Taidan olla tyttömusiikin suurin kuluttajapoika. Niinpä huomio the Bird and the Been uudesta albumista sai välittömästi klikkaussormen nykimään – eikä suotta, valtavan kiva uutuus kun on taas ilmoilla.
Inara Georgen (bird) ja Greg Kurstinin (bee) duo yllättää kolmannen albuminsa konseptilla. Kuten Interpreting the Masters Volume 1: A Tribute to Daryl Hall and John Oates -levyn otsikostakin voi huomata, ei tällä kerralla olla liikkeellä omilla biiseillä, vaan coveroidaan kasarisoulin suurkaksikko Hall & Oatesia.
Originaalit biisit eivät ole itselleni paria poikkeusta lukuunottamatta turhan tuttuja, joskin sitäkin maistuvampia. Vuoden 2010 versiot kuulostavat kuitenkin siisteiltä siinä missä alkuperäisversiotkin ja vaihtelu tuo virkistävää näkökulmaa, vaikkei turhan kauas lähtökuopista matkatakaan. Tutuimmassa Maneaterissa vierailee muinaismuisto Garbagen Shirley Manson. Toimii!
vs.
Äh, ehkä tuo ihan käsittämättömän kova alkuperäinen vie vielä kuitenkin voiton. Vai?
Yksi oma B&B-raitakin levyltä löytyy. Albumin avaava Heard it on the Radio on arvattavan hyvä veto, kuten levy kokonaisuudessaankin. Tasainen paketti hurmaa biiseillään, vaikka kokonaisuutena jääkin paikoin laihaksi. Samoin pieni välityön henki tuntuu levyllä koko ajan leijailevan. Helppo, hyvän mielen albumi kuitenkin.
Tietoa ei mistään löytynyt, mutta levyn otsikosta voisi kuvitella että uusia versiointilevyjä on tulossa jatkossakin. Kaksikon coverointitaidot ovat toki tulleet tutuksi jo aiemminkin – Rihannan Don't Stop the Musicin lisäksi taannoinen tulkinta Herman's Hermitsin I'm Into Something Goodista on aivan mainio.
Ihan parhaimmillaan the Bird and the Bee on kuitenkin omilla biiseillään. En osannut päättää minkä vanhan suosikin linkkaisin loppuun, joten pistetäänpä peräti neljä iki-ihaninta vaihtoehtoa; s/t-esikoiselta moderni klassikko Again & Again, kaikille tyttöystäville omistettu Fucking Boyfriend ja hurmaavan surullinen I'm a Broken Heart sekä edelliseltä Ray Guns Are Not Just the Future -levyltä maailman kaunein My Love. Tätä söpömmäksi ei popmusiikki juuri muutu.
Ihh ja hih.
// the Bird and the Bee MySpacessa
// Interpreting the Masters Volume 1: A Tribute to Daryl Hall and John Oates -albumi Spotifyssa
Noitten Polite Dance Song oli joskus kovin tanssibiisi ikinä! Toimii kyllä vielki paremmin ku hyvin.
VastaaPoistaHeh, olisi tehnyt kyllä mieli linkittää vielä sekin. :) Toimii todellakin!
VastaaPoistaen oo kyllä koskaan tajunnu mitä järkee lähtä tekeen cover-albumia, tai edes biisiä, mikäli ei aio antaa laululle mitään 'uutta'. versiot kuulostivat yllättävän samanlaisilta. hohhoijaa. ihan jees bändi kuitenkin, kategoriassaan.
VastaaPoistabtw. jes tosi ihana blogi! jessssss!
Öhh ja höh.
VastaaPoistaÖhhman ja Höhman!
VastaaPoistaCoverit on parhaimmillaan – öö – parasta, mitä popmusiikilla on tarjota. Hyvän biisin ja hyvän sovituksen ohella ne kun tarjoavat meikän kaltaisia popnörttejä hykerryttävää referenssailua. Tässä tapauksessa tuota variaatiota ei alkuperäisiin tosiaan hirveästi ollut, mutta lopputulos on originaaleja vähän tuntevalle mielestäni tosiaan hirveän kiva. Niin ja kiitti!