Jokaisen taidekoululaisen ehdottomin pakkobändi on ruotsalainen the Knife. Kolmen studiolevyn ja yhden soundtrackin mittainen diskografia sai tänään täydennystä levyllä, jossa on vähintäänkin kiinnostava konsepti; Tomorrow in a Year on Charles Darwiniin ja Lajien synty -teokseen pohjautuva, tanskalaiselle Hotel Pro Forma -perforyhmälle tehty elektro-ooppera.
Kun ihan totta puhutaan, oli ensimmäinen reaktio albumin ideasta vähän että äh. Muutaman biisin jälkeen lopulta ymmärsin, ettei kyseessä tosiaan ole tavallinen pop-levy – niinkään tavallinen kuin mitä the Knife on aiemmin tehnyt – eikä sitä pidä semmoisena ajatellakaan. Ilmiselvää, tietysti, mutta konsepti osoittautui itselleni harvinaisenkin hankalasti sisäistettäväksi. En ole yhtään oopperaa vielä kokenut ja vaikkei Tomorrow in a Year siinäkään yhteydessä liene ainakaan klippien perusteella sitä ihan tavanomaisinta kaurapuuroa, on sitä kontekstista irroitettuna varmasti vielä vähän toivottomampaa arvioida. Jos mieli on kuitenkin avoin, kannattaa levy koitella läpi, siistejä juttuja kun seasta löytyy – yhdentoista minuutin mittaisesta Colouring of Pigeons -ennakkomaistiaisesta erityisesti.
Vähintäänkin samoissa sfääreissä artsuilevat albumiyhteistyökaverit Mt. Sims ja Planningtorock eivät ole itselleni entuudestaan tuttuja, eivätkä nyt ensivaikutelmien perusteella ihan takuuvarmimpia indiepop-pojan leikkikavereita olekaan. Jälkimmäinen ehkä vähän enempi, oudon pelottavahko When Are You Gonna Start miellytti ainakin jonkin verran.
Karinin ja Olofin aiempi tuotanto sen sijaan onkin tuttua ja suositeltavaa. Ensimmäisen Fever Ray -projektia tuli viime vuonna hehkutettua täälläkin useaan otteeseen.
Vanhat puukkohippasrallit maistuvat kuitenkin yhä edelleen herkuimmalta. Ui ui ja ui.
// the Knife MySpacessa
// Tomorrow in a Year -albumi ostettavissa ja kuunneltavissa theknife.netissä
Minä puolestani syleilin ja ymmärsin albumin konseptia jo etukäteen, ennen kuin olin kuullutkaan sitä.
VastaaPoistaTähän ehkä vaikutti se että biologia ja Darwin nyt ovat jo itsessään minua kiinnostavia aiheita ja se, että yleensä lähinnä toivon sitä että jokin bändi repäisisi omista popkonventioistaan ja tekisi jotain aivan muuta. Juuri tällaista, mistä perintiset fanit tuohtuvat.
Yleensä tämä toivomus jää täyttämättä kun bändeillä on vain tapana hakeutua levy levyltä hittipainotteisempaan ja siloitellumpaan ilmaisuun. Siksi onkin riemastuttavaa kerrankin törmätä bändiin joka ei tee asioita kuten on tapana.
Itsekään en ole mikään oopperan ystävä, enkä ole varmaan tämän jälkeenkään. Tämä teos on kuitenkin miellyttävää kuultavaa ja mielestäni paras tämän vuoden julkaisuista tähän mennessä.
Kiitokset mainiosta kommentista! Hyviä pointteja, olisin muutaman halunnut itsekin näin jälkeenpäin todeta.
VastaaPoistaLukaisin myös oman kirjoituksesi samasta aiheesta ja pidin siitäkin. Onhan Fever Ray muuten sinulle tuttu?