Viime vuoden isoin juttu oli Phoenix. Silloin elokuun ensimmäisen päivän postaus sai otsikokseen "Selvitty heinäkuu", vaikka totuus oli jotain muuta. En ehkä kuitenkaan selvinnyt heinäkuusta ikinä.
Selviäminen, ainakin noin pitkällä tähtäimellä, vaatisi onnistuakseen asioiden selvittämistä, joka ei tunnetusti ole vahvimpia puoliani. On helpompaa lakaista ikävät jutut mattojen alle, polttaa siltoja ja yrittää unohtaa.
Kuluneen kuukauden aikana olen alkanut puhumaan aika paljon enemmän ja ennenkaikkea suorempaan kuin aiemmin. Tulokset ovat vaihdelleet – paikoin olen onnistunut puhdistamaan ilmaa, mutta vastaavasti olen onnistunut suututtamaan ainakin yhden tärkeän ihmisen.
Tai suuttumaan itse.
En ole varma enää.
Onneksi on edelleen Phoenix (ja söpöt eläinvideot, propsit Turkuun).
Tuo kolhaisee aika osuvasti.
"They say love ain't nothing but a sore
I don't even know what love is
Too many tears have had to fall
Don't you know I'm so tired of it all
I have known terror dizzy spells
Finding out the secrets words won't tell
Whatever it is it can't be named
There's a part of my world that' s fading away"
Mutta.
"If I ever feel better
Remind me to spend some good time with you
You can give me your number
When it's all over I'll let you know"
En tosin tiedä, kenen tämä pitäisi sanoa.
Olen hukassa, auta.
Kissablogii ootellessa. Ja uus Office-jaksoki tulee ihan kohta...
VastaaPoistaHaha, propsit propseist.
apua,en yleensä häiriköi kommenteilla! mutta pidän tästä blogista ja halusin kaiketi kertoa sen :-D. kai oot jo kuunnellu minä ja ville ahosta? ite oon miettinyt,että haluunko mahdollisesti pilata täysin ton levyn,jos kuuntelen sitä nyt näissä maailmanloppu-miten-tästä-nyt-eteenpäin-fiilareissa.Ehkä voisin ottaa taas kerran riskin,hypyn tuntemattomaan ja olla hetken katumatta
VastaaPoista"Silloinko sen vasta tietää että selviää? Kun on selvinnyt jo?" Juha Itkonen: Seitsemäntoista
VastaaPoistaLuin tuon lainauksen jostain naistenlehden näytenumerosta, ja se jäi pyörimään päähäni. En osannut päättää, onko se ajatuksena lohduton vai lohdullinen. Ehkä kuitenkin haluan kääntää sen lohdullisempaan muotoon: kun ensimmäisen kerran tulee se olo, että "hei mähän taidan sittenkin selvitä tästä", on oikeastaan selvinnyt jo. Voimia!
Anna: Luulen, että kissablogi olisi pakko laittaa Livejournaliin, kun se haluaisi kuitenkin koko ajan vain avautua.
VastaaPoistaAnonyymi #1: Kiitos! Tuo odottaa edelleen kuuntelua. Ehkä tänään?
Anonyymi #2: Aika osuva lainaus. Tuntuu oikeastaan ehkä enemmän lohdulliselta. Kiitos!
Hei, pakko varmistaa, että oothan nähnyt leffan (500) Days of Summer (ehkäpä olet, mutta tässäpä vinkkiä muillekin)? Vaikka se kai periaatteessa on romanttinen komedia, se on kaikkea muuta kuin perinteinen ja kliseinen sellainen, ja tiedän monia poikiakin, jotka ovat siitä tykänneet. Itse katsoin sen aikanaan jokunen kuukausi vaikean eron jälkeen, ja siinä tilanteessa se todella toimi, toi toivonpilkahduksia ja auttoi näkemään asioita vähän eri vinkkelistä. Leffa on lisäksi visuaalisesti raikkaan erilainen, ja soundtrackiltahan löytyy mm. Smithsejä ja muuta kivaa :)
VastaaPoistaKissablogi? Kissablogi!
VastaaPoistaAnonyymi #3: Nähnyt, elänyt, kyllä vaan. Ihan mainio elokuva tosiaan, ehkäpä pitäisi katsoa tänäkin syksynä. Soundtrack onkin pysyvässä tehosoitossa. :)
VastaaPoistaLady Dada: Heti jos kissan kanssa ryhdyn elämään. Näillä näkymin skenaario ei sijoitu kuitenkaan lähitulevaisuuteen.