Ihan siksikin, että lukijakunnastani pääosa taitaa olla sitä ihkumpaa sukupuolta, on päivän huomioiminen blogissakin oletettavasti ihan paikallaan. Hyvää naistenpäivää siis, erityisesti sille maailman kivoimmalle tytölle.
Ja teemaan sopivaa musiikkia toki, olkaa hyvä.
Vanhan kunnon Goldfrappin uusin single Rocket tuntuu jotenkin älyttömän tutulta. Head First -albumi ilmestyy kuluvan kuun 22. päivä.
Kovista kehuista huolimatta tuore Joanna Newsom -julkaisu Have One on Me on vielä tarkastamatta – osin mammuttimaisesta kestostaan johtuen, ehkäpä. '81-biisi lupaa kuitenkin hyvää.
Ellie Gouldingin vasta ilmestynyt Lights-debyytti on helppo ja kiva levy. Alkuhypen vastaisesti kokonaisuus on toki niin mainstreamia kuin olla voi, mutta mitäpäs siitä. Tykkäilen.
Zola Jesus oli tarkoitus jakaa kanssanne jo aikoja sitten, mutta niin vain pääsi hautautumaan muun kirjoitustulvan alle. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikä Clay Bodies -biisi ole odotellessa päässyt ainakaan huononemaan. Tsek.
'Sparks-favörit the Raveonettesin Heart of Stone on päätynyt vielä astetta lofigaragemmaksi versioksi Dum Dum Girlsin toimesta. Aika erittäin ok.
I'm From Barcelona -kollektiivin vasta ilmestynyt 27 Songs from Barcelona -levy pitää sisällään... kyllä, yhden biisin jokaiselta jäseneltään, eli 27 kappaletta. Anna Fröderbergin But Hey Even Though Your Horses Went Away on ainakin aikas kiva.
Loppuun vielä jotain kaikille maailman naisille. Ketkäpäs sen paremmin taitaisivat kuin Bret ja Jemaine?
Tytöt, jee. Ihh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti