Torstai: Melt!-intoilut

Pikkutunneilla tulee joskus eksyttyä erikoisiin paikkoihin. Tällä kertaa Saksaan.

Osoitteena on siis Melt!-festivaali Ferropolisissa, Dessaun nurkilla. Jännittää – jopa enemmän kuin Turun kohdalla! Seuraavaksi nopsaa bändiennakointia, nämä pitää ainakin tsekkailla.

Perjantai:

The Very Bestin Afrikka-rytmit sopivat kuumaan kesäiltapäivään arvattavasti aika hyvin.



Jonkinasteisessa nousussa oleva Bonaparte tuntuu vähän rasittavalta, mutta kiinnostanee ainakin parin hetken verran. Esteettisyydelläänkin ihastuttava Shout Out Louds voisi olla kuitenkin alkuillan ensimmäinen iso juttu.





Two Door Cinema Clubin keikkakokemusta olen odottanut jo niin järkyttävän pitkän tovin, että live mennee aika fiiliksissä. Yksi eniten odottelemistani.



Sitten alkaakin ihan tajuton juoksuputki, jossa pitänee arvottaa artisteja myös vähän Flow-kaartia silmälläpitäen. Vuorossa siis peräperää Delphic, Health, Jónsi, Four Tet, Yeasayer, The xx, Kele ja Foals. Siis huh!

















Putken jälkeen luulen olon olevan melko naatti. Kun yhdistelmässä on myös nukkumatta jäänyt yö ja matkustelut, veikkailen ettei perjantai osaltamme etene ihan viimeisille aamutunneille. Toki Simian Mobile Disco vielä kiinnostaisi...



Lauantai:

Lyhyet setit Philipp Poiselin akustista saksalaismeininkiä ja Jamaican ärhäkkäämpää indietä, ehkäpä?





Dirty Projectorsin taidekouluindie on sysätty alkuiltaan, mutta tullee katseltua sitten vähän vielä eilisillasta toipuessa.



Voisiko the Virgin Suicides -hahmon mukaan nimetty Trip Fontaine olla yksi uusista ihastuksista? Ihan lupaavalta ainakin tuntuu.



Brightonilainen Blood Red Shoes ja vähän jyräävämpi indie rock herättelee viimeistään melkein yhtä kovaan lauantaihin.



Peräkkäin edelleen nousussa olevat brittinimet Hurts ja Darwin Deez. Molempien keikkoja on kehuttu ja Hurtsin tuleva levy on saanut jo tajutonta ennakkosuitsutusta. Nämä pitää nähdä.





Friendly Firesiltakin on muistaakseni tulossa jotain uutta ja esikoislevy on toki tietyllä tapaa jonkinlaisen tyylin pelinavaaja. Muutamat kovimmat biisit olisi kiva nähdä.



Viime vuonna Flow'ssa ollut the Big Pink ja tänä vuonna näkyvä Miike Snow menevät päällekkäin. Paha valinta, mutta veikkailisin Miiken päätyvän ehkä kuitenkin omaksi valinnakseni.





Samoin päällekkäin menevät the Futureheads ja dj Shadow, mutta tässä tapauksessa valinta on helppo. Shadow taitaa olla samoin yksi eniten odottamistani keikoista.





Hercules & Love Affair tuli missattua toissasyksynä Helsingissä, mutta nyt pääsee senkin kokemaan. Hyvää nousua lauantaiyöhön.



Maskinenilta olisi kiva nähdä se yksi biisi. Pidempi setti voi alkaa puuduttaa...



Chris Cunninghamin vj-/dj-setti voisi olla aika elämys.



Loppuillassa kiinnostavat vielä ainakin Chromeo ja A-Trak. Näissä voisi viimeistään jo vähän tanssahdellakin.





Sunnuntai:

Flow'ssa lumonnut Kings of Convenience saa tehdä aika tempun, jos meinaa parin vuoden takaisen keikan päihittää. Ihan täydellisin startti kuitenkin leppoisemmalle sunnuntaille, ah.



Vähän turhankin perusrokkaileva Johnossi voisi olla kuitenkin ainakin vilkaisun väärti.



Aah, Slagsmålsklubben! Kevään Helsingin-keikan missasin, mutta tätä odotan kyllä taas ihan tajuttomalla innolla. Huhhuh!



Get Well Soonin tummasävyinen indiefolk toiminee ajankohdassa myös, joskin siirtymä edellisestä vaatii vähän totuttelua. Samaan aikaan olisi tosin myös Martina Topley-Bird, aijai.





Jyräävämmän Fred Falken ja artsuilevamman Post War Yearsin kohdalla valinta voisikin kohdistua jälkimmäiseen. Uusi tuttavuus, mutta aika tykkäiltävän oloista.





Broken Bellsiä odottelen ennenkaikkea mielenkiinnolla. On ehkä kuitenkin pakko todeta, että odotan enemmänkin James Mercerin itsensä kuin yhtyeen näkemistä. Encoreyllätyksenä joku Shins, eikös?



Ritonin uusreivailujakin voisi hetken vilkaista.



Goldfrappin uusin levy on ollut äärimmäisen diggailtava, mutta setistä toivoisin löytyvän myös niitä vanhempiakin ässiä. Eiköhän. Siisti keikka ihan varmasti.



Parista yrityksestä huolimatta Crookers ei ole itselleni oikein iskenyt, joten Massive Attack voisi olla sitten festareiden henkkohtpäätös. Aika sopiva tietenkin. Viimeksi näin livenä 2004 ja tykkäily on välissä vain kasvanut.





Semmoisia. Melkoisen kattavalta artistimäärä tuntuu, enkä ole kaikkiin tutustunut etukäteen ihan tarkoituksellakin. Eiköhän täällä tule useampi elämys koettua!

Meltistä matka jatkuu Berliiniin vielä muutamaksi päiväksi. Muutamia hyviä vinkkejä käytävistä paikoista on jo tullut, mutta lisääkin saa heitellä. Dj-kumppanini suositteli käymään ainakin Nicon haudalla...

PS. Eilisillan yhteissoittolistaan palailen vasta ensi viikolla, kun nyt ei kirjailuun oikein ehdi. Soitot sujuivat mainiosti, ainoastaan väen vähyys oli miinusta. Seuraavaa kertaa ei taas malttaisi odottaa – mutta tulevina kolmena iltana kannattaa siis edelleen Valoon eksyä kuuntelemaan hyvää soittoa!