Kiltti poika

"Belle and Sebastian songs tend to concern the lives of dreamy loners, depressed students, lovestruck kids-- exactly the same types of people who buy a lot of Belle and Sebastian records."

Pitäisi ehkä opetella hiljalleen siihen, että hyvän fiiliksen aamupäivät täyttyvät viimeistään iltaan mennessä tummemmilla pilvillä. Semmoisilla, joiden hopeareunuksetkin kaipaisivat vähän hinkkausta. On vaikeaa yrittää pitää itseään edelleen optimistina, kun matto tempaistaan kerta toisensa jälkeen jalkojen alta.

Ja helvetti, siltikin löydän edelleen itseni tuosta kuvauksesta. Yksinäinen unelmoija. Masentunut – no, ei opiskelija per se, mutta kuitenkin. Ja ainakin tästä rakkauden epäkiitollisimmasta muodosta ilmeisen kroonisesti kärsivä.

On ihan kivaa kuulla sitä, että ei sun pidä muuttua, ei se vika oo sussa ja se ei vaan osaa arvostaa sua, mutta kun kaksikymmentäviisivuotiaana ei ole vielä saanut vastakkaiselta sukupuolelta aitoja tunnustuksia kuin sen on mulla jotain tunteita sua kohtaan, niin kai sitä vikaa minussakin voisi uskoa olevan.

Jos ei, niin missä sitten?

Minulla on kauhean kapea segmentti potentiaalisten ihmissuhteiden kohdalla, molempiin suuntiin. Minuun vetoavat tietynlaiset ihmiset ja tiedän aika tarkkaan, millaisen tytön kanssa haluaisin olla – ja samaan aikaan tiedostan hyvin vahvasti, että puren itse hirmuisen harvaan. Jos, niin silloin ehkä sitäkin isommin.

Ei minulla mitään älyttömiä odotuksia ole; pääosin riittää se, että vastapuoli on kiva, nätti ja omaa hyvän maun – mutta kun siinä omassa isossa ihmissuhteessani haluaisin aika monen pienen jutun osuvan yksiin. Ja kun sanon aika monen, niin tarkoitan että aika lailla kaikkien. Siinä vaiheessa elämän realiteetit ovat silkkaa tähtisumua.

Ehkä loppujen lopuksi suurin ongelmani on kuitenkin se, että olen kiltti poika.

En osaa sanoa koskaan oikein pahasti – tämä saattaa olla piikikkäintä tekstiäni ikinä. Sovitan aikataulut toiseen istuvaksi. Teen mitä pyydetään ja otan toisen huomioon. Haluan tehdä ihmiset onnelliseksi.

Ehkä kiltit pojat kiinnostavat tyttöjä vasta siinä vaiheessa, kun munasolut alkavat hupenemaan uhkaavaa tahtia. Sitä ennen voi tyytyä olemaan se vaihtelun vuoksi hankittu virkistys tai ikuisesti roikutettava mopsin ja olkapään risteytys.

Pitäisi olla enemmän paskiainen. Ne pärjäävät aina, kaikilla elämän osa-alueilla.

Voisin ehkä siirtyä sinne Livejournaliin, kun nämä vuodattelut sopisivat kuulemma paremmin sinne – ja niihinhän blogi tuntuu nykyään jumittuneen. Sitä ennen sidotaan ympyrä vielä yhteen ja jatketaan alustuksen Belle & Sebastianilla.

Uusi B&S-albumi on ulkona jo ensi viikolla. Ensikuuntelut olen jo suorittanut, mutta levystä voisin kirjoittaa tarkemmin sitten julkaisun yhteydessä. Tänään huomion herätti albumin sijaan Pitchforkin tieto tulevasta seiskatuumasta.

"The band is holding a contest in which Stuart Murdoch will write a song about the winner and release it as a 7". The band will pick a winner. If that's you, frontman Stuart Murdoch will fly out to wherever you live, spend an afternoon with you, and then write and record a song all about you. Belle and Sebastian will then release the song on an exclusive 7" in 2011."

Tehtävänä on kirjoittaa kolmensadan sanan teksti rakkaudesta. Kilpailu on tarkoitettu vain yhdysvaltalaisille, mutta ajattelin koittaa jossain vaiheessa kirjoittaa itsekin samoilla säännöillä. Viimeisen lauseen tiedän jo nyt.

Voisin heittää haasteen myös lukijoille ja kanssabloggaajille. Inspikseksi yksi vanha lemppari bändiltä.