. Maybe Zero 7’s time has truly passed.") – vai sitten sitä yhtä poikaa, joka sanoo vaan että huh.

Mutta ennen kuin teet päätöksesi, kuuntele vielä ainakin tämä.



Tarinan alkuun viitaten vielä loppuhuomautus; tuoretta materiaalia on tullut myös juuri Bonobolta. The Keeper -single onkin sitten taas juuri semmoinen mitä odotinkin. Ihan kivaa, mutta äh?



// Zero 7 MySpacessa
// Yeah Ghost -albumi Spotifyssa
// Bonobo MySpacessa

1 kommentti:

  1. mun kokemuksien mukaan kriitikot, etenkään pitchfork-jengi, ei oo KOSKAAN pitäny zero 7:stä.

    VastaaPoista