Vaikka viime vuosina minusta onkin kuoriutunut keikkaihminen henkeen ja vereen, en yleensä innostu hirveästi livetaltioinneista. Yksittäisiä keikkavideoita on joskus ihan hauska katsella, mutta kokonaisia livelevyjä en ole tähän mennessä juuri vaivautunut kuuntelemaan.
Jos joku sääntöön tekee kuitenkin poikkeuksen, on se tietysti viime vuoden ykkösbändi ja jo kymmenettä kertaa blogauteltava Phoenix, joka toissapäivänä julkaisi Sydneyssä nauhoitetun keikan maailman parhaan Wolfgang Amadeus Phoenix -albumin esityksestä. Kun en ole bändiä toistaiseksi päässyt lavalla näkemään, tarjoaa kotisivuilla ilmaisjaossa oleva paketti parasta mahdollista vastinetta.
Ja Phoenixin kohdalla liveilykin siis toimii. Tunnelma välittyy hienosti ja biisit kuulostavat pääsääntöisesti erittäin hyviltä – ihan kuin alkuperäisellä albumillakin. Puhkikuuntelemani Girlfriend kärsii kertosäkeen överibassoudesta, mutta esimerkiksi Armistice nousee lavalla entistä ylevämmäksi. 1901 tuntuu huikeudessaankin vähän typistetyltä. Se ylimääräinen kertsi yleisön edessä on joskus ihan sallittua, hei.
Jumalaisin kappale on kuitenkin – yllätys yllätys – livelevynkin avaava Lisztomania. Riffistä innostuvan yleisön kiljahduksista ei voi olla saamatta kylmiä väreitä ja yhteislaulua on vaikea jättää huomiota. Lisztomania saattaa ihan oikeasti olla koko pophistorian viiden parhaan kappaleen joukossa.
Samaan hehkutukseen voisi vielä liittää myös lapsikuoroversioinnin samaisesta raidasta. Vaikka äänenlaatu on mitä on ja kuoroilutkin tuppaan yleensä passaamaan, onnistuu PS22 magnetisoimaan.
Viime kesänähän tämä olisi jo pitänyt nähdä, mutta silti niin kovasti toivoisin tulevissa buukkauksissa ranskikset bongaavani. Parhaus, nimesi on Phoenix.
// Phoenix MySpacessa
// Live in Sydney -albumi wearephoenix.com:issa
// Wolfgang Amadeus Phoenix -albumi Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti