Of Montreal kuuluu omassa levyhyllyssäni ja -elämässäni siihen bändikategoriaan, jonka jäsenet tuntuivat aina vähän liian isoilta paloilta tutustuttavaksi. Ensivisiittini Keltaiseen Jäänsärkijään pari vuotta sitten toi mukanaan heräteostoksena erinomaisen Satanic Panic in the Attic -lp:n, jota olen soitellut sittemmin aika tiiviistikin. Tiskijukkaillessa myös.
Muuhun tuotantoon en ole sitten kuitenkaan lopulta perehtynyt. Syytä on vaikea ymmärtää; onko of Montreal minulle liian iso, liian hankala vai liian indie rock? Joihinkin bändeihin ei vain osaa perehtyä niiden ansaitsemissa määrin.
Syyskuussa julkaistavaa False Priestiä odottelen kuitenkin ihan innolla. Ensi-irroitus Coquet Coquette on äärimmäisen lupaava, ihana renkutus.
Lempikappaleeni on kuitenkin edelleen suurenmoisesti nyrjähtänyttä sunshinepoppia tarjaoava Disconnect the Dots. Ah!
Syyskuuta odotellessa olisi tarkoitus perehtyä ainakin kuuntelulistalla loputtomasti nojailleeseen Hissing Fauna, Are You the Destroyer? -levyyn. Muita suosituksia?
Loppuhämmennykseksi vielä yhtye lavalla Susan Sarandonin seurassa. Nämä voisi livenä mieluusti nähdä – Susanilla tai ilman.
// of Montreal MySpacessa
Gallery Piece on toppen
VastaaPoistaHissing Fauna on ihan paras. Skeletal Lamping on aika iso pala sulateltavaksi, mutta siltä levyltä löytyy dj-settiin hyviä tyylinvaihtobiisejä. Kutusoulia ja kaikkea.
VastaaPoistaIcons, Abstract Thee -EP toimii. Kuten myös cover-kappaleista koostettu Satanic Panic Covers EP.
VastaaPoistaHissing Fauna toimi itselle myös. Laitetaan muutkin kokeiluun, kiitti!
VastaaPoista