Viikonloppu oli taas sen verran kiireinen, että kirjoittelemaan ei vain ennättänyt. Vaan koitetaanpas nyt.
Perjantai sujahti ohi Tampere Film Festivalin yhteydessä järjestetyn Indiaaniklubin soittotehtävissä. Aika hyvin sujahtikin; soitto kulki ja väkeä riitti puolilleöin asti ihan mainiosti, illan mukaiseen soundtrack-teemaan en tosin saanutkaan hirveän montaa biisiä istumaan. Lopun hiipumisen takia soittolista jäi vähän vajaaksi ja useampi lainaseiska jäikin harmittavasti soittamatta. Seuraava eventti on vielä vähän hämärän peitossa, tässä keväällä kuitenkin.
No mutta, tämmöisen nyylikattauksen tarjoilin:
Jon Kennedy - 110% Proof
Massive Attack - Karmacoma
RJD2 - Smoke & Mirrors
Eero Johannes - Mantik
the Cinematic Orchestra - Work It! (the Man with a Movie Camera)
Kraftwerk - the Man Machine
Prince - I Would Die 4 U
New Order - Dreams Never End
the Sound of Arrows - Into the Clouds (Fear of Tigers Remix)
Discovery - Carby
Shirley Bassey - Diamonds Are Forever
the New Christy Minstrels - These Boots Are Made for Walking
Of Montreal - Disconnect the Dots
the Beach Boys - Do You Wanna Dance
Vampire Weekend - Campus
the Monkees - Theme from the Monkees
Simon & Garfunkel - Mrs. Robinson
Fruit Bats - Legs of Bees
Magenta Skycode - Escaping Outdoors
Mumford & Sons - the Cave
the Pains of Being Pure at Heart - Young Adult Friction
the Cure - Grinding Halt
Bloc Party - Banquet
David Bowie - Suffragette City
the Beatles - Twist and Shout
the Velvet Underground - I'm Waiting for the Man
Villa Nah - Remains of Love
Zebra & Snake - the Colours (Misf*ts Remix)
the Smiths - Heaven Knows I'm Miserable Now
the Shins - Turn on Me
Leffailut itsessään jäivät valitettavan vähälle kun keskityin pääasiassa musiikkiin. Niinpä lauantaina hytkyttiinkin Klubilla filkkariyötunnelmissa, viihdyttäjinä Jaakko & Jay, Pintandwefall ja Op:l Bastards. Viivelähdön myötä toki jo aiemmin nähty avausakti jäi tällä kertaa osaltani vajaan biisin mittaiseksi, sitä samaa ja kivaahan se oli kuin ennenkin. Muuttunut ei onneksi ollut Pintti-nelikkokaan, vaan se sama energisyys ja välittömyys olivat yhä yhtä läsnä kuin ennenkin. Muutama uusi biisi ei vielä ihan täysin vakuuttanut – aineksia kyllä oli, mutta lopputulokset olivat vielä vähän raakileita. Yhtyeen soundeja ei voi vieläkään olla ihailematta ja niinpä aboutkaksivuotispäiväni bändin kanssa oli taas yhtä täydellinen kuin se ihka ensimmäinen kokemus Telakallakin '08.
Op:l Bastards sen sijaan jäi vähän vaisuksi. Aika tajuttomasta ihmispaljoudesta kärsinyt eventti ei saanut siirtymään enää tanssilattialle, mutta ihan täysin ei muukaan yleisö näyttänyt kauempaa katsottuna syttyvän. Muutaman vuoden takainen Flow-kokemus oli upea, mutta tällä kertaa lopputulos oli vähän turhankin jumittava – ehkäpä Bastardseille se kesäöinen Helsinki sitten vaan sopi huomattavasti maaliskuista Tampereen Klubia paremmin. Scorpius toki toimi – mutta aika huonosti saavatkin asiat mennä etteikö toimisi.
Kuninkaankadun tarinallisuusnarkkis ja kohtaloisti kuitenkin heräsi talviuniltaan lopulta eilistä Sokoksen soittolistaa kuullessaan. Reino huvitti jo itsessään, mutta kun seuranneen Dusty Springfield -raidan suomenkielisen vastineen lyrikointi muistui mieleen, ei ajoituksen osuvuudelle voinut olla hymyilemättä.
Jotkut jutut.
// Indiaaniklubi #11 / Oh Man -soittolista Spotifyssa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti