Vaikka Markus Krunegård onkin ollut viimeisen vuoden ajan yksi maailman ihanimmista pojistani, eivät sooloalbumit ole tähän asti vakuuttaneet. Markusevangeliet, Prinsen av Peking ja Lev Som en Gris, Dö Som en Hund ovat olleet kokonaisuuksina korkeintaan tyydyttäviä. Ero levy- ja livetoimivuuden välillä tuli kuitenkin todistettua eilen Korjaamolla, jossa en ollut ainoa katsoja valmiina syömään Markuksen kädestä.
Eilisen Svenska Talande Klubbenin korkkasi the Cajunga, joka muutaman kuulemani biisin perusteella ei juurikaan vakuuttanut. Sen verran tylsää peruspoprockia, ettei oikein ilmekään värähtänyt.
Mutta Markus! Lev Som en Gris, Dö Som en Hund aloitti esityksen uskomattoman hyvin ja nappasi välittömästi otteeseensa.
Ensimmäiset biisit kolisivat kovasti, mutta pari välissä vedettyä hitaampaa juttua olivat astetta tylsempiä. Kahdella kielellä esitetyt spiikit vahvistivat entuudestaan sisäistä henkilönpalvojaani, joka oli jo ennakko-odotuksissa koko suomenruotsalaisklubiin melkoisen lääpällään.
En ole tekstejä lukenut sen vertaa että tietäisin viittaako Kär i en Borderline -biisi Madonnan Borderlineen, mutta haluaisin ajatella niin.
Viimeistä edellisen edellinen Hela Livet Var ett Disco oli illan toiseksi odotetuin biisi ja innostutti pääasiassa meistä 19-vuotiaista tytöistä koostunutta yleisöä hirmuisesti. Ihh!
Kun Disco vaihtui lopulta vaivattomasti siihen maailman parhaaseen biisiin ikinä, oli olo aivan tajuton. Musiikki, joka pystyy aiheuttamaan fyysisiä reaktioita on ihan äärimmäisen parhautta – eikä Jag Är en Vampyr tehnyt mitään sen vähempää. Ehkäpä oikeasti täydellisin biisi kuunaan – joka tosin kärsi aavistuksen verran tällä kertaa hieman turhan vapaasta tulkinnasta. Toisaalta vähän pidennetty loppu korvasi ja tunne oli kappaleen alussa, aikana ja päätyttyä äärimmäisen epätodellinen. Kokemus oli juuri niin huima kuin olin kuvitellutkin.
Alkuperäinen biisi on tullut jaettua täällä sen verran useaan otteeseen, että kuunnellaanpa vaihteeksi Detektivbyrånin huikea remiksailu.
Sopivan kompakti keikka jätti äärimmäisen hyvän maun suuhun sekä Markuksen että vihdoin keikkapaikkana koetun Korjaamon suhteen ja molempiin tulleekin palattua tiuhaan jatkossakin. Ruotsin kielen ylimpänä ystävänä olin luonnollisen hullaantunut myös itse klubista. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti