En ole kahtena edellisenä vuona tehnyt uudenvuodenlupauksia, vaan asettanut pikemminkin yhden -tavoitteen tai -toivomuksen. Molemmilla kerroilla se on toteutunut, joskin olen myöhemmin harmitellut sen muotoilua. Tällä kertaa tavoite on aika selvä.
Olen 25-vuotias.
Olen luova suunnittelija, olen bloggaaja, olen dj. Olen fani, olen stalkkaaja.
Olen vinyylimies, olen kasettipoika. Olen the Shins, olen the Smiths, olen Disneyn kivat satulaulut. Olen Belle & Sebastianin jokainen levy, olen vihreä Jopo ja ruotsinkielinen Tarzan. Olen Kärpästen herra, olen Gilmoren tytöt. Olen Airin Playground Love ja Phoenixin Girlfriend. Olen vampyyri, olen ylösnousemus.
Olen Lost in Translationin viimeinen kohtaus, olen Doris Day ja Rock Hudson. Olen Audrey Hepburnin ja Cary Grantin henkinen lapsenlapsi. Olen kokeellinen kasviskeittiö. Olen Saksikäsi-Edward, olen Officen kolmoskausi, olen Jim ja Tom ja Ted. Olen poika Kuninkaankadulta, olin poika koulusta.
Eri tahot sanoivat minua viime vuonna kivaksi ja ihanaksi, hyväksi jätkäksi ja upeaksi mieheksi. Itse olen käyttänyt pääsääntöisesti ilmaisua kusipääelitisti.
Haluaisin kuitenkin olla maailman kivoin poika.
Kun vuosikymmen vaihtui ja alkoi Digital Lovella, tuntui siltä että se voisi olla vielä mahdollistakin.
Tiedän kyllä missä olen, mutta tiedän myös etten olisi halunnut olla missään muualla.
Jotenki sanat kusipää ja elitisti eivät minun mielessäni yhdistyisi ko. henkilöön erikseen saati yhdessä.
VastaaPoistaHuu, olet saanut nyt vähän liian mairittelevan kuvan. Pyrin korjaamaan asian.
VastaaPoistaOlen sovitellut kusipään tilalle myös paskiaista, mutta pitäydyn vielä toistaiseksi ensimmäisessä. Muitakin ehdotuksia otetaan vastaan.